Joni Pyrstöjärvi: ”Ortodoksisuus on ollut aina läsnä arjessamme”

“Sukuni juuret äidin puolelta ovat Venäjällä ja Karjalassa. Isomummoni ja isoukkini olivat Karjalan evakoita. Koska Karjalan evakot useimmiten kastoivat jälkikasvunsa evankelisluterilaiseen kirkkoon leimautumisen pelossa, olimme isoäitini, äitini ja minäkin alun perin luterilaisia.

Ortodoksisuus on kuitenkin ollut aina läsnä arjessamme. Isomummollani oli paljon ikoneja esillä. Isoukkini oli taitava ikonimaalari ja maalasi myös meille kotiin erilaisia ikoneita. Myös pääsiäisherkut ja pääsiäinen suurena juhlana olivat meille tuttuja.

Äitini ei kuitenkaan koskaan tuntenut luterilaista kirkkoa omakseen. Kun olin nelivuotias, meidät liitettiin helluntaina 2009 ortodoksiseen kirkkoon Tampereella. Äitini kuvailee tuota tapahtumaa niin, että se tuntui kuin olisimme vihdoin päässeet kotiin.

Olin jo lapsena hyvin aktiivinen seurakunnan toiminnassa. Osallistuin muun muassa seurakunnan järjestämiin lastenkerhoihin ja kävin myös kirkossa säännöllisesti äidin ja mummon matkassa. Pienenä nukuin pääsiäisyön palveluksissa viltin sisällä, mutta hyvin pian aloin jo kuulemma jaksaa pysyä valveilla koko palveluksen ajan.

Muistan lapsuudestani, kuinka yhtenä päivänä seurakunnan vahtimestari Mika Kangasaho tuli jututtamaan minua kirkkosalin puolelle ja kysyi, haluaisinko toimia ponomarina. Mika opasti, ja omaksuin tehtävät yllättävän nopeasti. Siitä asti olen usein toiminut ponomarina alttarissa.

Tämän lisäksi seurakuntamme silloinen nuorisotoimenohjaaja Nemanja Balčin ja seurakunnan jäsen Pekka Salo järjestivät joitakin vuosia sitten meille seurakunnan pojille kaikenlaista mukavaa ohjelmaa. Kävimme muun muassa vierailulla Yleisradion tiloissa täällä Tampereella, sillä Pekka oli pitkään Ylen palveluksessa muun muassa Karvakuonojen Eno-Elmerinä.

Kävimme Pekan, Nemanjan ja poikien kanssa myös Lapissa. Päästäksemme matkaan mummoni, äitini ja kummitätini leipoivat suuren kasan vatruskoita seurakunnan pääsiäismyyjäisiin, ja minä sain olla myyntimiehenä.

Koronaepidemian vuoksi kirkkoon ei ole päässyt, mutta kävimme hiihtolomalla äitini kanssa Valamon luostarissa. Luin silloin metropoliitta Ambrosiuksen uutta teosta Valon portailla ja nautin luostarin rauhasta.

Suurta roolia elämässäni näyttelee tällä hetkellä koulunkäynnin ohella oliiviöljytoimintani ja oma yritykseni Happy Olive. Aloimme viime vuoden lopulla tuoda Suomeen kreetalaisten pientuottajien oliiviöljyä yhdessä oliiviöljyn asiantuntijan Merja Tuominen-Gialitakin kanssa, joka asuu osan vuotta Kreetalla.

Tavoitteemme on auttaa kreetalaisia pienviljelijöitä luomalla heidän oliiviöljylleen suora väylä tänne meille. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun matkailua ei ole. Syysöljyn myynnillä monet perheet kustantavat lapsilleen peruskoulua täydentävää opetusta.

Oliiviöljyhän on meille ortodokseille merkittävä tuote suuren paaston aikana, sillä moni käyttää sitä vihannesruokien valmistuksessa. Oliiviöljy kuuluu olennaisesti myös pääsiäisen juhla-aikaan.

Yrittäminen on hieno laji! Perustin ensimmäisen yritykseni jo 12-vuotiaana vuonna 2017, kun aloin tuoda Suomeen amerikkalaisia makeisia. Vanhemmillani ei ole yrittäjätaustaa, mutta äitini on tukenut minua matkan varrella esimerkiksi koodaamalla verkkokauppamme.”

 

MEIKÄLÄISIÄ

Nimi: Joni Pyrstöjärvi

Ikä: 16 vuotta

Asuu: Tampereella

Ammatti: peruskoululainen, yrittäjä

Harrastukset: ratsastus, lenkkeily ja lukeminen

 

Teksti: Joni Pyrstöjärvi ja Anne Kärkkäinen Kuva: Anne Kärkkäinen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 3/21.