Opetuspuheita

Seurakunnan pappien ja kanttoreiden hengellisiä ajatuksia

JUHANNUS – JUHLA PAASTON KESKELLÄ

Johannes Kastajan syntymaJohannes Kastajan syntymäjuhlaa vietetään 24. kesäkuuta.

Evankeliumi kertoo, miten Jumalansynnyttäjä Maria lähti ylienkeli Gabrielin ilmoituksen jälkeen serkkunsa Elisabetin luo, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Voimme siis helposti laskea, että Jeesuksen, Jumalan Pojan ja Johannes Kastajan, vanhan liiton suurimman profeetan, ikäero oli puoli vuotta. Johannes syntyi vanhojen vanhempien lapseksi Jumalan lupauksen mukaan. Hänen syntymäänsä edelsi vanhurskaan Sakariaan epäusko, jonka seurauksena hän menetti puhekykynsä. (Luuk. 1:20.) Hän ei uskonut, että heille Elisabetin kanssa voisi enää syntyä lasta. Pojan oli kuitenkin määrä syntyä julistamaan tulevasta Vapahtajasta ja olla siten profeetoista suurin.

Kaikki tämä korostaa sitä seikkaa, että Jumala valmistaa pelastuksen syntiinlankeemuksesta tässä ajassa ja sen ihmisyyden kautta, joka on langennut. Meille hahmottuu Jeesuksen suku ja verkostot Hänen ympärillään siten, että saamme tarttumapintaa Hänen ihmisyyteensä. Johannes Kastajassa tiivistyy koko Vanhan testamentin profeetallinen suunnitelma. Hän edustaa kaikkia niitä Jumalan tahdosta julistaneita profeettoja, jotka eksytyksen ja kärsimysten keskellä toivat lohtua – monesti kurin muodossa – Jumalasta etääntyneelle kansalle. Johannes Kastajan elämä erämaassa ja langenneen maailman kieltäminen antoivat hänelle sellaista radikaalia arvovaltaa, joka oli omiaan valmistamaan Herralle tietä.

Johannes ei koskaan väittänyt olevansa maailman pelastaja, vaan ohjasi opetuslastensa ja kansan odottamaan Häntä, joka pelastaa maailman. Johannes toimii esimerkkinä sielunpaimenille ja johtajille nyt, kun maailma etsii profeettoja ja luulee löytävänsä niitä sieltä, missä ei kunnioiteta ihmisen arvoa. Johannes näki kristallinkirkkaasti sen, mitä hänen oli julistettava: ilosanomaa Ihmisen Pojasta, joka pelastaa maailman, ei tuomitse tai lahtaa toisin ajattelevia tieltään. Juhlimme suuren profeetan syntymää puoli vuotta ennen Vapahtajan syntymäjuhlaa, jotta muistaisimme mitä odotamme. Ihmiseksi syntynyttä Jumalan Poikaa, jonka valta ei ole tästä maailmasta.

Juhla asettuu apostolien paaston lopulle, mikä sopiikin askeettien esikuvan arvolle. Päivän epistolatekstikin (Room. 13:12–14:4) on apostoli Paavalin rohkaisu paastoon, sama, joka luetaan suuren paaston alkaessa sovintosunnuntaina. Paasto on aina jotain arkea ylempää, lähempänä juhlaa, koska sen tarkoitus on muistuttaa Jumalasta. Paasto muistuttaa huutavan ääntä erämaassa: ”Valmistakaa Herralle tie!” (Mark. 1:3).

Pastori Teemu Toivonen

22.6.2017

Juhannusjuhlaa vietetään vuosittain keskellä paastojaksoa. Lue lisää apostolien paaston merkityksestä.

APOSTOLIEN PAASTO SEURAA PÄÄSIÄISEN JUHLAKAUTTA

Pietari ja paavaliKevään kirkkaan pääsiäisen juhlakauden jälkeen kirkko ei palaa arkeen, vaan paastoon. Pyhien apostolien paasto alkaa viikko helluntain jälkeen vietettävän kaikkien pyhien sunnuntain jälkeisestä maanantaista. Paaston ajankohta vaihtelee siis pääsiäistä edeltävän suuren paaston tavoin vuosittain. Tänä vuonna apostolien paasto alkaa maanantaina 12. kesäkuuta, valmistaen meitä alkukesän suureen juhlaan, apostolien Pietarin ja Paavalin yhteiseen muistopäivään, jota vietetään 29. kesäkuuta.

Apostolien paasto ei ole lainkaan vuoden ankarin paasto. Ehkä siitä syystä sen olemassaolon muistaminen on – vielä suomalaisessa kesähuumassa – vaikeaa. On kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan juuri tuota muistamista.

Jumalan muistaminen on hengellisen elämän alku ja kirkkovuoden kulku on tarkoitettu meille avuksi tämän mielessä pitämiseen. Paasto merkitsee kutsua syvempään muistamiseen. Ei vain sellaiseen ajatukseen, että ”kyllähän se Jumala on olemassa” tai ”onhan niitä paastoja”, vaan huolellisempaan tutkiskeluun. ”Kuka minä olen?” ”Mikä on suhteeni toisiin Jumalan luomiin?” ”Osaanko kunnioittaa itseäni ja toisia Jumalan lakkaamattoman kunnian kuvina?”

Apostoleilla oli ensi käden kosketus Kristukseen. Paavalia lukuun ottamatta heillä oli henkilökohtainen kosketus – kuten kenellä tahansa meillä – toiseen ihmiseen, mutta samalla kosketus Kristuksen jumaluuteen. Apostoli Paavalin kosketus Kristukseen taas oli aivan toisenlainen. Hänen kohtaamisensa Kristuksen kanssa Damaskoksen tiellä alleviivaa meille Jumalan läsnäoloa maailmassa myös tänään. Apostolien kaltainen Kristuksen seuraaminen kuuluu niin ikään meille ja siihen Kristuksen kirkko tarjoaa välineitä. Paasto on yksi niistä raamatullisista välineistä, joiden kautta kirkko auttaa meitä muistamaan Jumalaa ja kohtaamaan Hänet pienissäkin asioissa. Yhtä lailla Kristuksen pyhässä ylösnousemuksessa kuin siitä julistaneiden apostolienkin juhlimisessa. Nouskaamme ja seuratkaamme luopumisessa pyhiä apostoleja, jotta voimme juhlia heidän muistoaan kesän ollessa parhaimmillaan!

Pastori Teemu Toivonen

9.6.2017

HELLUNTAI AJALLISENA JA AJATTOMANA JUHLANA

Helluntai

Suomenkielinen sana helluntai juontuu vanhoista ruotsin kielen sanoista hælgho dagher, suomeksi pyhät päivät. Juhla sai tällaisen nimen, koska silloin juhlittiin pyhien päivien eli pääsiäiskauden päättämistä. Helluntaijuhlan alkuperä ulottuu menneisyyteen muutaman tuhannen vuoden taakse. Muinaisuudessa juhla tunnettiin laajalti Lähi-idän alueella kevätjuhlana ja sen tarkoituksena oli osoittaa kiitosta ensimmäisestä sadonkorjuusta tuomalla uhreja jumalille. Juutalaisilla juhlan ajankohta määritettiin tarkasti – sitä vietettiin seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä ja se sai nimekseen šavuot, suomeksi viikot. Sadonkorjuu aloitettiin ohran leikkaamisella pääsiäisen aikaan ja päätettiin vehnänkorjuuseen šavuot-päivänä, jonka tunnemme nimellä helluntai. Tarkat ohjeet juhlan viettämisestä löytyvät Vanhassa testamentissa Mooseksen toisessa, kolmannessa ja viidennessä kirjassa. Juhlan päätarkoitus oli kiittää Jumalaa leivästä ja muusta ruoasta, jonka Jumala avokätisesti antaa kansalleen. Myöhemmin tähän juhlaan liitettiin myös toinen merkitys – juhlan aikana kannettiin kiitosta myös siitä, että Jumala antoi Israelin kansalle kymmenen käskyä eli lain Mooseksen kautta Siinain vuorella. Kiitosta kannettiin siitä, että Israelin kansa sai Jumalalta tiedon hyvästä ja pahasta, puhtaasta ja epäpuhtaasta, oikeasta ja väärästä. Toisin sanoen Vanhan testamentin helluntaijuhla sisältää kiitoksen Jumalalle, joka antaa tässä ajassa ihmiselle sekä ruoan että moraalin perusteet. Ihmiskunnan olemassaolo tässä ajassa riippuu näiden kahden ulottuvuuden täyttymisestä.

Kristittyinä me vietämme helluntaijuhlaa myös seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä. Tämä perustuu siihen, että Apostolien tekojen kirjan mukaan Pyhän Hengen vuodattaminen apostolien päälle tapahtui juuri juutalaisten šavuot-juhlapäivänä. Toisin kuin juutalaisessa traditiossa, kristillisessä traditiossa helluntaijuhla saa syvemmän ja ajattoman ulottuvuuden – sinä päivänä Kristus täyttää lupauksensa ja lähettää apostolien päälle Pyhän Hengen tulenliekkien muodossa. Jumala avaa ihmisille oman salaisen luontonsa – Hän on yksi kolmessa persoonassa, Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Jumala on Pyhä Kolminaisuus ja meillä kristityillä on mahdollisuus osallistua Jumalasta Kristuksessa. Meille avataan tässä ajassa tie suoraan ajattomuuteen, ikuisuuteen ja Jumalan iankaikkiseen hyvyyteen. Helluntaita pidetään Kristuksen kirkon syntymäpäivänä – Kristuksen Kirkko syntyy tähän aikaan Jumalan ajattomasta suunnitelmasta ja me tulemme tähän Kirkkoon osallisiksi. Apostolien tekojen kirjassa kuvatulla Pyhän Hengen vuodattamisella on paikka historiassa – se tapahtui Jerusalemissa noin kaksi tuhatta vuotta sitten, samana päivänä, jolloin juutalainen kansa oli kiittämässä Jumalaa Hänen antamistaan ajallisista hyvyyksistä. Toisaalta Pyhän Hengen vuodatus ja Jumalan avautuminen Pyhänä Kolminaisuutena on ajaton tapahtuma, joka tapahtui silloin, joka tapahtuu nyt ja joka tulee tapahtumaan ajattomuudessa iankaikkisesti. Se on tapahtuma, joka tekee meidän Kirkkomme ja meidät eläviksi.

Helluntai lupauksen täyttymisen juhlana

Pyhän Hengen vuodattamisen aikaan apostolit olivat kaikki yhdessä koolla rukoilemassa ja kiittämässä Jumalaa. Mekin osallistumme apostolien tavoin helluntaina juhlajumalanpalveluksiin. Ortodoksisessa kirkossa Pyhän Kolminaisuuden juhlan aattona toimitettavassa ehtoopalveluksessa luetaan kolme Vanhan testamentin katkelmaa eli parimiaa. Nämä parimiatekstit kertovat meille, kuinka ihmiskunta oli valmistautumassa vastaanottamaan Kristusta ja Hänen lupaamaansa Pyhää Henkeä. Ortodoksisen tradition mukaan näissä teksteissä ennustetaan ajaton tapahtuma – Pyhän Hengen vuodattaminen apostolien päälle helluntaijuhlan aikaan. Ehtoopalveluksen aikana lauletaan myös stikiira Taivaallinen Kuningas, joka aloittaa miltei kaikki ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset, ja joka palauttaa meidät joka kerta helluntain ajattomiin tapahtumiin. Juhla huipentuu liturgioissa, jotka toimitetaan sunnuntaina Pyhän Kolminaisuuden päivänä ja maanantaina Pyhän Hengen päivänä.

Helluntai Helsingin ortodoksisen seurakunnan syntymäjuhlana

Helsingin keskustassa toimiva Pyhän Kolminaisuuden kirkko on vihitty helluntain tapahtuman muistolle. Tämä kirkko on seurakuntamme vanhin ja tämän vuoden elokuussa sen vihkimisestä tulee kuluneeksi 190 vuotta. Pyhän Kolminaisuuden kirkko oli ensimmäinen ortodoksinen kivikirkko Helsingin alueella ja sen vihkimisvuotta 1827 pidetään myös koko seurakuntamme syntymävuotena. Tänä vuonna helluntaijuhlaa ja samalla Pyhän Kolminaisuuden kirkon praasniekkaa eli temppelijuhlaa vietetään 3.–4. kesäkuuta, ja nämä päivät avaavat seurakuntamme juhlavuoden. Kolminaisuuden kirkon pappina toivotan teidät kaikki tervetulleiksi Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon juhlimaan ajatonta juhlaa tässä ajassa!

Pastori Vaslav Skopets

1.6.2017

Tutustu seurakunnan koko juhlavuoden ohjelmaan.

HOS juhlalogo vaaka rgb

HERRAN TAIVAASEENASTUMISEN JUHLA - RAUHAN JA RIEMUN PÄIVÄ 

Kristuksen taivaaseenastumisen ikoniHerran taivaaseenastuminen, helatorstai, on yksi pelastushistoriamme tärkeimmistä hetkistä. Kristus nousee ylös taivaaseen jumalana ja ihmisenä. Hän palauttaa ihmisluonnon sille paikalle, jolle se on alun perin tarkoitettu – Jumalan yhteyteen.

Evakeliumi kertoo meille, kuinka kuolleista elämään herännyt Kristus näyttäytyi opetuslapsillensa 40 päivän aikana useasti, ja Hän ”monin kiistattomin tavoin” osoitti heille olevansa elossa (Ap.t. 1:3). Kun sitten nuo 40 päivää olivat kuluneet, Kristus johdatti opetuslapsensa ulos kaupungista, lähelle Betaniaa. Siunatessaan heitä Hän kohosi ylös taivaaseen. Opetuslapset kumartuivat maahan asti, osoittivat Hänelle kunnioitustaan ja riemua täynnä palasivat takaisin Jerusalemiin. (Luuk. 24:50–53).

Inhimillisesti ajatellen saattaisi luulla, että opetuslapset olisivat tunteneet suurta surua ja haikeutta joutuessaan eromaan Kristuksesta, joka oli niin monin tavoin mullistanut heidän elämänsä ja ajattelunsa. Olivathan he vielä muutama viikko sitten, ennen Kristuksen ylösnousemusta, olleet hyvin hämmentyneitä ja peloissaan sekä suurten epäilyjen ja jopa epäuskon vallassa. Mutta nyt, 40 päivän aikana kaikki oli muuttunut. He olivat oppineet ymmärtämään, minkä vuoksi Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Kristus selitti heille perinjuurin, mitä juutalaisten pyhissä teksteissä: Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa Hänestä oli kirjoitettu. Lupasipa Hän lähettää heille voiman korkeudesta, Pyhän Hengen. Nyt opetuslapsetkin ymmärsivät, että juuri näin kaiken tuli käydä. Palaset loksahtivat viimein paikoilleen. Rauha ja riemu täytti heidän mielensä.

Uskomme mukaan Kristus, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, on samaa olemusta kuin Isä. Uskomme myös, että Hän meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi. Hän otti kantaakseen syntien tahraaman ihmisyyden, puhdisti ja kirkasti sen. Hän laskeutui tuonelaan voidakseen päästää ihmisen irti kuoleman vallasta. Noustuaan ylös kuolleista Hän kantoi ihmisluonnon takaisin sen alkuperäisen jumalalliseen kirkkauteen. Näin ihmiselle tuli mahdolliseksi tulla jälleen Jumalan kaltaiseksi, sillä sellaiseksi hänet on alkuaan luotu.

Kristuksen taivaaseenastumisen päivästä tuli suuren riemun päivä, sillä sinä hetkenä Kristuksen työ ihmiskunnan pelastukseksi oli saatettu loppuun. Kristus kantoi ihmisyyttä, jotta me voisimme kantaa jumaluutta. Hän kuoli ja heräsi kuolleista, jotta mekin voisimme elää. Hän nousi oman Isänsä ja meidän Isämme luo, oman Jumalansa ja meidän Jumalamme luo (Joh:20:17). Sinne Hän meni valmistamaan meille asuinsijaa (Joh. 14:3).

Näin taivaasenastumisen juhla on meille rauhan ja riemun juhla. Se on myös innokkaan odotuksen juhla. Kristus lupasi lähettää Pyhän Hengen voiman päällemme. Siihen iloon saamme osallistua 10 päivän kuluttua Pyhän Hengen vuodattamisen juhlassa helluntaina.

Helsingin seurakunnan Vantaan Tikkurilan kaunis kirkko on pyhitetty Kristuksen taivaaseenastumisen muistolle. Pyhäkkö viettää tänä vuonna myös 20-vuotisjuhlaa. Juhlan jumalanpalvelukset ovat vigilia keskiviikkona 24.5. klo 18 ja liturgia ja ristisaatto torstaina 26.5. klo 10.

pappi Kimmo Kallinen


Isä Kimmo Kallinen on toukokuussa aloittanut seurakunnan Itä- ja Keski-Uudenmaan pappina. Helsingin metropoliitta Ambrosius siunaa hänet tehtävään Porvoossa Kristuksen kirkastumisen kirkossa Pyhien isien sunnuntaina 28.5. liturgian yhteydessä.

Jumalanpalveluksien aikataulun voit tarkistaa seurakunnan jumalanpalveluskalenterista.

24.5.2017