Sairaanvoitelun sakramentti

sairaanvoiteluKristillisen kirkon ydin rakentuu Jumalan Sanan ja sakramenttien perustalle.
Idän katolinen ortodoksinen kirkko tunnetaan seitsemän sakramentin kirkkona, vaikka tosin vuosisatojen saatossa varsinaisten sakramenttien ja sakramentalioiden määrä on suurestikin vaihdellut.

Niinpä nykyiset idän seitsemän sakramenttia on myös melko vaivatta palautettavissa kahden pääsakramentin kategoriaan.

Pappeus ja katumuksen sakramentit liittyvät oleellisesti ehtoollisen sakramentin yhteyteen, kun taas mirhallavoitelu ja kaste liittyvät käytännössäkin kiinteästi toisiinsa. Alunpitäen myös avioliiton sakramentin ytimenä ja esikuvana on ollut Kristuksen ja seurakunnan mystinen ehtoollisyhteys. 
Vastaavasti myös sairaanvoitelun sakramentti on periaatteessa palautettavissa katumuksen, mirhallavoitelun, kasteen ja ehtoollisen sakramentin yhteyteen.

Sakramentit liittyvätkin aina limittäin toisiinsa, täydentävät toisiaan ja muodostavat ikään kuin eräänlaisen sakramentaalisen kehän ja vaikutuspiirin, jonka sisällä uskon, toivon ja rakkauden todellinen sakramentti, mysteerio ja salaisuus toteutuu.

Ortodoksisen teologian erityispiirre on korostaa juuri kirkon ja seurakunnan, Luojan ja luomakunnan sakramentaalisuutta ja Eukaristiaa, Kristuksen uhrista versoavaa palvelevaa kiitollisuutta. Näin kirkko itsessään on yksi ja samalla suurin ja merkittävin mysteerio ja sakramentti, jossa Sana tulee aina uudestaan ja uudesta lihaksi ja meidän heikko uskomme todeksi epäilyksistämme huolimatta.

Tavalliselle seurakuntalaiselle sairaanvoitelun sakramentti on sakramenteista ehkä vierain ja oudoin. Papeille se on taas sakramenteista yksi ehkä haasteellisimmista.

Parannuksen sakramentti

Ajan myötä sairaanvoitelun sakramentti on jäänyt mahdollisesti hieman unholaan, vaikka sairaudet ja heikkouden tilat eivät ole vähentyneet vaan pikemminkin ehkä päinvastoin.

Sairaanvoitelun sakramentin henki onkin läsnä aina myös silloin, kun käydään katumuksen sakramentilla.

Sitähän kutsutaan myös parannuksen sakramentiksi. Ja niin vastaavasti kun pyydetään toimittamaan rukoushetki sairastavan puolesta. Se toteutuu myös jokaisessa liturgiassa, jossa luetaan esirukous sairastavan puolesta.

Sairaanvoitelun mysteeriosta käytetään myös nimeä rukousöljypalvelus (kr. tou hagiou elaíou). Esikuvan sille antaa apostolin ohje ja kuvaus (Jaak. 5:10-16).

Perinteisesti seurakuntalainen pyytää sairaanvoitelun sakramentin toimittamista, jos hänen kohdalleen on sattunut vakava sairaus ja vastoinkäyminen ja kun usko on joutunut aivan erityiselle koetteelle.

Sairaanvoitelun sakramenttia ei saa ymmärtää viimeiseksi voiteluksi, jollaisesta puhutaan lännen katolisessa perinteessä. Se on tarkoitettu ja se toimitetaan elämää, uudistumista ja parantumista varten.

Kirkkoisät korostavat, ettei sairaanvoitelun sakramentin kautta pyritä aikaan samaan myöskään ihmeparantumisia, vaan että uskon ihme toteutuu jo ihmisen henkisenä eheytymisenä hyväksyä ja kestää osaksemme tullut koettelemus. Sakramentin salaisuus on uskomme, toivomme ja rakkautemme vahvistuminen, Jumalan johdatuksen ja läsnäolon kasvanut tunto.

Sakramentin toimitus

Vanhan perinteen mukaan toimitusta tulisi olla toimittamassa seitsemän pappia. Se tosin toteutuu harvoin. Yksikin riittää, mutta useampi on toivottavaa.

Toimitus toimitetaan kirkossa, kotona tai sairaalassa. Koska sakramentin kaava on kokonaisuudessaan varsin pitkä, on otettava huomioon sairastavan tila ja voimat. Vanhemmat papit antavat ohjeita nuoremmille kaavan toteuttamisessa.

Sakramenttia varten on varattu ikonien ohella vehnän jyvillä täytetty malja, jonka keskelle pannaan viinillä ja öljyllä täytetty lampukka. Sen ympärille asetetaan voitelun suorittamiseksi seitsemän pumpulisivellintä.

Usein ennen sairaanvoitelun toimittamista on toimitettu jo synnintunnustuksen sakramentti.

Alkurukousten jälkeen lauletaan Arsenioksen sepittämä pitkähkö öljyrukouspsalmikanoni, jota seuraa useita kiitosstikiiroja, ektenia ja vielä useita tropareja.

Tämän jälkeen seitsemän pappia lukee vuorotellen seitsemän eri epistolaa ja evankeliumitekstiä, jotka kertovat sairaudesta ja siitä parantumisesta. Niitä seuraa myös seitsemän erillistä rukousta ja seitsemästi toistettava erityinen öljyvoitelurukous, jonka aikana jokainen pappi vuorollaan voitelee sairasta tehden ristinmerkin hänen otsaansa, rintaansa ja käsiinsä.

Lopuksi vanhin pappi asettaa sairaan pään päälle evankeliumikirjan, jolle myös toiset papit laskevat kätensä, ja lukee ääneen erityisen katumus- ja anteeksiantorukouksen toisten pappien laulaessa samaan aikaan hiljaisella äänellä toistaen ”Herra, armahda”.

Suudeltuaan evankeliumikirjaa ja loppurukousten jälkeen sairastava päättää toimituksen pyytämällä vielä kaikilta anteeksi tekemiään syntejään ja poistuu kotiinsa Jumalaa kiittäen.

Rakastava Jumala

sairaanvoiteluKreikassa on tapana käyttää vehnänjyvien sijaan vehnäjauhoja. Niistä sairas itse tai hänen sukulaisensa leipovat seuraavan päivän liturgiaan kirkkoleivän, josta leikataan karitsa ehtoolliseen. Näin ehtoollinen myös ikään kuin täydentää sairaanvoitelun sakramentin.

Kreikassa on tapana paaston aikana toimittaa toisinaan myös yleinen sairaanvoitelu, johon osallistuvat kaikki paikalla olevat – papit mukaan lukien. Meillä kaikillahan on oma sairautemme!

Sairaanvoitelun sakramentti on rukouksineen syvästi evankelinen ja liikuttava toimitus. Se tuo silmiemme eteen Jeesuksen ikään kuin ilmielävänä, ihmeitä tekevänä ja ihmisiä rakastavana Jumalana.

Olen saanut olla myös itse läsnä monessa sairaanvoitelun sakramentissa niin Suomessa kuin Kreikassa niin nuorena maallikkona kuin sitä itse toimittavana pappina.

Olen myös itse saanut kokea sen ihmeitä tekevän voiman ja siksi uskon vilpittömästi, että kohtaloomme ja sairauteemme kätkeytyy salaisesti aina myös terveyden, tervehtymisen, henkisen eheytymisen ja kiitollisuuden ainekset.

ISÄ MITRO REPO