Vainajien muisteluperinne

“Ei Hän (Herra) ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.” (Luuk. 20:38)

Jokainen, joka joskus on ollut läsnä ortodoksisessa hautaustoimituksessa, on voinut kokea sen positiivisen, elämänmyönteisen tunnelman, jolla ortodoksinen kirkko muistelee ja kunnioittaa edesmenneitä vainajiaan.

Hautaustoimituksen sisältö on pohjimmiltaan rukousta edesmenneen puolesta. Kirkkomme opetus kuolemanjälkeisestä elämästä ja yleisestä ylösnousemuksesta kiteytyy evankelista Luukkaan ajatuksessa siitä, että Jumalan lapsina ja ylösnousemuksesta osallisina eivät uskovat enää voi kuolla, vaan ovat jo nyt enkelien kaltaisia. Siten myöskään näkymätön yhteys edesmenneisiin ei katkea hautaamiseen ja siunaustoimituksen päättymiseen, vaan jatkuu iankaikkisesti yhä uusien sukupolvien muistellessa edesmenneitä esi-isiään ja -äitejään. Maallinen elämä on rajallinen, mutta taivasten valtakunnan elämä on ikuinen. 

Tätä elävien ja kuolleiden seurakunnan välistä rakkauden ja rukouksen yhteyttä kannamme jokaisessa kirkkomme jumalanpalveluksessa. Aivan erityinen sija on kuitenkin vainajienmuistopalveluksilla, parastaasilla, panihidalla ja litanialla, jotka ovat rukousyhteytemme näkyviä ilmauksia. Nämä palvelukset ovatkin monille tuttuja, ja papistoa osataan pyytää niitä haudoilla ja kirkoissa toimittamaan. 

Lisäksi seurakuntamme hautausmaan kirkossa toimitetaan joka perjantai-ilta yleinen panihida, johon kaikki halukkaat voivat osallistua täyttämällä muistelulapun omien edesmenneitten läheisten nimillä. Myös jokainen lauantain liturgia hautausmaan kirkossa toimitetaan erityisesti vainajia muistellen ja heidän puolestaan rukouksia kantaen. 

Vainajien muistopäivät

Ortodoksinen kirkkovuoteen kuuluu – jokaisen lauantaipäivän ohella – neljä yleistä vainajienmuistelupäivää. Nämä ovat sielujen lauantait tuomiosunnuntain ja helluntain edellä, Dimitrin lauantain lokakuussa sekä ns. vainajien pääsiäinen apostoli Tuomaan sunnuntaita seuraavana tiistaina pääsiäiskaudella. 

Lisäksi seurakuntamme oma perinne on muistella kaikkia vainajia hautausmaan pyhän profeetta Elian kirkon vuosipäivänä 20.7. Näistä mainituista yleisistä vainajienmuistopäivistä erityisesti vainajien pääsiäisenä (Radonitsa) ja profeetta Elian päivänä on tapana ollut, että papisto ja kanttorit ovat kierrelleet hautausmaalla toimittamassa litanian edesmenneiden haudoilla omaisten pyynnöstä. Tästä perinteestä ja sen nykyisestä soveltamisesta lisää jäljempänä. 

Vainajienmuistelupäivistä tuomiosunnuntaita ja helluntaita edeltävät lauantait periytyvät kirkkomme traditiossa jo hyvin varhaisilta ajoilta. Tuomiosunnuntaina anomme Kaikkivaltiaalta Tuomarilta armoa niin itsellemme kuin myös kaikille edesmenneille ja helluntaina Pyhän Hengen vuodattamisen seurauksena myös vainajat tulivat osallisiksi Jumalan pelastussuunnitelmasta.

Dimitrin lauantai

Sen sijaan Dimitrin lauantai juontaa juurensa 1300-luvulle ja ruhtinas Dimitri Donskoihin, jonka määräyksestä lokakuun 26:tta päivää edeltävänä lauantaina alettiin toimittaa muistorukoukset sodassa kaatuneiden sotilaiden puolesta. Myöhemmin tänä päivänä alettiin myös muistella muitakin vainajia, ja tämä perinne vainajien muistopäivänä on säilynyt meidän aikoihin saakka. 

Vainajien pääsiäinen

Niinikään vainajien pääsiäisen perinne on verrattain myöhään syntynyt ja sen taustalla lienee se, että Suuren viikon ja pääsiäisviikon aikana ei muistella yksityisiä vainajia, vaan Kirkko kollektiivisesti keskittyy Kristuksen kärsimyksiin, kuolemaan ja hautaamiseen, sekä ylösnousemuksen riemujuhlaan. Myös profeetta Elian juhlan perinne on aivan omamme, mutta vastaavia käytäntöjä löytyy ympäri ortodoksista maailmaa. 

Näille yleisille vainajienmuistopäiville ominaista on sekä yksityisten että yleisten panihidojen, litanioiden ja parastaasien toimittaminen niin haudoilla kuin kirkoissa. 

Parastaasi eli aamupalvelus

Parastaasi eli vainajien muiston aamupalvelus toimitetaan kirkoissamme yleisesti sielujen lauantaina. Dimitrin lauantaina ja radonitsana on tapana ollut toimittaa panihida tai litania haudoilla tai kirkoissa. 
Vainajien pääsiäisen ja profeetta Elian päivän (20. heinäkuuta) litanioille ominainen perinne on ollut se, että papisto kiertää hautausmaalla ja tulee pyydettäessä haudoille. Tämä perinne on valitettavasti katoamassa seurakuntamme tietoisuudesta, sillä yhä vähemmän ihmisiä liikkuu ko. päivinä hautausmaalla, ja harva osaa spontaanisti pyytää pappia tulemaan oman läheisensä haudalle. 

Ylösnousemuksen riemua haudoilla

Haluankin kannustaa seurakuntalaisia saapumaan erityisesti Tuomaan viikon tiistaina (reilu viikko pääsiäisen jälkeen) haudoille jakamaan ylösnousemuksen riemun taivaallisen seurakunnan kanssa. Mikäli oma aikataulu ei salli pientä odotusta haudalla, voi litanian tilata myös etukäteen tiettyyn kellonaikaan. Tämä yleinen vainajienmuisteluperinne ei myöskään vähennä yksityisten muistopalvelusten merkitystä vainajan omina merkkipäivinä (kuoleman vuosipäivä, syntymäpäivä, nimipäivä jne.). 

Suomalaisen yhteiskunnan myötä on ortodoksiseen tietoisuuteemme noussut myös uusia vainajienmuistelupäiviä, kuten joulu ja pyhäinpäivä, jolloin ihmiset sankoin joukoin vaeltavat hautausmaille sytyttämään kynttilän läheistensä haudoille. Nämä päivät eivät ole mitenkään pois nykyisestä käytännöstämme, vaan täydentävät erinomaisella tavalla jo muutenkin rikasta vainajienmuisteluperinnettämme. Monin paikoin esimerkiksi jouluaattona on jo toimitettukin yleisiä litanioita hautausmaillamme, ja saman perinteen soisi yleistyvän myös pyhäinpäivänä, jo senkin vuoksi, että ne jo valmiiksi mielletään kulttuurissamme vainajien muistelupäiviksi.

Kannustan rohkeasti olemaan yhteydessä pappiin panihidan osalta myös tältä osin ja osallistumaan yleisiin litanioihin ja panihidoihin siellä missä niitä toimitetaan. 

Isä Teo Merras