Opetuspuheita

Seurakunnan pappien ja kanttoreiden hengellisiä ajatuksia

Suureen paastoon valmistautuminen alkaa - Sakkeuksen sunnuntai kutsuu elämänmuutokseen

Sakkeuksen sunnuntai ikoniTänä sunnuntaina 29.1. vietettävä Sakkeuksen sunnuntai on ensimmäinen merkki pääsiäistä edeltävän Suuren paaston lähestymisestä. Näin Kirkko siirtyy lähemmäs juhlien juhlaa, Kristuksen ylösnousemisen pääsiäistä, jota vietetään tänä vuonna 16.4.

Sakkeuksen sunnuntain evankeliumiteksti (Luuk. 19:1–10):

"Siihen aikaan 1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 7 Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." 8 Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 9 Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 10 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Opetuspuhe: Sakkeuksen viitoittamalla tiellä

Suureen paastoon valmistautumissunnuntait ovat alkaneet. Sakkeus viitoittaa tietämme vapauteen. Halveksittu, vääryyden harjoittaja, epäkunniallisella tavalla rikastunut Sakkeus tulee vapaaksi. Kristus Vapahtaja on yleensä Hän, ketä kutsutaan, keneltä anotaan. Mutta Sakkeuksen tapauksessa Herra itse kutsui itsensä Sakkeuksen kotiin.

Vapahtaja ei mennyt ainoastaan julkisyntisen miehen kotiin, vaan syvemmälle, Sakkeuksen sieluun ja sydämeen. Tämä aiheutti muutoksen Sakkeuksessa. Kun hän oli kiivennyt metsäviikunapuuhun, hänen motiivinsa oli ehkä uteliaisuus. Mutta kun Jeesus katsoi häntä, hyväksyi hänet, Sakkeuksessa tapahtui muutos.

Sakkeus oli ahdistunut himojensa orjana. Nyt hän vapautui, koska hän sai syntinsä anteeksi ja mahdollisuuden sovittaa tekonsa lähimmäisilleen ja sitä kautta Jumalalle.

Ihmisen elämä on yhtä sakkeusta, kunnes tullaan järkiin ja ymmärretään, ettei ihminen voi olla iloinen muualla kuin Jumalan yhteydessä.

Jalat ilmassa omassa itseriittoisuuden puussa ei voi ottaa rakastavaa Vapahtajaa kotiinsa. Sieltä pitää tulla alas ja katsella lähimmäisiä ja itseään samalta korkeudelta. Joskus siis Jumala kutsuu, joskus taas meidän on kutsuttavaa Jumalaa.

Sakkeuskaan ei odottanut Kristusta kotonaan lukkojen takana. Hän tuli vastaan Jumalan Poikaa ja silloin Pyhä Henki aiheutti hänessä sen muutoksen. Itse Jeesus Kristus todisti Sakkeuksen ripin, jonka sanoma oli yksinkertainen ja hieno: ”Olen tehnyt väärin ja tahdon sen korjata ja hyvittää.”

Tänään pelastus on tullut myös meidän osaksi. Maistakaamme yhdessä tänään, mitä on syntien anteeksiantamus.

Pastori Jyrki Penttonen
Helsingin ortodoksisen seurakunnan Itä-Helsingin alueen pappi

 


Paastoon valmistavien viikkojen tarkoituksena on nimensä mukaisesti valmistaa jäsenensä Kristuksen opetuksilla ja vertauksilla vuoden tärkeimpään paastoon. Valmistavien sunnuntaiden teemat kertovat oikeanlaisesta paaston hengestä: nöyryydestä, katumuksesta ja isällisestä rakkaudesta.

Varsinainen paastoon valmistautuminen alkaa Publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista (5.2.), joka on kokonaan paastoton viikko. Silloin Kirkko kutsuu jäseniään pois omahyväisyydestä nöyryyteen. Tuhlaajapojan sunnuntaina (12.2.) aiheena on katumus ja anteeksipyyntö, ja silloin vietetään liharuoasta luopumisen viikkoa.  Tuomiosunnuntaina (19.2.) Kirkko kutsuu jäseniään lähimmäisenrakkauteen ja muistuttaa viimeisestä tuomiosta. Suuri paasto alkaa  sovintosunnuntaina (26.2.).

25.1.2017

Herran kohtaamisen juhla 2.2.

temppeliintuonti leikattu nettiin

Neljäkymmentä päivää Kristuksen syntymäjuhlan jälkeen juhlitaan Herran temppeliin tuomisen eli Herran kohtaamisen juhlaa. Jumalansynnyttäjä ja hänen kihlattunsa Joosef toteuttivat Vanhan testamentin määräyksen tuoda ensimmäisestä poikalapsesta uhri Jumalalle Jerusalemin temppeliin. Jumalan johdatuksesta pyhää perhettä oli ottamassa vastaan vanhurskas Simeon ja naisprofeetta Hanna. Jumala oli luvannut Simeonille, ettei hän kuolisi ennen kuin on kohdannut maailman Vapahtajan. Heti lapsen kohdatessaan vanhus tunnisti Messiaan ja puhkesi rukoukseen:

”Herra nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” (Luuk 2:29−32)

Jokainen ehtoopalvelus pitää sisällään tämän rukouksen oikeastaan kuluvan päivän päätöksenä. Siksi se on yksi tutuista raamatullisista rukouksista, joita on hyvä käyttää, ja joihin on hyvä perehtyä ja turvautua. Vanhurskas Simeon kohtasi Herransa hyvin konkreettisesti ottaessaan tämän pienenä lapsena syliinsä. Mitä voi tarkoittaa se, että me lausumme saman rukouksen jokaisen päivän päätteeksi? Kohtasinko tänään Herran? Missä tilanteessa, kenessä kanssaihmisessä, vaiko uutisen kärsivässä lapsessa toisella maailmaa? Kohtasinko vai kuljinko ohi? Nämä kysymykset mielessä on hyvä päättää jokainen päivä, tehdä ikään kuin yhteenveto päivän tapahtumista ja sitten päästä lepoon Kristuksen valmistaman pelastuksen turvin.

Herran temppeliintuomisen juhlaa vietetään maailman ortodoksisten lasten ja nuorten juhlapäivänä. Lapset ja nuoret asettavat vanhemmat ihmiset aina haasteen eteen itsensä kanssa ja tuo haaste on aina perimmiltään hyvästä. Kyse on asenteestamme kohdata toinen persoona omana itsenään, Jumalan kalliina kuvana. Tästä olkoot niin vanhurskas Simeon kuin profeetta Hannakin meille esikuvina.

Pastori Teemu Toivonen

Toivonen vastaa seurakuntamme monikulttuurisesta työstä. Isä Teemu on aiemmin toiminut myös muun muassa seurakunnan nuorisopappina.

2. helmikuuta Herran temppeliintuomisen juhlan lisäksi vietetään Kansainvälistä ortodoksisten nuorten päivää.

Teofania - Jumalan ilmestymisen ja kristuksen kasteen juhla

Kristuksen kasteen ikoniTeofania on yksi vanhimpia varhaisen kirkon yhteisiä suuria juhlia. Tammikuun 6. päivänä on muistettu Kristuksen syntymää ja kastetta, pientä Jeesus-lasta kumartamaan tulleita tietäjiä ja paimenia sekä myös Jeesuksen ensimmäistä ihmetekoa Kaanaan häissä.

Ortodoksisessa perinteessä 6.1. on Kristuksen kasteen juhla. Muistamme Johannes Kastajan toimittamaa Kristuksen kastamista Jordan-virrassa. Herraa ei kastettu siksi, että hän olisi tarvinnut Johanneksen julistamaa puhdistautumista synneistä. Päinvastoin, Kristuksen kaste pyhitti vedet ja koko luomakunnan.

Kirkko näkee Kristuksen kasteen myös Kolmiyhteisen Jumalan manifestaationa, Pyhän Kolminaisuuden julistuksena. Juuri siksi juhlaa nimitetään Teofaniaksi – Jumalan ilmestymisen juhlaksi. Juhlan tropari kertoo tämän: tapahtumaa todistamassa olleet ihmiset ”kumarsivat Pyhää Kolminaisuutta, sillä Isän ääni todisti Sinusta nimittäen Sinua rakkaaksi Pojakseen, ja Henki kyyhkysen muodossa vahvisti sen sanan totuuden.”

Troparissa on muutamaan sanaan tiivistettynä kirkon kolminaisuususkon opillinen ydin. Juhlan kontakissa taas painottuu kokemuksellisuus, se, miltä ihmisestä tuntuu, kun hän kohtaa Jumalan kirkkauden:

”Sinä ilmestyit tänään maailmalle, ja Sinun valkeutesi, oi Herra, valaisi meidät, jotka sen tuntien veisaamme Sinulle: Sinä lähestymätön Valkeus, tulit ja ilmestyit meille.”

Teofanian jumalanpalvelusteksteissä on paljon viittauksia valoon ja Jumalan lähestymättömään Valkeuteen. Juhlaa onkin kutsuttu Valaistumisen päiväksi ja Valon päiväksi, koska Jumala on Valo ja hän ilmestyi valaistakseen ja pelastaakseen armonsa kirkkaudella ne, jotka ”asuivat pimeydessä” ja ne, jotka ” asuivat kuoleman varjon maassa” (Matt.4:16).

Kristuksen kaste antoi esimerkin ja muodon kristillisen kirkon kasteen sakramentille. Onkin luonnollista, että varhaisessa kirkossa Teofania oli yksi kirkkovuoden keskeisimmistä kastepäivistä. Valo ja vesi ovat juhlan tärkeitä teemoja. Kastetoimituksessa vasta kastettu puetaan konkreettisesti Kristuksen valkeuteen, valkoiseen kastepukuun. Puettaessa lauletaan: ”Anna minulle valonkirkas vaate, sinä, joka pukeudut valkeuteen niin kuin vaatteeseen, oi ylen armollinen Kristus, meidän Jumalamme.”

Vesi on Teofanian juhlassa konkreettisesti läsnä: sekä aattopäivänä että juhlapäivänä toimitetaan suuri vedenpyhitys. Juhlan liturgiassa myös lauletaan kolmipyhäveisun sijaan kastetoimituksesta tuttu: ”Te kaikki, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne”.

Näin Jordanin siunaus eletään aina uudestaan todeksi tässä ja nyt. Olemme konkreettisesti läsnä Kristuksen kasteen ihmeessä ja elämme uudestaan oman pelastavaisen kasteemme. Näin tulemme yhdeksi Kristuksessa ja Kristuksen kirkon jäseninä.

Pastori Mikko Leistola
Kirjoittaja toimii pappina Helsingin Uspenskin katedraalissa.

Juhlapäivän jumalanpalvelustiedot löydät jumalanpalveluskalenterista.

LUOLA TAIVAANA - ARKKIPIISPA LEON JOULUTERVEHDYS

arkkipiispa leo kuva pentti potkonen”Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden, näen luolan taivaana, Neitseen kerubi-istuimena, seimen sellaisena paikkana, jossa makaa sijoittumaton Kristus, Jumala, jota me veisaten ylistämme.”

Syyrialaisen piispa Kosmas Melodoksen 700-luvulla kirjoittama joulukanoni kuvaa kauniisti sitä, miten ortodoksinen kirkko kokee Jumalan syntymisen ihmiseksi.

Luola, neitsyt ja seimi ovat kaikki ihmisjärjelle selittämättömiä!

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne” (Jes. 55: 8–9). 



Jumalan ihmiseksi syntymisen suuruus avautuu – kuten aina ennenkin historiassa – niille, jotka toivovat ja näin myös hartaasti uskovat.

Henki ja aine ovat molemmat Jumalasta. Jälkimmäinen voi viedä kohti hengen korkeutta, mutta se voi myös pudottaa sieltä alas: ”Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama” (Luuk. 10:18).

Materiaan yritettiin saada lankeamaan myös itse Vapahtaja: "Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun" (Luuk. 4: 6–7).

Tiedemiehet idästä olivat lähteneet tähteä seuraten kohti Betlehemiä. Myös he saivat kokea, miten Pyhän Kolminaisuuden toisen persoonan syntyminen ihmiseksi ylitti ymmärryksen.

Syntymä jouluna ei ollut vain taivaan ja maan kohtaaminen. Se oli myös henkisen ja materiaalisen eksistenssin sekoittuminen. Tässä on joulun suuruus myös tänään: Jumalan salaisuuksissa riittää ihmettelemistä aikojen loppuun asti!

”Tänä päivänä Neitsyt Yliolennollisen synnyttää ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle. Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat. Tietäjät tähden mukana vaeltavat, sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen, iankaikkinen Jumala.”

Kristus syntyy, kiittäkää!

Leo

Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa

 

Рождественское послание 2016 Архиепископа Карельского и всея Финляндии Льва

Небо - Вертеп

” Таинство странное вижу и преславное: Небо – вертеп, Престол Херувимский – Деву, ясли – вместилище, в нихже возлеже Невместимый – Христос Бог, Егоже, воспевающе, величаем.”

Канон праздника, составленый сирийским святителем Косьмой в VIII веке, великолепным образом передает восприятие Православной Церковью вочеловечения Бога.

Вертеп, Дева и ясли непостижимы человеческому уму!

” Мои мысли - не ваши мысли, ни ваши пути - пути Мои, говорит Господь. Но как небо выше земли, так пути Мои выше путей ваших, и мысли Мои выше мыслей ваших.” (Ис. 55: 8–9).

Величие боговочеловечения, как и ранее в истории, открывается лишь тем, кто имеет надежду и благочестивую веру.

И дух, и материя имеют своим началом Бога. Материя может воспарять до вершин духа, но может и пасть с этих высот: ”Я видел сатану, спадшего с неба, как молнию” (Лк. 10:18).

Попытка соблазнить материю была предпринята и в отношение Самого Спасителя: ” Тебе дам власть над всеми сими царствами и славу их, ибо она предана мне, и я, кому хочу, даю ее” (Лк. 4: 6–7).

Волхвы с Востока отправились в Вифлеем, во след путеводной звезде. Им тоже был открыт опыт непостижимого вочеловечения второго Лица Пресвятой Троицы.

Рождество было не только встречей неба и земли. Он стало взаимопроникновением духовного и материального. В этом величие Рождества и сегодня: тайны Божии останутся предметом удивления до скончания времён!

”Дева днесь Пресущественнаго раждает, и земля вертеп Неприступному приносит: ангели с пастырьми славословят, волсви же со звездою путешествуют: нас бо ради родися Oтроча младо, Превечный Бог.”

Христос рождается, славите!

Лев

Архиепископ Карельский и всей Финляндии

 

Ärkebiskopens julhälsning 2016

Grottan som himmel

”Jag ser en sällsam och ofattbar hemlighet: grottan som himlen, Jungfrun som kerubernas tron, krubban som den plats där Kristus, vår Gud, som inget kan begränsa, blivit lagd – honom prisar vi med sång.”

Julkanon, som skrevs av den syriske biskopen Kosmas Melodos på 700-talet, är ett vackert uttryck för hur den ortodoxa kyrkan upplever Guds födelse som människa.

Grottan, jungfrun och krubban är alla oförklarliga för människans förstånd!

”Mina planer är inte era planer och era vägar inte mina vägar, säger Herren. Liksom himlen är högt över jorden, så är mina vägar högt över era vägar, mina planer högt över era planer.” (Jes. 55:8-9)

Storheten i Guds födelse som människa öppnar sig – liksom alltid under historiens gång – för dem som hoppas och som också ivrigt tror som de hoppas.

Ande och materia är båda av Gud. Materian kan föra till andens höghet, men den kan också störta oss ner därifrån: ”Jag har sett Satan slungas ner från himlen som en blixt.” (Luk. 10:18)

Självaste Frälsaren försökte man bringa på fall genom materian: ”Jag skall ge dig all denna makt och härlighet, ty den har lagts i mina händer och jag kan ge den åt vem jag vill. Om du tillber mig skall allt detta bli ditt.” (Luk. 4:6-7)

De visa männen frän Österlandet hade gett sig iväg för att följa stjärnan till Betlehem. Också de fick uppleva hur den Heliga Treenighetens andra persons födelse som människa övergick människans förstånd.

Födelsen på julen var inte bara ett möte mellan himmel och jord. Den var också en sammanblandning av andlig och materiell existens. Detta är julens storhet även idag: Guds mysterier är förunderliga till tidens ände!

”I dag föder Jungfrun honom som är bortom varat, och jorden bjuder en grotta åt den som ingen kan nalkas. Änglar lovsjunger med herdarna, vise män färdas med en stjärna. Ty för oss har fötts ett litet barn, Gud före all tid.”

Kristus föds, lovprisa!

Leo

Ärkebiskop av Karelen och hela Finland

 

Kuva: Pentti Potkonen

22.12.2016