Opetuspuheita

Seurakunnan pappien ja kanttoreiden hengellisiä ajatuksia

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen

Jumalansynnyttajan kuolonuneen nukkuminenUspenskin katedraali viettää praasniekkaa elokuun 15. päivä. Katedraali on omistettu kirkkovuoden viimeisen suuren juhlan, Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen – uspenien – muistolle.

Juhlan juuret ovat Jerusalemissa ja se on yksi kaikkein vanhimpia Jumalansynnyttäjälle omistettuja juhlia. Perimätiedon mukaan enkeli Gabriel ilmoitti ennakkoon Jumalansynnyttäjän tulevasta kuolemasta. Silloin kaikki opetuslapset kiiruhtivat paikalle Jerusalemiin. Kuoleman hetkellä Kristus kirkkaudessaan saapui noutamaan äitiään. Juhlan ikonissa Kristus on kaikkein keskeisimpänä hahmona ja Jumalansynnyttäjän sielu on kuvattu valkeaan vaippaan kiedottuna lapsukaisena Kristuksen käsivarsille.

Kerrotaan, että apostoli Tuomas saapui paikalle myöhässä, kun Neitsyt Maria oli jo ehditty laskea haudan lepoon. Hauta kuitenkin avattiin, jotta Tuomas voisi vielä kunnioittaa Herran Äidin pyhää ruumista. Kaikkien yllätykseksi hauta kuitenkin oli tyhjä. Jumalansynnyttäjän ruumis kirkastetussa olemuksessaan oli siirtynyt taivaaseen.

Uspenien juhlaa on kutsuttu toiseksi pääsiäiseksi, syyspääsiäiseksi. Tässä juhlassa kirkko saa jo ennen ajan täyttymistä, ennen Kristuksen toista tulemista, nähdä pelastushistoriallisen täyttymyksen, kuoleman ilman eroa Jumalasta.

Tänä vuonna Uspenskin katedraalissa juhlakausi jatkuu poikkeuksellisesti elokuun lopulle saakka. Sunnuntaina 27. elokuuta vietetään koko seurakunnan yhteistä 190-vuotisjuhlaa.

Ei ole sattumaa, että tuota juhlaa vietetään Jumalansynnyttäjän suojeluksessa, hänelle omistetun katedraalin suojissa. Esirukoilijana Herran Äiti on kaikkien kristittyjen väsymätön kanssakulkija. Monissa historian käänteissä Jumalansynnyttäjän varjelus on ollut hyvin konkreettisesti läsnä myös Helsingin seurakunnan elämässä. Kuolonuneen nukkuessaan hän ei hyljännyt maailmaa, vaan avasi meille tien pelastukseen. Juuri siksi nuoren Helsingin ortodoksisen seurakunnan uusi komea juhlakirkko valmistuessaan lähes 150 vuotta sitten pyhitettiin juuri Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle.

”Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyt­tä­essäsi säilytit neitsyyden ja kuo­lon­uneen nukkuessasi et maailmaa hyljännyt. Sinä Elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sie­lumme.” (Uspenien juhlan tropari)

Kuuntele juhlan tropari ja kontakki.

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlan  jumalanpalvelukset seurakunnan eri alueilla voit tarkistaa jumalanpalveluskalenterista.

Pastori Mikko Leistola

14.8.2017

Kristuksen kirkastuminen vahvistaa uskomme

Kristuksen kirkastuminenTaaborin vuoren ilmestys teki näkyväksi Kristuksen jumalallisen olemuksen. Opetuslapsille se vahvisti uskon Kristuksen jumaluuteen sekä avasi hetkeksi näkymän siihen luomattoman valon kirkkauteen, johon jokainen kristitty on matkalla.

Jeesus nousi kolmen opetuslapsensa, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa Taaborin vuorelle. Siellä opetuslapset yllättäen näkivät, kuinka Jeesuksen ulkomuoto muuttui, Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja Hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin kirkas valo. Kauan sitten kuolleet Mooses ja Elia ilmestyivät keskustelemaan Kristuksen kanssa Hänen lähestyvästä poislähdöstään.

Aluksi opetuslapset pelästyivät ja järkyttyivät tuota näkyä, mutta pian Pietari tokeni hämmästyksestään ja sai sanottua, ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä.” Samalla heidät verhosi loistava pilvi, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” Näky ei kestänyt kauan, pian pilvi haihtui, ääni vaikeni, Mooses ja Elia katosivat ja Kristuskin palasi entiselleen. Vain lyhyen hetken ajan opetuslapset olivat saaneet kokea luomattoman valon kirkkauden ja nähneet Kristuksen todellisessa taivaallisessa kunniassaan.

Kristus kirkastui 40 päivää ennen kärsimyksiään. Niiden lähestyessä kirkastumisihme auttoi opetuslapsia ymmärtämään, että Kristus oli todella Jumalan poika ja että ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Hän oli paljon suurempi kuin Mooses tai Elia, jotka edustivat juutalaisille uskon kulmakiviä: lakia ja profeettoja. Taaborin vuoren jumalallisessa kirkastumisihmeessä nuo kaksi tulivat täydellisiksi Kristuksen omien sanojen mukaisesti: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.” (Jeesuksen vuorisaarna Matt. 5:17.)

Jokaisen kristityn elämän tavoitteena on apostolien ja lukemattomien pyhien ihmisten tavoin tulla osallisiksi kuolemattomasta valosta, Taaborin vuoren kirkkaudesta. Me haluamme tulla Jumalan kaltaiseksi, palata siihen jumalalliseen valoon, puhtauteen ja läheisyyteen, johon meidät alun alkaen luotiin.

Kirkastusjuhlaa on vietetty apostolien ajoista lähtien. Aluksi juhla ajoittui helmikuun tienooseen, 40 päivää ennen ristiinnaulitsemista. Juhlan luonne on kuitenkin niin vahvasti hengellisen ilon ja kunnioituksen täyttämä, että jo varhain kirkko näki hyväksi siirtää sen ajankohdan elokuun alkuun niin, että nykyisin sitä vietetään elokuun kuudentena päivänä, 40 päivää ennen 14. syyskuuta vietettävää ristin ylentämisen juhlaa.

Juhlan viettoon kuuluu uuden sadon hedelmien siunaus. Kirkkoon voi tuoda pellon ja puutarhan antimia siunattavaksi.

Helsingin seurakunnassa Porvoon kirkko viettää temppelijuhlaansa Kristuksen kirkastumisen päivänä. Praasniekkapalvelukset toimitetaan lauantaina 5. elokuuta kello 18 ja sunnuntaina 6. elokuuta kello 9.30 alkaen.

Juhlasta kertovat evankeliumitekstit löytyvät Matteuksen (17:1-9), Markuksen (9:2-8) ja Luukkaan (9:28-36) evankeliumeista.

Kuuntele juhlan tropari ja kontakki.

Kristuksen kirkastumisen juhlan jumalanpalvelukset seurakunnan eri alueilla voit tarkistaa jumalanpalveluskalenterista.

Pastori Kimmo Kallinen

4.8.2017

JUMALANÄIDIN PAASTO 1.–14.8.

Uspenie Jumalansynnyttajan kuolonuneen nukkuminenElokuussa ortodoksisessa kirkossa vietetään Jumalanäidin paastoa. Kirkkovuoden viimeinen paastojakso alkaa 1. elokuuta ja päättyy Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaan, jota vietetään 15. elokuuta.

Jumalansynnyttäjän asema ihmiskunnan pelastushistoriassa on aivan keskeinen. Pyhän Hengen armosta hän tuli raskaaksi, kantoi kohdussaan Kristus-lasta ja synnytti ihmiskunnan pelastajan. Me kutsummekin Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi. Se on varmasti suurin ”arvonimi”, jonka kukaan ihminen voi saada.

Pyhä Jumalanäiti on ihmisistä ensimmäinen ja taivaan valtakunnan Kuningatar. Hänen ainutlaatuisen asemansa vuoksi uskomme, että voimme kääntyä hänen puoleensa ja anoa hänen rakkauttaan, ohjaustaan ja suojeluaan elämällemme. Kristuksen äitinä hänen esirukoustensa voima on kaikkein suurin, ja sen vuoksi kaikki ortodoksiset kristityt turvautuvat ja luottavat häneen. Maria on paitsi esirukoilija myös esikuva ihmisen ja Jumalan välisestä yhteydestä.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa edeltävä ankara, kahden viikon mittainen paasto merkitsee kristitylle hengellisen kasvun mahdollisuutta. Se on suursiivouksen aika, jolloin kokonaisvaltaisesti – niin fyysisesti kuin hengellisestikin – valmistaudumme yhteiseen juhlaan ja hengellisen ilon kokemiseen. Paaston aikana pidättäydymme fyysisesti tietyistä ruoka-aineista, ja samalla hengellisesti luovumme sieluamme tahraavista synneistä, himoista ja paheista.

Paasto ja rukous kulkevat käsi kädessä. Elokuun alkupäivinä kääntykäämme siis entistäkin alttiimmin Jumalansynnyttäjän, esirukoilijoista suurimman puoleen rukouselämässämme.

”Oi Jumalansynnyttäjä, Sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden etkä kuolonuneen nukkuessasi maailmaa hyljännyt. Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.” (Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan tropari)

Pastori Kimmo Kallinen

31.7.2017

JUHANNUS – JUHLA PAASTON KESKELLÄ

Johannes Kastajan syntymaJohannes Kastajan syntymäjuhlaa vietetään 24. kesäkuuta.

Evankeliumi kertoo, miten Jumalansynnyttäjä Maria lähti ylienkeli Gabrielin ilmoituksen jälkeen serkkunsa Elisabetin luo, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Voimme siis helposti laskea, että Jeesuksen, Jumalan Pojan ja Johannes Kastajan, vanhan liiton suurimman profeetan, ikäero oli puoli vuotta. Johannes syntyi vanhojen vanhempien lapseksi Jumalan lupauksen mukaan. Hänen syntymäänsä edelsi vanhurskaan Sakariaan epäusko, jonka seurauksena hän menetti puhekykynsä. (Luuk. 1:20.) Hän ei uskonut, että heille Elisabetin kanssa voisi enää syntyä lasta. Pojan oli kuitenkin määrä syntyä julistamaan tulevasta Vapahtajasta ja olla siten profeetoista suurin.

Kaikki tämä korostaa sitä seikkaa, että Jumala valmistaa pelastuksen syntiinlankeemuksesta tässä ajassa ja sen ihmisyyden kautta, joka on langennut. Meille hahmottuu Jeesuksen suku ja verkostot Hänen ympärillään siten, että saamme tarttumapintaa Hänen ihmisyyteensä. Johannes Kastajassa tiivistyy koko Vanhan testamentin profeetallinen suunnitelma. Hän edustaa kaikkia niitä Jumalan tahdosta julistaneita profeettoja, jotka eksytyksen ja kärsimysten keskellä toivat lohtua – monesti kurin muodossa – Jumalasta etääntyneelle kansalle. Johannes Kastajan elämä erämaassa ja langenneen maailman kieltäminen antoivat hänelle sellaista radikaalia arvovaltaa, joka oli omiaan valmistamaan Herralle tietä.

Johannes ei koskaan väittänyt olevansa maailman pelastaja, vaan ohjasi opetuslastensa ja kansan odottamaan Häntä, joka pelastaa maailman. Johannes toimii esimerkkinä sielunpaimenille ja johtajille nyt, kun maailma etsii profeettoja ja luulee löytävänsä niitä sieltä, missä ei kunnioiteta ihmisen arvoa. Johannes näki kristallinkirkkaasti sen, mitä hänen oli julistettava: ilosanomaa Ihmisen Pojasta, joka pelastaa maailman, ei tuomitse tai lahtaa toisin ajattelevia tieltään. Juhlimme suuren profeetan syntymää puoli vuotta ennen Vapahtajan syntymäjuhlaa, jotta muistaisimme mitä odotamme. Ihmiseksi syntynyttä Jumalan Poikaa, jonka valta ei ole tästä maailmasta.

Juhla asettuu apostolien paaston lopulle, mikä sopiikin askeettien esikuvan arvolle. Päivän epistolatekstikin (Room. 13:12–14:4) on apostoli Paavalin rohkaisu paastoon, sama, joka luetaan suuren paaston alkaessa sovintosunnuntaina. Paasto on aina jotain arkea ylempää, lähempänä juhlaa, koska sen tarkoitus on muistuttaa Jumalasta. Paasto muistuttaa huutavan ääntä erämaassa: ”Valmistakaa Herralle tie!” (Mark. 1:3).

Pastori Teemu Toivonen

22.6.2017

Juhannusjuhlaa vietetään vuosittain keskellä paastojaksoa. Lue lisää apostolien paaston merkityksestä.