Skiittasaari kutsuu hiljentymään

Tarkkasilmäistä etelästä tulijaa tervehtii tuskin maisemasta erottuva rautainen risti. Se ei ole mikä tahansa risti, sillä se on poistettu Konnunsuon vankilasta puretusta luterilaisesta kirkosta. Samalla risti toivottaa ekumenian hengessä tervetulleiksi kaikki hiljentymistä kaipaavat – vakaumuksesta riippumatta.

Pitkulainen, puolentoista kilometrin mittainen Ilkonsaari sijaitsee Taipalsaaren kunnan eteläosissa. Lappeenrannasta matkaa kertyy 25 kilometriä. Välimatkaa on juuri sopivasti, jotta tulija voisi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, sillä sitä varten saarta on kehitetty.

Ilkonsaaren taival hiljentymiskohteeksi alkoi vuosituhannen alkupuolella. Ajatus kehkeytyi Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan entisen kirkkoherran, rovasti Markus Petsalon johdolla paikallisten miesten ekumeenisessa piirissä.

– Saimaa on monessa mielessä Luojan lahja. Ei riitä, että ihmiset käyvät sitä katsomassa vaan heidän pitää kokea, että tämä on heidän omansa ja he kuuluvat tähän luontoon ja luomakuntaan, Petsalo sanoo.

Lopullisen sysäyksen hanke sai vuonna 2008 toteutuneen Athos-vuoren pyhiinvaelluksen myötä, jolle osallistui puolen tusinaa lappeenrantalaista. Mitä pyhiinvaelluksella oikein tapahtui?

– Athoksella jokaiselle tapahtuu se, että kulkiessaan luostarista toiseen ihminen huomaa koko ajan prosessoivansa itseään. Athoksella hän käy jumalanpalveluksessa ja väsyy siellä, nukkuu ja syökin huonosti, mutta koko ajan hän on Jumalanäidin varjeluksen ja suurten ihmeiden äärellä, Petsalo kertoo.

Athoksella käyneet päättivät perustaa Saimaan Skiitat ry:n, joka alkoi edistää suomalaisen kappelisaaren rakentamista. Toiveena oli tuoda jotain matkalla koettua omaan elämänpiiriin.

– Kukaan ei vartioi tätä saarta. Ihmiset saavat tulla ja kokea, hiljentyä, ja mennä pois vähäsen korjaantuneena. Pikkuisen se liikauttaa jotakin tuolla nahan alla, Petsalo kertoo.

– Ja ne, jotka ymmärtävät rakentamisesta, voivat laskea, paljonko tänne on tuotu rautaa ja betonia ja montako sataa tuntia työtä on jouduttu tekemään.

Esikuvia mukaillen

Ilkonsaaren omistaa Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiö, jonka vuokralaisena Saimaan skiitat ry toimii. Ensimmäisenä saareen kohosi valamolainen tsasouna vuonna 2009. Tätä seurasivat konevitsalainen ja petsamolainen tsasouna sekä athoslainen kappeli. Viimeisimpänä saareen on kohonnut novgorodilainen kappeli, joka sai siunauksensa arkkipiispa Leolta elokuun alkupuolella.

Kullakin pyhäköllä on esikuvansa, jonka mallin mukaan saareen on rakennettu pienoiskokoiset jäljennökset. Esimerkiksi valamolaisen tsasounan mallina on toiminut Heinäveden Valamon luostarin pyhän Nikolaoksen rantatsasouna.

Pyhäköt on sijoitettu saarelle niin, että ne kertovat itäisen kristinuskon leviämisestä etelästä pohjoiseen, Välimereltä Jäämerelle. Niinpä pyhiinvaellus saaren eteläpäässä alkaa kreikkalaisesta athoslaisesta kappelista ja päättyy pohjoispäässä petsamolaiseen tsasounaan.

Kullekin saaren pyhäkölle on nimetty emoluostarinsa, joka on ollut merkittävässä asemassa lähetystyössä ja ortodoksisen perinteen kasvattamisessa. Tämä selittää saaren uuden nimen, Skiittasaaren. Tsasounat ja kappelit ovat tavallaan emoluostariensa sivuluostareita eli skiittoja, joskin kilvoittelijoita niissä ei asu.

Pyhäköt on rakennettu lahjoitusvaroin ja mahdollisuuksien mukaan vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksellä on paikat katsottuna vielä kahdelle pyhäkölle, mutta niiden suunnittelua saati toteutusta ei vielä ole aloitettu.

– Niitä ei tehdä ennen kuin ovat rahoittajat valmiina, toteaa Saimaan skiitat ry:n puheenjohtaja Seppo Salpakari.

Rakentaminen saarella on edennyt viimeisen vuosikymmenen ajan sen verran rivakasti, että tekijätkin kaipaavat jo lepoa.

Skiittasaaren rakentajia: Jaakko Pekkanen, Aleksanteri Scharin, Seppo Salpakari ja Tero Parsama.         – Rakennustöissä on koeteltu omia ja kotijoukkoja, Salpakari myöntää.

Ekumenian hengessä

Viime vuonna Skiittasaaressa vieraili parituhatta kävijää valtaosin omatoimisesti veneillen. Seurakuntien vierailijaryhmiä käy silloin tällöin, mutta enemmänkin kävijöitä toivottaisiin.

– Toiveena on, että kaupalliset veneet saisivat sen verran tienestiä, että tavalliset ihmiset pääsisivät tänne. Saari on tarkoitettu palvelemaan kaikkia, Petsalo sanoo.

Pyhäkköjen ovet ovat avoinna ympäri vuoden tutustumista ja hiljentymistä varten. Tsasounissa ja kappeleissa vierailijoita odottaa sekä ortodoksisia että luterilaisia rukouskirjoja.

Jumalanpalveluselämää Skiittasaaressa vietetään hiljakseen, mahdollisuuksien mukaan temppelijuhlat huomioiden. Palveluksia voi toimittaa kuka vain pyhäköissä vieraileva pappi. Ortodoksisista liturgioista ja rukouspalveluksista on pääosin vastannut rovasti Petsalo.

Ensimmäinen saarella toimitettu palvelus oli kuitenkin luterilainen avioliittoon vihkiminen valamolaisessa tsasounassa vuonna 2009. Alkuvaiheessa liturgioita toimitettiin myös ekumeenisesti niin, että palveluksen alkuosa oli yhteinen mutta ehtoolliselle jakauduttiin eri pyhäköihin.

– Konevitsalaisessa tsasounassa pidettiin yhteinen osa, ja sieltä luterilaiset siirtyivät ehtoolliselle valamolaiseen tsasounaan. Viimeksi toimitin tällaista palvelusta 2014, muistelee Matti J. Kuronen, yhdistyksen hallituksen jäsen ja eläkkeellä oleva luterilainen rovasti.

– Hartauselämä saarella on pääsääntöisesti ortodoksista.

Skiittasaaren rakentamiselle on alusta alkaen ollut Suomen ortodoksisen kirkon tuki. Sille ehti antaa siunauksensa edesmennyt arkkipiispa Johannes. Sittemmin pyhäkköjä ovat vuorollaan käyneet vihkimässä kirkkomme piispat Leo, Arseni, Panteleimon ja Ambrosius. Onpa hanketta esitelty myös patriarkka Bartolomeokselle, jonka luona saaren puuhamiehet vierailivat 2010.

Jumalanäidin suojeluksessa

Saaren kolme tsasounaa istuvat luontevasti suomalaiseen metsämaisemaan, mutta hohtavan valkoisena ylös kohoava novgorodilainen kappeli on hämmästyttävä näky pienellä nyppylällä mäntyjen keskellä. Sen on suunnitellut rovasti Markus Petsalo, joka on vastannut myös kappelin ikonien maalauksesta.

– Jos Jumala suo, ensi vuonna tänne tulee vielä loput ikonit, kuten Kristuksen syntymäikoni, hän suunnittelee.

Novgorodilainen kappeli seisoo ylväänä suomalaisen mäntymetsän keskellä.

Petsalo kertoo, että Skiittasaaren rakentaminen on alusta alkaen sujunut erityisessä varjeluksessa: Rikkoutuneen vesipumpun pultin luultiin roiskahtaneen kauas järveen, mutta seuraavana päivänä se löytyikin Petsalon kotitalon patiolta. Näköalapaikalle sattumalta tullut perhe saapui juuri parahiksi estämään alkaneen tulipalon.

– Tämän tapaisia asioita on tämän saaren ja rakennustyömaan ympärillä ollut. Jumalanäiti on tässä voimallisesti ollut läsnä, niin kuin Athos-vuorellakin.

Athos-vuorta pidetään Jumalanäidin puutarhana. Voisiko athoslaista tunnelmaa aistia myös Skiittasaarella, vaeltamalla pyhäköstä toiseen?

– Se riippuu ihmisestä, onko hänellä sellaista sisäistä pohdiskelevaa hartautta. Kaikki voi tapahtua myös niin ulkokohtaisesti, ettei mitään huomaa eikä näe.

Kuumana kesäpäivänä Skiittasaarella vaeltava pääsee hyvinkin osaksi luomakuntaa. Rauha ja tyyneys ovat käsin kosketeltavia. Vesiskootterit tai elämisen äänet loistavat poissaolollaan. Silmänsä sulkemalla kuulee lehtien havinan ja haistaa tervan tsasounan pinnasta. Mieleen nousee sanonta ”metsä kirkkoni olla saa”.

– Ihmisessä on herätettävä rakkaus Luojaa kohtaan. Hän antaa meille käytettäväksi tämmöiset asiat.

Ilkonsaari sijaitsee Taipalsaarella Etelä-Karjalassa.

Saaren eteläiseen laituriin pääsee kaikilla Saimaalla liikkuvilla aluksilla.

Tilausristeilyjä Lappeenrannasta:
M/S Heidi, facebook: Lento-Vene M/S Heidi, puh. 0400 255 988
M/S Saimaa Margareta, www.saimaanristeilyt.fi

Tilausristeilyjä Imatralta:
M/S Emma, www.ms-emma.net

Teksti: Mirva Brola Kuvat: Saara Kallio

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 5/19. Löydät lehden täältä.