Pyhä kuin lämmin leipä

Kotini ikoninurkkauksessa Jumalan äidin vieressä on pyhä Anna, Jeesuksen äidinäiti. Hän kuuntelee meidän mummujen, mummojen, mummien ja fammujen rukoukset lastenlastemme puolesta.

Nykytutkimus on osoittanut todeksi ikivanhan viisauden: isoäidit ovat turvaverkko!

Meidän Anna

Pyhä Anna oli suosituimpia pyhimyksiä keskiajan katolisessa Euroopassa.

Kansa rakasti taivaallista mummua, joka otti osaa tavallisen ihmisen asioihin ja huoliin. Varsinkin naiset saivat Annasta voimaa. Hänen puoleensa kääntyivät isoäidit, vaimot, lesket ja ikäneidot. Aivan erityisesti Anna tuki synnyttäjiä ja niitä, jotka kärsivät lapsettomuuden tuskaa, olihan hän itsekin joutunut odottamaan Mariaansa piinallisen pitkään.

On paljon puhuvaa, että Anna, jota ei mainita lainkaan evankeliumeissa, saavutti kristikunnassa niin merkittävän aseman. Keskiajan maailma oli miesten. Naisten kuului alistua, palvella – ja ennen muuta synnyttää. Olot olivat ankarat, terveydenhoito puutteellista, ja moni äiti menehtyi lapsivuoteeseen. Ihmekös tuo, jos siinä tarvittiin taivaallista myötäkulkijaa. Neitsyt Maria oli palvottu Madonna. Arkisempaan Annaan oli varmaan helpompi samastua.

Suomalaisten lempipyhimys katolisessa Suomessa pyhästä Annasta tuli 1300–1400-luvuilla ja Anna nimestä monine eri muunnoksineen saman tien yksi pidetyimmistä ja eniten käytetyistä naisen nimistämme. Eikä ihme, sillä Anna, jonka hepreankielinen kantamuoto Hannah tarkoittaa armoa, soi kuin lempeys itse.

Leipomaan ja oluenpanoon 9.12.

Kodeissa aloitettiin joululeipomiset perinteisesti aina Annan päivänä, 9. joulukuuta.  Silloin pantiin myös oluet, jotta ne saatiin juhlana joukolla juoda, kuten vanhassa sananparressa luvataan.

Korpikansan luonnonläheisessä maalaiskulttuurissa Annan huomaan katsottiin kuuluvan kotipiirin lisäksi myös metsä, Annin aitta, missä laidunsivat lampaat ja lehmät ja mistä saatiin puut lieden lämmittämiseksi.

Kalevalan Annikin, seppä Ilmarisen toimeliaan sisaren, arvellaan hänenkin saaneen vaikutteita Anna-myytistä, joka oli kulkeutunut Karjalan ja Vienan laulumaille 1000-luvulla alkaneen ortodoksisen lähetystyön myötä. Viisaat valistajaisät eivät tuputtaneet sanomaansa väkisin vaan antoivat kristinuskon punoutua sopuisasti kansanperinteen lomaan.

Annan kunniaksi kirkkoja ja luostareita

Pyhän Annan merkityksestä katolisessa Suomessa kertoo sekin, että hänelle omistettiin Naantalissa 1440 toimintansa aloittanut birgittalaisluostari, Hattulan Pyhän Ristin kirkko Hämeen Härkätien varrella, Uskelan kappeli Salon seudulla sekä vuonna 1510 rakennettu Kumlingen kirkko Ahvenanmaalla. Turun tuomiokirkossakin Annalla oli nimikkoalttarinsa, ja hän oli yksi hiippakunnan kolmesta suojelijasta.

Kirkkotaiteessa Anna on koskettanut ainakin 1300-luvulta lähtien. Keskiaikaista puuveistosta Anna itse kolmantena, jossa Anna, Maria ja Jeesus-lapsi istuvat sylikkäin, löytyy Suomesta peräti 45 eri versiota.

Samaa arkkiteemaa on käsitellyt renessanssimestari Leonardo da Vincikin firenzeläiseen Santissima Annuziata-kirkkoon vuosina 1508–1510 maalaamassaan kuuluissa alttaritaulussa. Siinä Jeesuksen vierellä on äidin ja äidinäidin lisäksi lampaan karitsa Kristuksen uhrin symbolina.

Hyvän tahdon pariskunta

Anna ja hänen miehensä Joakim löysivät tiensä kristilliseen henkilögalleriaan 100-luvulla jKr. apokryfisistä kirjoituksista. Heidän kunnioittamisensa kultti yleistyi 300-luvulla Jerusalemissa, mistä se kulkeutui 400 vuotta myöhemmin Roomaan ja sieltä muualle Eurooppaan.

Perimätiedon mukaan Anna ja Joakim olivat kumpikin arvostettua sukujuurta, Anna Juudan papillisia leeviläisiä ja Joakim Daavidin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa.

Annan esi-isiin kuului muun muassa Mooseksen veli Aaron, rauhaa rakastavaksi ja hyväluonteiseksi tiedetty pappi, joka auttoi änkyttävää veljeään puhumaan ja välittämään Jumalan tahdon kansalle korpivaelluksen aikana.

Avioiduttuaan Joakim ja Anna asuivat Nasaretissa, Galileassa. He olivat vakavarainen ja hurskas pariskunta, joka eleli hiljakseen ja vaatimattomasti käyttäen vain kolmanneksen tuloistaan itse ja jakaen kaiken muun köyhille.

Heidän anteliaisuutensa ei kuitenkaan estänyt Jerusalemin temppelin ylipappi Isaskaria halventamasta Joakimia, jonka kerrotaan saaneen kuulla kunniansa tullessaan taas kerran antamaan almuja ja uhraamaan Herralle.

Perhekeskeisessä juutalaisessa kulttuurissa lapsettomuus oli häpeä. Kaikista yrityksistään, toiveistaan ja rukouksistaan huolimatta Joakim ja Anna eivät olleet saaneet jälkikasvua. Ylipapille se oli merkki epäonnistumisesta. Millainen turhake ei kykene antamaan vaimolleen lasta! Isaskarin mielestä Joakim ei ollut arvollinen tuomaan lahjojaan Jumalan alttarille.

Se oli lyödyn lyömistä. Joakim ja Anna olivat jo iäkkäitä. Suru lapsettomuudesta oli jyrsinyt molempien sydäntä vuosikaudet. Toki hekin olivat kysyneet toisiltaan uudestaan ja uudestaan, miksi heitä ei ollut siunattu lapsilla niin kuin muita.

Suuresti odotettu lapsi

Jaakobin alkuevankeliumissa toiselta vuosisadalta kerrotaan Joakimin lähteneen ylipapin kovien sanojen jälkeen erämaahan ja ryhtyneen paastoamaan.

Neljäkymmentä päivää ja yötä hän rukoili tauotta Herraa tekemään hänelle ja Annalle samanlaisen ihmeen kuin aikoinaan Aabrahamille ja Saaralle, jotka saivat pikku Iisakin vielä vanhoilla päivillään.

Jumala kuuli Joakimia ja lähetti enkelinsä kertomaan, että pariskunta saisi kuin saisikin pian oman vauvansa. Samalla enkeli muistutti, kuinka monet hengelliset merkkihenkilöt olivat syntyneet vanhoille vanhemmille.

Patriarkka Iisakin lisäksi kauan odotettuja iltatähtiä olivat olleet niin väkivahva tuomari Simson, Israelin ensimmäinen profeetta Samuel kuin esiäiti Raakelin kallis Joosefkin, josta tuli faaraon neuvonantaja ja oikeudenmukaisuuden esikuva. Joakimin ja Annan lapsi olisi siis hyvässä seurassa ja tekisi jotain suurta hänkin.

Voi, kuinka iloisena Joakim riensi kotiin vaimonsa luo. Jo ennen kuin hän ehti kertoa omat hyvät uutisensa, Anna toimitti enkelin käyneen hänenkin luonaan. Pankaa tytölle nimeksi Maria, rakastettu – taivaallinen sanansaattaja oli sanonut ja luvannut, että tytöstä tulisi ihmisistä siunatuin, kaikkien kansojen ylistämä ja hänen kauttaan saapuisi pelastus maailmaan. Mies ja vaimo syleilivät onnellisena toisiaan. Yhdeksän kuukauden kuluttua syntyi Maria.

Pelastuksemme välittäjät

Ikoni Vanhurskaiden Joakimin ja Annan rakkaus kuvaa liikuttavasti tätä kohtaamista ja alleviivaa paljon kokeneen pariskunnan lujaa yhteyttä.

Joakimin ja Annan legendan saavuttua läntiseen Eurooppaan 700-luvulla, Joakim hävisi jonnekin taka-alalle, mutta idän kirkossa Anna ja Joakim ovat pysyneet yhdessä ja heidän tarinansa elää edelleen liturgisessa traditiossa.

Jumalanpalveluksissa me kunnioitamme molempia Herran esivanhempia pelastuksen välittäjinä ja 9.9., heti Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhlan jälkeen, vietämme pyhien Joakimin ja Annan yhteistä muistopäivää.

Se voisi samalla olla vahvan liiton päivä, liiton, joka kasvoi vaikeuksista, kesti ja kantoi kaunista hedelmää. Ei Jumala varmaan syyttä valinnut luottoihmisilleen vanhoja vanhempia. Rakkaus rakennetaan. Se on hyvä tietää.

Teksti ja kuva: Riikka Juvonen

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 8/20.