Veikko Koivunen: ”Ihmiset ovat tykänneet telttakirkostani”

MEIKÄLÄISIÄ

Nimi: Veikko Koivunen
Asuu: Helsingin Tapaninvainiossa
Perhe: eronnut, kaksi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta
Ammatti: eläkkeellä
Harrastukset: karaoke sekä Malmin palvelutalon ja työväentalon kerhot

”Päätin kuusi vuotta sitten perustaa telttakirkon, koska Vantaan Viherkummun siirtolapuutarhan tontillani sijaitsevalla huvilateltalla ei ollut käyttöä. Tahdoin samalla jatkaa kirkoissa tekemääni elämäntyötä vielä eläkkeellä.

Olen vuosien saatossa saanut lahjaksi lukuisa ikoneja. Osaa ikoneista pidin esillä kotona, mutta osa lojui vain kaapissa, ja nyt se saivat käyttöä.

Ihmiset ovat tykänneet paljon telttakirkostani ja käyneet katsomassa sitä. Se ei ole kuitenkaan julkinen kirkko, joten vieraat ovat olleet yleensä tuttaviani. Osallistuin tänä kesänä ensimmäistä kertaa siirtolapuutarhan avoimien ovien päivään, ja telttakirkkoni oli päivän suosituin kohde. Ihmettelijöitä kävi paikalla noin 60. Tietääkseni olen ainoa ortodoksi Vantaan siirtolapuutarhassa.

Tämän kesän juhlavin päivä oli, kun Tikkurilan ortodoksisen kirkon rovasti Mikael Sundkvist kävi vihkimässä telttakirkon pyhällä vedellä. Sain häneltä samalla ehtoollisen. Luterilaisia pappeja taas on vieraillut telttakirkossa Oulusta asti. Rovasti Veikko Purmonen kävi myös aikoinaan noutamassa salaattia tontiltani.

Minulla on ollut siirtolapuutarhamökki jo 52 vuoden ajan. Kävin 28-vuotiaana kylässä siskoni perheen siirtolapuutarhamökissä, ja päätin saman tien, että minäkin ostan Viherkummusta mökin. Tänä kesänä juhlittiin Viherkummun siirtolapuutarhan 70-vuotisjuhlia, ja olin keskeinen henkilö juhlassa. En ole iältäni vanhin asukas, mutta olen pisimpään mökin omistanut. Mökkini taas on rakennettu jo silloin kun siirtolapuutarha perustettiin.

Olen syntynyt Tuupovaarassa. Vanhempani ovat kotoisin Karjalasta, ja he joutuivat pakenemaan sieltä sotaa Suomeen. Isäni oli ortodoksi, mutta meistä kolmesta pojasta vain minä halusin käydä isän kanssa kirkossa. Tykkäsin kovasti laulaa, ja kun olin 17- tai 18-vuotias, seurakunnasta ehdotettiin, että menisin kolmeksi vuodeksi kanttorikouluun Kuopioon. En kuitenkaan raaskinut lähteä niin pitkäksi aikaa pois kotoa, koska olin jo joutunut viettämään kolme vuotta sotalapsena Ruotsissa.

Isäni hankki minulle vahtimestarin työn Uspenskin katedraalista. Jäin siitä työstä eläkkeelle 17 vuoden jälkeen. Ennen Uspenskia olin vahtimestarina seitsemän vuotta Pyhän profeetta Elian kirkossa Ilomantsissa ja sitä ennen jakeluautonkuljettajana.

Eläkkeelle jäätyäni vedin opastettuja kierroksia Uspenskin katedraalissa viiden vuoden ajan. Suurin osa oli luterilaisia senioriryhmiä. Olin suosittu opas, koska ryhmät eivät yleensä jaksaneet pappien ”liian uskonnollisia” opastuksia.

En ole koronaviruksen takia päässyt puoleen vuoteen käymään kirkossa, ja siksi papit ovat nyt vierailleet luonani täällä siirtolapuutarhassa. Tosin olin jo muutenkin lopettanut kirkossa käymisen, koska en ole enää jaksanut mennä kirkkoon yksin. Kävin ennen Tikkurilan kirkossa ystäväni kanssa, mutta lopetin kun hän kuoli syöpään.

Asun Helsingin ortodoksisten vanhusten asuntolasäätiön Stefanoskodissa. Kuitenkin kesäisin vietän Stefanoskodissa vain yhden yön viikossa ja muuten asun siirtolapuutarhassa.

Nukun mieluummin yö- ja päiväunet telttakirkon sängyssä kuin mökin vuoteessa. Telttakirkossa on mukavan rauhoittava tunnelma, ja pidän sateella vesipisaroiden ropinasta teltan kattoa vasten.”

Teksti ja kuva: Elisa Helenius

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 6/20.