Uspenskin katedraalin esittely

Ehkä itse punatiilinen kirkkorakennus ei näytä ympäristössään aivan niin eksoottiselta kuin sen nimi kuulostaa - Uspenskin katedraali, tuo Länsi- ja Pohjois-Euroopan suurimmaksi sanottu ortodoksinen kirkko, kolminetoista kullattuine kupoleineen, kallioiselle perustalle rakennettu ja lokakuun 25. päivänä vuonna 1868 vihitty, Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumiselle pyhitetty.

Neitsyt Marian kuolonuneen nukkuminen on antanut nimensä katedraalille: Uspenski tulee slaavinkielisestä sanasta uspenie, joka merkitsee kuolonuneen nukkumista. Perinteiseen ortodoksiseen tapaan katedraali viettää temppelijuhlaansa eli praasniekkaansa elokuun 15. päivänä, jolloin ortodoksisen kirkkokalenterin mukaan vietetään Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa.

 

Uspenskin juuret


Katedraalin arkkitehti oli kuuluisa venäläinen kirkkoarkkitehti, akateemikko Aleksei M. Gornostajev, ja sen ulkoinen tyyli juontaa juurensa Moskovan lähelle Kolomenskojeen 1500 -luvulla rakennetusta satumaisen kauniista kivikirkosta. Sisällä sen sijaan näkyy selvästi Bysantin perintö: pohjapiirroksen alkulähteet sijoittuvat ensimmäisen vuosituhannen ensimmäiselle puoliskolle. Katedraalin arkkitehti sai myös valita paikan kirkolle. Hän halusi sijoittaa sen meren äärelle, Katajanokan kallion huipulle, joka muodosti tiilikirkolle luontevan jalustan.

Katedraalin kuten ortodoksisen kirkon kupolin muoto yleensäkin kuvaa Pyhän Hengen liekkiä, joka Raamatun mukaan laskeutui apostolien muodostaman seurakunnan ylle ensimmäisenä helluntaina. Uspenskin kupolien lukumäärä, 13, on Kristuksen ja apostolien luku.

1800 -luvulla kirkon rakentamisen aikaan Suomi kuului autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Helsinki oli tuolloin jo suuriruhtinaskunnan pääkaupunki ja sen väkiluku samoin kuin ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien määrä kasvoi. Helsingissä toimi kaksi varuskuntakirkkoa, Viaporin Pyhän Aleksanteri Nevalaisen kirkko ja ns. lasaretti -kirkko sekä seurakunnan Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Niiden lisäksi tarvittiin neljäs kirkko.

Taivaasta laskeutunut

Vierailija panee varmaan merkille ensimmäistä kertaa katedraaliin tullessaan tilan avaruuden ja valtavat pilarit, joista jokainen on yhdestä graniittilohkareesta veistetty. Holvin korkein huippu tuntuu kohoavan äärettömyyksiin - se, samoin kuin alttarin holvikatto, on maalattu siniseksi tähtitaivaaksi.

Vaikka toisin kuin läntisen kirkon keskiaikaiset valtavat katedraalit, jotka rakennettiin kohti taivasta kohoaviksi, ortodoksiset kirkot nähdään taivaasta alas laskeutuneiksi - täydellisimmin muoto ilmenee arkkitehtien sanonnan mukaan "taivaasta alas kasvavassa" Konstantinopolin Hagia Sofiassa.

Sisäisen tilan ja avaruuden tunnun voi ajatella johtuvan myös siitä, että penkkejä tai tuoleja kirkossa ei ole kuin muutama kirkkosalin seinustoilla, yleensä vanhuksia ja sairaita varten tarkoitettuina. Sillä ortodoksinen seurakunta osallistuu jumalanpalveluksiinsa seisten.

Alttarikin on ortodoksisessa kirkossa erilainen - sen erottaa muusta kirkkosalista ikonostaasi eli kuvaseinä. Alttari kuvaa taivasta, josta jokaisessa liturgiassa palvelusta toimittava pappi tuo pyhitetyt ehtoollislahjat kirkkosaliin kirkkosalissa seisovien ihmisten nautittavaksi. Kuten eräässä kirkkoveisussa sanotaan, "salaisesti" palvelukseen osallistuvat myös "näkymättömästi enkelein joukot".

Ikoni - pyhä kuva

Luultavasti ikoni on tunnetuin asia ortodoksisuudessa - ikonin, idän kirkolle ominaisen pyhän kuvan, tietävät nekin, jotka koskaan eivät ole käyneet ortodoksisessa kirkossa, ja ikonimaalaus harrastuksena on varsin laajalle levinnyttä niin Helsingissä kuin koko maassakin. Eivätkä kaikki ikonimaalausta harrastavat, pitkällekin harrastuksessaan edenneet, ole ortodokseja.

Ikonit esittävät Kristusta, Jumalansynnyttäjää Neitsyt Mariaa, marttyyrejä ja muita pyhiä ihmisiä sekä myös Raamatun tapahtumia. Niissä teologinen idea on kehittynyt kuvaksi, ja niinpä ei kreikan sen enempää kuin venäjänkään kielessä puhuta ikonimaalauksesta vaan ikoninkirjoittamisesta.

Ikonit eroavat maallisista taideteoksista mm. siten, että niissä aihetta ei saa käsitellä vapaasti: ikonit maalataan sen vanhan käsityksen mukaan, mikä on syntynyt pyhän Raamatun ja pyhien ihmisten elämäkertojen perusteella. Näin ne ilmentävät kanonien pyhän opetuksen. On sanottu, että ikoni on ikkuna taivaaseen.

Piispa Aleksanteri kirjoittaa: "Ikoni puhuu myös siitä, missä hengessä siihen kuvattu pyhittäjä on näissä oloissa elänyt. Rukoilijalle se mm. muistuttaa, että on nöyrryttävä Jumalan edessä, rukoiltava häntä ja huolehdittava sydämen puhtaudesta, niin kuin sitä esittävä pyhittäjä teki."

Ikonit ovat myös osa jumalanpalvelusta. Kutakin ikonia vastaa kirkkokalenterin muistopäivä, jolloin ikoni yleensä asetetaan kirkkosalin keskellä olevalle pöydälle, analogille.

Puhutaan myös ihmeitä tekevistä ikoneista. Sellainen on Uspenskin katedraalissa oleva Kozeltshanin Jumalanäiti, joka on tuotu Viipurin Sorvalista.

 

Jumalanpalvelukset

Liturgia on ehtoollispalvelus, johon ortodoksit kokoontuvat sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Ehtoollisen vietosta on sanottu, että siinä "taivas laskeutuu maan päälle" - juuri sitä kuvaavat kirkkoveisun sanat enkelien läsnäolosta. Arkkipiispa Paavalin mukaan "liturgia on koko seurakunnan, Jumalan kansan, alati toistuva kokemus Jumalan rakkauden ja pelastuksen todellisuudesta".

Lauantai -iltana ja juhlapäivien aattona ortodoksisissa kirkoissa, niin myös Uspenskin katedraalissa toimitetaan 1 -2 tuntia kestävä palvelus, vigilia. Alun perin vigilia tarkoitti kokoöistä palvelusta - öinen valvominen ja hymnien veisaaminen saivat alkunsa varhaiskristillisen marttyyriajan alussa, koska Kristuksen toisen tulemisen uskottiin tapahtuvan juuri keskiyöllä. (Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto)

Katedraalissa toki toimitetaan muitakin palveluksia kuten kaste, hautajaispalvelus, avioliittoon vihkiminen, vainajien muistopalvelukset jne.

Tavallisia palveluksia seuraamaan tullakseen ei tarvitse olla ortodoksi, vaan kuka tahansa voi tulla myös Uspenskin katedraaliin palveluksiin. Vain ehtoolliseen eivät kirkkoon kuulumattomat voi osallistua, ja ortodoksien, jotka osallistuvat pyhään ehtoolliseen, on myös valmistauduttava siihen mm. noudattamalla ehtoollispaastoa. Ehtoollispaasto tarkoittaa kaikesta ruoasta ja juomasta pidättäytymistä tietyn aikaa ennen pyhien lahjojen nauttimista. Suomen ortodoksisessa kirkossa ohjeeksi on annettu tämän täydellisen paaston alkamisen ajankohdaksi edeltävä keskiyö.

Palvelukset avaavatkin kirkossa tapahtuvan toiminnan toisin kuin mikään sanallinen selvitys - joskin ensikertalaisen mielessä ehkä syntyy monia kysymyksiä, miksi tehdään näin, mikä merkitys kaikella on. Varsinkin ikonien suuteleminen, niiden edessä kumartaminen ja ristinmerkkien tekeminen sekä tuohusten, kynttiläin, sytyttäminen niiden eteen saattaa jotakuta hämmentää.

Kuten sanottu, ikoni ei ole mikä tahansa kuva, taitavimmankaan ikonimaalarin teos ei ole pelkkä taideteos. Kun ikoni otetaan käyttöön, se siunataan vihmomalla pyhitetyllä vedellä - tietenkin ikonin pyhittyminen tavallaan jatkuu kaikkien niiden rukouksien vuoksi, joita sen edessä esitetään ja on esitetty.

Kun ortodoksi kumartaa pyhää kuvaa, suutelee sitä, sytyttää tuohuksen sen eteen, hän esittää rukouksensa ja toivoo ikonin kuvaaman pyhän ihmisen esittävän tämän rukouksen Jumalalle. "Kukin itse ratkaisee, minkä ikonin tai ikonien eteen hän tuohuksensa asettaa... ikonien tehtävänä on välittää yhteyttä, joka vallitsee kirkon taivaallisen, riemuitsevan osan ja maan päällä vielä kilvoittelevan osan välillä." (Arkkipiispa Paavali, Uskon pidot)

 

Uspenskin kryptakappeli


Uspenskin katedraalin alakerrassa on kappeli, joka on pyhitetty vuonna 1937 surmatulle pappismarttyyri Aleksander Hotovitskille. Isä Aleksander toimi Helsingin seurakunnan kirkkoherrana vuodet 1914 -1917. Hän oli valmistunut Pietarin hengellisestä akatemiasta vuonna 1895 ja sen jälkeen hänet lähetettiin New Yorkiin, josta hän tuli Helsinkiin.

Venäjän vallankumouksen jälkeen alkoi isä Aleksanderin ristin tie. Hän oli vangittuna useaan otteeseen, ja vankeusajasta osan hän vietti mm. Solovetskin vankileirien saaristossa äärimmäisissä olosuhteissa. Hänet teloitettiin ampumalla vuonna 1937. Pyhien joukkoon hänet luettiin lokakuussa 1994.

Tässä kryptakappelissa järjestetään muutakin toimintaa kuin palveluksien toimittamista: esimerkiksi syksystä kevääseen kirkkokahvit tarjotaan liturgian jälkeen kryptassa. Siellä on myös järjestetty monia kirkkotaiteen ja kirkollisten esineiden näyttelyitä ja luento- ym. yleisötilaisuuksia.

Uspenskin katedraalissa toimitetaan jumalanpalvelukset lauantaisin ja juhlapäivien aattona klo 18 ja sunnuntaisin ja juhlapäivinä klo 10.

 

Teksti: Hellevi Matihalti

 

Käytetyt lähteet:
Irinja Nikkasen teksti esitteessä Uspenskin katedraali
Piispa Aleksanteri Karpin: Ikkuna iäisyyteen
Arkkipiispa Paavali: Miten uskomme
Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto              
           

 

Uspenskin katedraali Facebookissa