Opetuspuheita

Seurakunnan pappien ja kanttoreiden hengellisiä ajatuksia

Ilosanoman juhla – kriisien keskelle uutinen pelastuksesta

ilmestysjuhla jumalansynnyttajan ilmestys ikoni NETTIIN”Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” (Luuk 1:26-­31)

Yhdeksän kuukautta ennen joulua, 25.3., vietetään Neitsyt Marian ilmestyksen juhlaa, jota kutsutaan myös Ilosanoman juhlaksi. Jumala lähetti enkeli Gabrielin kertomaan Marialle varsinaisen jymyuutisen: Maria synnyttäisi lapsen, vaikka hän oli koskematon, ja lapsi olisi Jumalan Poika.

Kuten Jumalansynnyttäjä, mekin kuulemme usein käsittämättömiä uutisia. Harvemmin kuitenkaan saamme Marian tavoin kokea positiivista hämmennystä siitä, että tapahtuu jotakin uskomattoman hienoa. Sen sijaan huonojen uutisten vyöry niin kotimaasta kuin ulkomailta tuo onnettomuudet, luonnonkatastrofit, terrori-iskut, sodat ja muut kauheudet reaaliaikaisesti suoraan iholle aiheuttaen hätää, huolta, epätoivoa, pelkoa ja surua. Ei voi kuin päivitellä, mistä kaikki tämä julmuus, viha, oman edun tavoittelu ja välinpitämättömyys kumpuaa.

Ilosanoman juhlana voimme olla kiitollisia siitä, että Marian hämmennyksiin saattanut uutinen koitui koko ihmiskunnan pelastukseksi. Koska Maria luotti Jumalaan, hän voitti pelkonsa ja epävarmuutensa ja otti vastaan tehtävän tulla Jumalan äidiksi. Se oli pelastuksemme alku. Kaikkien järkyttävien uutisten keskellä meitä lohduttakoon ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, joka on pelastanut meidät. Vain hänen kauttaan kauheillakin tapahtumilla voi olla positiivisia seurauksia. Kuten enkeli Gabriel sanoi Jumalansynnyttäjälle: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.”

Kirsi-Maria Hartikainen
Itä-Helsingin alueen kanttori

Lähetystyö - ulkoistettu tehtävä vai jokaisen kristityn velvollisuus?

Golgata Pyhän Kolminaisuuden kirkossa

Seurakuntatyöstä vastaava pastori Teo Merras pitää ristinkumartamisen sunnuntaina 19.3. paastoluennon ortodoksisen kirkon missiologisesta itseymmärryksestä. Isä Teo kysyy, onko kirkon lähetystehtävä ulkoistettua lähetystyötä kaukana vierailla mailla vai jokaisen kristityn velvollisuus omassa lähiympäristössään.

Pastori Teo Merras ottaa luennon lähtökohdaksi John Meyendorff esipuheen James Stamoolisin kirjassa ”Eastern Orthodox Mission Theology Today": ”Yleinen käsitys nykyään on se, että ortodoksinen kirkko on hylännyt vuosisatoja vallalla olleet lähetystyön periaatteet ja käytännöt ja antanut tilaa sellaiselle uskonnolliselle ja kirkolliselle ajattelulle, joka perustuu kansallisuuteen ja vahvaan valtion ohjaukseen. Ortodoksinen kirkko on kuitenkin selvinnyt läpi vaikeiden aikojen nimenomaan lähetystehtävään perustuvan tietoisuutensa johdosta. Tätä tehtävää Kirkko toteuttaa jokaisen kirkkoyhteisön uskon ja elämän kautta”.

Lännen kirkot ovat olleet taipuvaisia identifioimaan lähetystyön nimenomaan aktivismin (positiivisessa mielessä) ja organsisaatioden kautta, kun taas ortodoksiselle kirkolle omaleimainen tapa on ollut ymmärtää lähetystehtävä nimenomaan todistamisena ylösnouseesta Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta todellisuudesta kaikkialla ihmisten keskellä heidän omia tapojaan ja kulttuuria kunnioittaen. Tämä todistaminen tapahtuu luontevimmin kirkon rukouksen ja opettamisen kautta sekä olemalla ’erilainen’ suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Tämä konkretisoituu Liturgiassa, jossa taivasten valtakunta tulee todeksi keskellämme ja josta me myös todellisesti pääsemme osalliseksi. Tämä osallisuus johtaa parhassa tapauksessa siihen, mitä on viime vuosikymmeninä alettu kutsua 'Liturgiaksi liturgian jälkeen’ eli julistuksen jatkumiseen kohdallamme ympäröivässä yhteiskunnassa.

- Tässä alustuksessa pohdimme sitä, mikä on yleinen ortodoksinen ymmärrys kirkon missiologisesta tehtävästä, ja miten se käytännön tasolla tulisi näkyä kirkon arjessa. Ortodoksinen kirkko ei ole pelkästään monoliittinen valtava hallinnollinen yksikkö, vaan elävistä eukaristisista yhteisöistä koostuva kirkko, jolla on tehtävä myös nykyajan maailmassa. Tätä tehtävää emme voi ymmärtää ja ottaa omaksemme ellemme ensin ymmärrä Kirkon missiologisia periaatteita, isä Teo tiivistää.


Paastoluento "Ortodoksisen kirkon missiologinen itseymmärrys: ulkoistettua lähetystyötä kaukana vierailla mailla vai jokaisen kristityn velvollisuus omassa lähiympäristössään?" Uspenskin katedraalin kryptassa 19.3. klo 17 alkaen. Luento alkaa ehtoopalveluksella Uspenskin katedraalissa. Luennolle ei tarvitse ilmoittautua erikseen.

19.3. seurakuntamme kirkoissa kannetaan myös kolehti Filantropian tekemälle lähetystyölle Keniassa.

Ristinkumartamisen sunnuntain merkityksestä voi lukea tarkemmin Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla julkaistusta rovasti Heikki Huttusen kirjoittamasta tekstistä.

17.3.2017

Katumus – elämän mittainen paluumatka

Katumuskanoni

Suuri paasto kutsuu katumukseen. Helsingin alueen seurakuntatyöstä vastaava pappi Mikko Leistola pitää Ortodoksisuuden sunnuntaina 5.3. Uspenskin katedraalin kryptassa paastoluennon katumuksesta. Luennon tiivistelmä on julkaistu ohessa. Tarkemmin tietoa paastoluennoista löydät täältä: Paastoluennoilta eväitä hengelliseen kasvuun.

Miksi emme osaa katua?

”Ihmiset eivät enää osaa katua.” Näin totesi eräs katolilainen kollega aiheesta keskusteltaessa. Onko todella näin? Olivatko ihmiset aiemmin parempia, hartaampia ja nöyrempiä kristittyjä? Ovatko he nyt yhtäkkiä radikaalisti muuttuneet muuksi, tulleet jotenkin perustavanlaatuisesti huonommiksi?

”Je ne regrette rien” ja ”en päivääkään vaihtaisi pois”. Julistavatko iskelmät kokonaan uutta modernia ihmiskuvaa, ihmistä, joka on siirtänyt Jumalan tarpeettomana syrjään, ihmistä, jonka maailmassa katumus, armo ja anteeksianto ovat tyhjiä ja täysin epärelevantteja käsitteitä?

Vai onko kyse kuitenkin jostakin muusta? Ehkäpä tuo iskelmien uhmakas asenne onkin haaste maailmalle ja myös kirkolle rehelliseen dialogiin. Tämän ajan ihminen kokee olevansa autonominen yksilö. Hän toteuttaa kristityn vapauttaan yksilöllisyydessään ja on allerginen syyllistävälle uskonnolle. Kirkko voi tarjota ihmiselle maailmankuvan, mutta kirkko ei voi pelotella, sanella eikä pakottaa.

Taakse ovat jääneet ne ajat, jolloin oppimattomia sydämiä pehmitettiin synnintuntoon mahdollisimman rajuilla ja pelottavilla tuomiopäivän kuvilla. Kirkolla ei ole myöskään enää sellaista valtaa ja auktoriteettia, että se voisi lähestyä jäseniään ylhäältäpäin ja esittää yksinkertaistettuja vaatimuksia tyyliin: ”Sinä olet kelvoton, sinä olet syntinen – siispä kadu! Ja vaikket sydämessäsi katuisikaan, opettele ainakin oikeat sanat, opettele katumisen muoto ja rituaali.”

Tässä ajassa kirkon on perusteltava sanomansa toisin. Tuotava ihmiset pelastavan eikä pelottavan katumuksen porteille.

Ortodoksisesta kirkosta halutaan usein antaa mahdollisimman valoisa, positiivinen ja elämänmyönteinen kuva. Tällöin teologiaa tulee helposti yksinkertaistettua. Yleiseksi tavaksi onkin tullut korostaa, että ortodoksinen kirkko ei tunnusta perisyntioppia. Väite on aivan totta, jos tarkoitetaan perisyntiä siinä muodossa kuin katolisen kirkon skolastinen teologia asian määrittelee.

Lause on kuitenkin varsin vaarallinen ja harhaanjohtava, jos se ymmärretään koko langenneen maailman todellisuuden kieltämisenä. Se, että ortodoksisen kirkon ihmiskuva on valoisampi ja että tulkitsemme ihmisluonnon synnynnäisen taipumuksen syntiin hieman toisin kuin lännen katolinen kirkko, ei anna meille mitään oikeutta vähätellä synnin valtaa syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa. Tällaiseen haaleaan ja synnintunnottomaan uskonnollisuuteen me kuitenkin yhä useammin törmäämme tässä yksilöllisten kuluttajien ja tehokaan kulutuksen maailmassa.

Kirkko on sielun sairaala ja katumuksen sakramentti on vahva lääke, mutta kuinka sairaala voisi toimia, jos potilas ei halua hoitoa? Ja miksi potilas haluaisikaan hoitoa, jos hän ei havaitse itsessään mitään vikaa, jos hän ei edes tiedosta olevansa sairas?

Juutalainen perintö

Vanhan liiton ihmiskuva oli todella realistinen: Jumalan, ankaran Tuomarin, edessä ihmiskunta oli syntinen ja kurja sekä yksilönä että joukkona, kansana. Langenneen Aadamin ahdistuksesta puhuvat niin profeetat kuin psalmien kirjoittajatkin. Tähän perintöön tukeutuu myös kristillinen kirkko. Siksi katumuspsalmit ja avuksihuutopsalmit ovat niin keskeisessä osassa myös kristillisessä jumalanpalveluksessa. Siksi me joka vuosi aloitamme paastokatumuksemme muistelemalla Vanhan testamentin patriarkkojen rikkomuksia Aadamista alkaen. Näihin me vertaamme oman sielumme surkeaa tilaa.

Sekä pyhien isien kirjoitukset että kirkon liturginen perinne kertovat langenneesta maailmasta varsin kaunistelemattomasti. Ihminen on ’syntinen jo syntyessään ja synnin alaiseksi siinnyt’. Vaikka emme olisi kenenkään muun syntejä perineetkään, olemme perineet maailman, jossa emme voi synninteolta välttyä.

Mitä evankeliumit opettavat meille katumuksesta?

Juuri tähän langenneen maailman pimeyteen tuo Kristuslapsi jumalallisen valonsa. Siksi Kristuksen evankeliumi, uusi liitto, ilosanoma pelastuksestamme, on samalla myös opetusta katumuksesta – ja ennen muuta katumuksesta. Katumuksen julistus on ilosanoman alku. Tästä kaikki alkaa, kuten Markuksen evankeliumi todistaa: ”Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisen tulisi kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi.”(Mark. 1:4).

Aivan evankeliumien kertomusten alussa meille siis jo julistetaan koko pelastuksemme todellisuus. Mutta ei edes Johannes Kastaja itse voinut aavistaa, mitä kaikkea mielenmuutos, kaste ja anteeksianto tulisivat tarkoittamaan Kristuksen tulevan lunastustyön valossa.

Asteittain Jeesuksen opetus avaa meille mielenmuutoksen ja anteeksiannon, katumuksen ja lunastuksen, suhdetta. Rakastavan Jumalan yhteydessä toteutuu sovinto ihmisten kesken ja Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Tätä meille julistetaan Vuorisaarnassa:

”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”(Matt. 5:23-24) ja ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”(Matt. 6:14)

Jeesus kuin ennalta nähden asettaa myös maanpäälliselle kirkolle katumuksen sakramenttina: ”Totoisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaissa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaissa vapautettu.”(Matt. 18:18)

Näin hän lupaa seuraajilleen ja evankeliuminsa julistajille, apostoleille. Mutta jo aiemmin on Jeesus antanut Pietarille erityisen tehtävän: ”Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:18-19)

Tässä on lausuttu maanpäällisen kirkon syntysanat. Kuten tiedämme, tämä kallio, Pietari, tulisi vielä kolmesti kieltämään Kristuksen ja katkerasti itkemään ja katumaan tekoaan. Tämän syntisen, katuvan ja keskeneräisen miehen harteille Kristus asetti kirkkonsa. Koko kristillinen kirkko on näin ollen siis perustettu katumukselle, kuten äiti Tekla on kirjassaan Lasin hämäryys osuvasti todennut.

Paluu

Evankeliumien kertomusten joukossa on kertomuksella tuhlaajapojasta aivan erityinen asema. Se on ikoninen kuva katumuksesta. Se on kertomus mielenmuutoksesta, paluusta ja synninpäästöstä. Kertomuksen ikonisuudella tarkoitan sitä, että vertaus tuhlaajapojasta puhuu samanaikaisesti sekä yksilöllisellä että yhteisellä tasolla. Tuhlaajapoika on yhtäaikaisesti minä, me ja kukin meistä erikseen.

Kun varhaisessa kirkossa katumus sai vakiintuneen liturgisen muotonsa, liittyi tämä katumuksen sakramentti hyvin konkreettiseen juuri paluun kokemukseen. Katumuksen sakramentin kautta ehtoollisyhteydestä erotettu henkilö todellisesti palasi takaisin kristillisen yhteisön jäseneksi. Maanpäällinen kirkko ei kuitenkaan ole vielä taivasten valtakunta, vaan myös kirkko kokonaisuutena, uskovien yhteisönä, on kuin tuhlaajapoika, joka ikuisesti tekee matkaa kohti Isän kotia.

Lopuksi

Miksi emme osaa enää katua, miksi meiltä on hävinnyt synnintunto? Miksi ihminen on menettänyt kontaktin itseensä? Kuinka häneltä on hävinnyt käsitys siitä, mitä on olla ihminen? Filosofi ja uskontotieteilijä Mircea Eliade puhuu modernista länsimaisesta ihmisestä ”epäautenttisena”. Hän on rikkinäinen, erillinen, irrallinen; ja hänen erillisyytensä on ”muuttunut hajoamiseksi sekä hänessä itsessään että maailmassa.”

Kirkon perinteessä on potentiaalia palauttaa meitä kohti ”autenttisempaa” ihmisyyttä. Modernilta ihmiseltä tämä edellyttää kuitenkin vaivannäköä. Aivan kuin opettelisi uuden kielen. Esimerkiksi synnintunnustuksella käynti vaatii meiltä nöyrää uuden - tai siis vanhan, mutta kadotetun - taidon opettelua.

Synnintunnustuksella on tarkoitus keskittyä vain omiin synteihin. Tutkimme omaa sydäntämme, kadumme omia vapaasta tahdostamme tekemiämme rikkomuksia. Samalla katumuksessa on kuitenkin kollektiivinen ulottuvuus. Jumala ei vaadi, että olisimme synnittömiä, sillä Hän tietää hyvin inhimillisen kyvyttömyytemme, voimattoman luontomme. Hän tahtoo, että tunnemme tilamme ja epätäydellisyytemme ja että olisimme jatkuvasti mielenmuutoksen tiellä.

Tässä on kaksi asiaa, jotka ovat aidon katumuksen kannalta keskeisiä, mutta modernille ihmiselle niin perin vaikeita: ensiksi oman tilansa rehellinen tunnistaminen ja toiseksi katumuksen jatkuvuus, loputtoman prosessin hitauden hyväksyminen.

Moderni vieraantunut ihminen elää omassa virtuaalisessa kosmoksessaan. Kun häneltä puuttuu autenttinen kosketuspinta yhteisön kollektiiviseen todellisuuteen ja tajuntaan, hän kokee puheen syntisyydestään ja omasta syyllisyydestään epäoikeutettuna henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei hän ajattele Andreas Kreetalaisen hengessä: ”Olen syntinen, koska olen ihminen ja kun tämän tiedän ja ymmärrän, olen jopa kaikkia muita syntisempi.” Ei, hän ajattelee aivan päinvastoin: ”Maailmassa riittää paljon minua suurempia konnia, millä oikeudella tulet ja syytät minua?”

Aikamme ruokkii valheellista ihmiskuvaa, jonka mukaan ihmisen tulisi olla ehyt, tasapainoinen, omin voimin toimeen tuleva ja muista irrallinen yksilö. Sellaisenaan hän on valmis ja täydellinen jo tässä ajassa. Tällaisen minäkuvan omaavan ihmisen on todella vaikeata tunnistaa itsessään syntistä ihmistä, ”vanhaa Aadamia”.

Elämä voi kuitenkin ahdistaa ja vaiennettu omatunto voi herätä. Silloin ihminen kohtaa seuraavan vastuksen: katumisen vaikeuden. Hän saattaa käydä synnintunnustuksella, pyrkiä tunnustuksessaan täyteen rehellisyyteen, saada synninpäästön - mutta paluuta vanhaan itselliseen ja irralliseen elämään ei olekaan. Kirjassaan Paluu arkkimandriitta Nektarios Andonopoulos toteaa, että myös monet kristityt kärsivät vääränlaisesta perfektionismista. Ihmisen kilvoitustyönä on täydellisyyteen pyrkiminen, mutta ihmisen elämässä tätä ei koskaan saavuteta, vaan pyrkimys täydellisyyteen toteutuu vain jatkuvana keskeneräisyytenä. Tuhlaajapojan kotimatka on pitkä. Tämän hyväksyminen voi olla vaikeata.

Katuminen, kuten myös anteeksi antaminen ja anteeksiannon vastaanottaminen ovat hitaita ja vaikeita prosesseja. Kyse on omasta tahdosta paastoamisesta ja omasta ”oikeudesta” luopumisesta. Jos olemme tottuneet olemaan oman elämämme ”jumalia”, pitäneet oikeutenamme tuomita ihmisiä, niin muita kuin itseämmekin, joudumme katumuksen tiellä oppimaan aivan uudenlaisen asenteen.

Andronopoulos kirjoittaa: ”Mielenmuutos on loputon tie, jatkuva tila, joka ei pysähdy koskaan. Mielenmuutoksella ei ole päätöstä, sillä se tarkoittaisi täydellistä samankaltaisuutta itsensä Kristuksen kanssa.”

Vaikka siis osallistummekin katumuksen sakramenttiin säännöllisesti useamman kerran vuodessa, emme koskaan tule valmiiksi. Voimmekin ajatella, että katumuksessa kyse ei ole niinkään erillisistä sakramenteista kuin yhdestä koko elämän mittaisesta sakramentista, jatkuvasta paluumatkasta aivan elämämme viimeiseen hengenvetoon asti.

Ihmisinä lankeamme aina uudestaan, mutta katumuksen kautta palaamme jälleen kirkon yhteyteen. Kirkkona, yhteisönä, taas teemme lankeemusten ja katumusten kautta yhteisesti ikuista paluumatkaa kohti taivasten valtakuntaa.

Pastori Mikko Leistola

 

Suureen paastoon valmistautuminen alkaa - Sakkeuksen sunnuntai kutsuu elämänmuutokseen

Sakkeuksen sunnuntai ikoniTänä sunnuntaina 29.1. vietettävä Sakkeuksen sunnuntai on ensimmäinen merkki pääsiäistä edeltävän Suuren paaston lähestymisestä. Näin Kirkko siirtyy lähemmäs juhlien juhlaa, Kristuksen ylösnousemisen pääsiäistä, jota vietetään tänä vuonna 16.4.

Sakkeuksen sunnuntain evankeliumiteksti (Luuk. 19:1–10):

"Siihen aikaan 1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 7 Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." 8 Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 9 Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 10 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Opetuspuhe: Sakkeuksen viitoittamalla tiellä

Suureen paastoon valmistautumissunnuntait ovat alkaneet. Sakkeus viitoittaa tietämme vapauteen. Halveksittu, vääryyden harjoittaja, epäkunniallisella tavalla rikastunut Sakkeus tulee vapaaksi. Kristus Vapahtaja on yleensä Hän, ketä kutsutaan, keneltä anotaan. Mutta Sakkeuksen tapauksessa Herra itse kutsui itsensä Sakkeuksen kotiin.

Vapahtaja ei mennyt ainoastaan julkisyntisen miehen kotiin, vaan syvemmälle, Sakkeuksen sieluun ja sydämeen. Tämä aiheutti muutoksen Sakkeuksessa. Kun hän oli kiivennyt metsäviikunapuuhun, hänen motiivinsa oli ehkä uteliaisuus. Mutta kun Jeesus katsoi häntä, hyväksyi hänet, Sakkeuksessa tapahtui muutos.

Sakkeus oli ahdistunut himojensa orjana. Nyt hän vapautui, koska hän sai syntinsä anteeksi ja mahdollisuuden sovittaa tekonsa lähimmäisilleen ja sitä kautta Jumalalle.

Ihmisen elämä on yhtä sakkeusta, kunnes tullaan järkiin ja ymmärretään, ettei ihminen voi olla iloinen muualla kuin Jumalan yhteydessä.

Jalat ilmassa omassa itseriittoisuuden puussa ei voi ottaa rakastavaa Vapahtajaa kotiinsa. Sieltä pitää tulla alas ja katsella lähimmäisiä ja itseään samalta korkeudelta. Joskus siis Jumala kutsuu, joskus taas meidän on kutsuttavaa Jumalaa.

Sakkeuskaan ei odottanut Kristusta kotonaan lukkojen takana. Hän tuli vastaan Jumalan Poikaa ja silloin Pyhä Henki aiheutti hänessä sen muutoksen. Itse Jeesus Kristus todisti Sakkeuksen ripin, jonka sanoma oli yksinkertainen ja hieno: ”Olen tehnyt väärin ja tahdon sen korjata ja hyvittää.”

Tänään pelastus on tullut myös meidän osaksi. Maistakaamme yhdessä tänään, mitä on syntien anteeksiantamus.

Pastori Jyrki Penttonen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan Itä-Helsingin alueen pappi

 


Paastoon valmistavien viikkojen tarkoituksena on nimensä mukaisesti valmistaa jäsenensä Kristuksen opetuksilla ja vertauksilla vuoden tärkeimpään paastoon. Valmistavien sunnuntaiden teemat kertovat oikeanlaisesta paaston hengestä: nöyryydestä, katumuksesta ja isällisestä rakkaudesta.

Varsinainen paastoon valmistautuminen alkaa Publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista (5.2.), joka on kokonaan paastoton viikko. Silloin Kirkko kutsuu jäseniään pois omahyväisyydestä nöyryyteen. Tuhlaajapojan sunnuntaina (12.2.) aiheena on katumus ja anteeksipyyntö, ja silloin vietetään liharuoasta luopumisen viikkoa.  Tuomiosunnuntaina (19.2.) Kirkko kutsuu jäseniään lähimmäisenrakkauteen ja muistuttaa viimeisestä tuomiosta. Suuri paasto alkaa  sovintosunnuntaina (26.2.).

25.1.2017