Päivän sana 
Päivän pyhät 
Haminan piispa Sergei toimitti juhlaliturgian yhdessä seurakunnan papiston kanssa.
Hanko tarjoilee parastaan, kun kaupungin ortodoksikirkossa vietetään sunnuntaista praasniekkaa. Säätilassa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän vaan kaikkea juuri sopivasti: aurinkoa, tuulta ja lämpöä. Sama sielua hellivä tunnelma jatkuu puukirkon sisällä.
Juhlaliturgian toimittaa Haminan piispa Sergei yhdessä seurakunnan papiston kanssa. Mutta missä on restaurointimatkalle lähtenyt pyhän apostolienvertaisen Magdalan Marian ikoni? Se ei sittenkään saapunut kotiin vielä praasniekkapäiväksi vaan juuttui matkan varrelle. Onneksi analogille on saatu painokuva Magdalan Marian ikonista kirkon toisen nimikkopyhän Vladimir Kiovalaisen vieressä.
Piispa Sergei viittaa opetuspuheessaan päivän evankeliumitekstiin (Matt. 9:27-35), jossa Jeesus parantaa kaksi sokeaa ja mykän. Sokeissa heräsi toivo, kun he tiesivät, että Jeesus oli lähellä. Jeesus halusi koetella miehiä ja kysyi, uskoivatko nämä, että hän voisi heitä auttaa. Piispa korostaa miesten nöyryyttä. He eivät vaatineet mitään vaan vastasivat tyynesti: ”Uskomme, Herra”, ja niin heidän silmänsä aukenivat.
Piispa Sergei korostaa pyhän apostoli Paavalin tavoin, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan. Ilman uskoa emme näkevinäkään näe ja kuulevina kuule. Vain uskon avulla voimme olla varmoja, että näkymätön Jumalan maailma on todellinen – että sitä kannatta etsiä.
Piispa muistuttaa myös kirkon nimikkopyhien merkityksestä. Magdalan Maria, josta Jeesus oli ajanut seitsemän pahaa henkeä, seurasi Vapahtajaa uskollisesti aina Golgatalle saakka. Maria oli ensimmäinen, jolle Kristus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen.
– Ja ilman Vladimir Kiovalaista ja hänen uskonvalintaansa mekään emme todennäköisesti olisi täällä tänään ortodokseina, piispa Sergei jatkaa. Juuri Vladimir (980-1015) valitsi kristinuskon valtakuntansa uskonnoksi hallitessaan Kiovan ja Novgorodin ruhtinaana.
”Ikonostaasi on elämys”
Kristityn elämä on vaellusta kohti taivasten valtakuntaa, ja sitä symboloi praasniekkaan kuuluva ristisaatto. Liturgiasta suunnataankin vedenpyhitykseen kohti puolen kilometrin päässä sijaitsevaa merenrantaa. Kadulla pitkä, soljuva kulkue kiinnostaa myös kohdalle sattuvia kaupunkilaisia. Matkanteko katkeaa hetkeksi, kännykät nousevat kuvaamaan.
Rannalta palattua kierretään vielä kirkko. Saaton edellä kulkee Päivi Kasalan johdattama joukko lapsia, jotka sirottelevat ruusun terälehtiä kirkkoväen polulle. Terälehdet on tällä kertaa kerätty Kasalan kotipihalta, mutta monesti niitä poimivat myös muut ruusunomistajat: lehtien sirottelusta on tullut jo tapa seudun praasniekoissa. Samat lapset pitelivät kirkossa kynttilöitä evankeliuminluvun ajan.
Kirkonmenojen päätyttyä kokoonnutaan ruokailemaan ulos pystytettyjen katosten alle. Tarjolla on salaattia, pastasalaattia, kanaa ja riisiä. Jälkiruuaksi juodaan kahvit marjapiirakan kera sekä kuunnellaan kanttori Joakim Pietarisen kokoaman mieskuoron laulua – J.L. Runebergin runoilemaa Lähteellä sekä Fredrik Paciuksen säveltämää Suomen laulua.
Praasniekasta jää hyvä mieli, minkä paljastaa kyselykierros ruokapöydissä. Ensikertalaiset Susanna Sarvela ja Juhani Harju tulevat Fiskarsista ja pitävät kokonaisuudesta:
– Musiikki, visuaalisuus ja tapahtuman tunnelma painuvat mieleen.
– Hienoa, että lapset huomioitiin: saivat piirtää liturgian aikana ja jakaa sirotella terälehtiä.
Helsinkiläinen Inge Engström nauttii ennen kaikkea näkemästään.
– Ihana, tunnelmallinen kirkko. Ikonostaasi on elämys.
Vihtiläiset Eeva ja Oiva Merivirta yhdistävät praasniekkaan hautausmaavierailun. He ovat Hangon temppelijuhlan vakiovieraita. Käyntikertoja on ainakin 20, ja harrastus jatkuu:
– Heti uutena vuotena merkitsemme tämän praasniekan kalenteriin!
Teksti ja kuvat: Hanna Lehto-Isokoski
