20.12.2018

Joulu lähestyy meitä hiljaisesti. Se on kuin rakkauden siemen, joka huomaamatta kasvaa sisällämme. Joulupaastokin alkaa varkain, jumalanpalveluksissa emme huomaa minkään muuttuneen. Viikon verran paastottuamme kuulemme kuitenkin ensimmäiset kaiut tulevasta suuresta juhlasta: joulukanonin tutut sävelet.

Kahtena viimeisenä sunnuntaina ennen joulua kirkko muistelee Vanhan testamentin pyhiä esi-isiä ja isiä: ensin hieman epämääräisemmin kaikkia hurskaita ihmisiä Aadamista lähtien, mutta viimeisenä joulua edeltävänä sunnuntaina jo tarkemmin juuri Jeesuksen verisukulaisia ja myös erityisesti niitä patriarkkoja ja profeettoja, jotka sanoillaan ja teoillaan ovat ennustaneet Kristuksen lihaksi tulemisen ihmettä.

Tämä antaa uuden näkökulman joulun odotukseen. Meistä kärsimättömistä ihmisistä neljänkymmenen päivän paastokin voi tuntua pitkältä ja raskaalta, mutta syvällisemmässä mielessä ihmiskunta onkin elänyt Vapahtajan syntymän odotuksessa koko olemassaolonsa ajan, aina Aadamista lähtien.

Esijuhlan myötä joulupaasto tiivistyy riemulliseksi odotukseksi

20. joulukuuta vietettävän joulun esijuhlan myötä kiihkeä odotus puhkeaa jo iloiseksi uskon varmuudeksi:

Valmistaudu, Betlehem, kaunista itsesi luola. Seimi, ota vastaan kuvaamaton Jumala, joka on lihassa tullut kuvattavaksi, sillä Hän tulee syntyäksensä, niin kuin on hyväksi nähnyt. (Esijuhlan eksapostilaario)

Kuvaamaton on tullut kuvattavaksi. Tätä Jumalan lihaksi tulemisen ihmettä juhlaan koristautunut kirkko lukuisine ikoneineen meille julistaa. Esijuhla on kuitenkin edelleen odotuksen aikaa, vielä jouluaattokin on paastopäivä.

Joulusta alkaa ilontäyteinen juhlakausi

Monille seurakuntalaisille joulun kohokohta on aattoillan juhlava vigiliapalvelus. Juhlaliturgia toimitetaan tavallisesti joulupäivän aamuna, mutta joulun voi ottaa vastaan myös jo jouluyönä. Esimerkiksi Tikkurilan kirkossa ja Helsingissä pappilatalon Kotikirkossa juhlaliturgia toimitetaan tunnelmallisena jouluyönpalveluksena.

Ortodoksinen joulu ei pääty aattoaamuun eikä edes ensimmäisen joulupäivän iltaan. Kun sydämeen on syttynyt Kristuslapsen valkeus, ei juhlamieli väisty vielä ensimmäisen työpäivänkään myötä. Joulupäivästä alkaa juhlakausi, joka jatkuu vähintäänkin tammikuun puoliväliin asti, ellei pidemmällekin.

Joulun jälkijuhla jatkuu seitsemän päivän ajan. Toinen joulupäivä on omistettu Jumalansynnyttäjälle. Joulun jälkeisenä sunnuntaina muistamme vielä Jeesuksen ”ottoisää” pyhää Joosefia, kuningas Daavidia sekä pyhää Jaakobia, Herran veljeä.

Joulun jälkijuhla päättyy uudenvuoden aattoon, mutta juhlakausi jatkuu yli vuodenvaihteen. Teofanian – jota vietetään 6. tammikuuta – jälkijuhla jatkuu tammikuun puoliväliin saakka, mutta joulukausi jatkuu tavallaan vielä seuraavaan kirkkovuoden suureen juhlaan saakka. Jeesuslapsi tuotiin 40 päivän ikäisenä temppeliin. Siksi temppeliintuomisen juhlaa vietetään juuri helmikuun 2. päivä, tasan 40 päivää joulusta.

Olemme Suomessa tottuneet puhumaan joulua seuraavasta ”väliviikosta” ja loppiaisen jälkeisistä ”härkäviikoista”. Ortodoksinen kalenteri hahmottuu kuitenkin toisin: nelikymmenpäiväistä joulupaastoa ja valmistautumista seuraa yhtä pitkä ilon täyteinen juhlakausi.

Pastori Mikko Leistola

Joulunajan jumalanpalvelukset

Jouluaattona 24. joulukuuta seurakunta hiljenee jo viettämään Kristuksen syntymäjuhlaa. Kaikilla seurakunnan toiminta-alueilla toimitetaan juhlaan valmistavia jumalanpalveluksia.

Joulupäivänä 25. joulukuuta monissa seurakunnan pyhäköissä toimitetaan joulun aamupalvelus ja liturgia.

Toisena joulupäivänä 26. joulukuuta toimitetaan useissa pyhäköissä aamupalvelus ja liturgia. Toisen joulupäivän ennalta taltioitua liturgiaa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkosta Tapiolasta voi seurata Yle TV 1 -kanavalta kello 10 alkaen.

Voit tarkistaa lähimmän pyhäkkösi palveluksien aikataulut jumalanpalveluskalenterista.

Kuuntele juhlan tropari ja kontakki

Kristus syntyy – kiittäkää!

Kategoriat Kirkkovuosi