6.4.2018

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus oli ylösnoustuaan ilmestynyt opetuslapsille, mutta apostoli Tuomas ei ollut tätä todistamassa. Kun hänelle jälkeenpäin kerrottiin tapahtumasta, hän sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulan jälkiä hänen käsissään ja pistä sormiani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”

Ylösnousemuksen käsittämättömän ihmeen äärellä apostoli Tuomas antaa sanat myös meidän epäilyksellemme. On helppoa jakaa hänen hämmennyksensä ja epävarmuutensa. Olemme kuulleet ihmeellisen viestin, mutta mistä saamme voimaa todelliseen uskoon?

Kahdeksantena päivänä pääsiäisestä Tuomas sai kuitenkin itse kohdata ylösnousseen Jeesuksen ja tunnusti hänet huudahtaen: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Vaikka Tuomasta pidetään suorastaan epäilevän asenteen ruumiillistumana, oli hänen epäilynsä hedelmällistä. Hän etsi totuutta ja sai uskolleen vahvistuksen. Tämän jälkeen hän levitti evankeliumin ilosanomaa Kristuksen uskollisena apostolina marttyyrikuolemaan saakka. Voimme siis paremminkin puhua uskovasta Tuomaasta kuin epäilevästä Tuomaasta.

Tuomaan sunnuntaita nimitetään myös antipashaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään antipääsiäinen, pääsiäisen vastakohta. Päinvastoin, nimi viitta siihen, että Tuomaksen todistuksen myötä tästäkin päivästä tuli ylösnousemuksen juhla, uusi pääsiäinen. Kirkko opettaakin, että jokainen vuoden sunnuntaipäivä on ”pieni pääsiäinen”.

Tuomaan sunnuntain jälkeen kirkossa aletaan jälleen muistella edesmenneitä normaaliin tapaan. Tuomaan tiistai on yleinen vainajienmuistelupäivä. Perinteisesti haudoilla toimitetaan tuolloin erityisiä pääsiäishenkisiä litanioita. Päivää kutsutaankin vainajien pääsiäiseksi.

Seurakuntamme hautausmaalla Pyhän Elian kirkossa toimitetaan 10. huhtikuuta klo 10 alkaen Tuomaan tiistain liturgia. Liturgian jälkeen pappi ja kanttori päivystävät hautausmaalla toimittamassa pyydettäessä litanioita haudoilla.

Pastori Mikko Leistola

Kategoriat Kirkkovuosi
Jaa juttu