Paastoon laskeuduttaessa kirkkotekstiilit vaihtuvat violettiin.

9.2.2018

Suurta paastoa on sanottu pyhiinvaellukseksi kohti taivaallista isänmaatamme. Paasto mielletään helposti vain joukoksi kieltoja, rajoituksia ja raskaita velvollisuuksia. Suuressa paastossa on kuitenkin kyse vapaudesta, ei pakosta. Matkaan lähtijän mieli on kevyt. Paastomatkalle lähtiessämme pyrimme hylkäämään sieluamme kahlitsevat, piinaavat ja orjuuttavat asiat ja kuljemme kohti Kristuksen kirkkautta. Siksi puhutaankin valoisasta, ihanasta paastokeväästä.

Sovintosunnuntai

Paastoon laskeutumisen päivää kutsutaan sovintosunnuntaiksi. Tänä vuonna 40 päivän pituiselle paastomatkalle lähdetään 11. helmikuuta. Päivän evankeliumissa Jeesus opettaa: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14) Kirkon viesti on selkeä: Hedelmällisen paastokilvoituksen ensimmäinen edellytys on se, että olet sovussa lähimmäistesi kanssa. Paastovaellukselle ei voi lähteä, jos repussa on painona katkeruutta, kaunaa tai vihaa.

Suuri paasto alkaa illalla kirkollisen vuorokauden vaihtuessa. Ehtoopalveluksen alkaessa papisto on vielä pukeutuneena sunnuntain kirkkaan värisiin pukuihin. Palveluksen aikana tekstiilit kuitenkin vaihtuvat paastoväreihin ja kuoro siirtyy käyttämään paastosävelmiä. Palveluksen päätös on hyvin vaikuttava. Kaikki paikalla olevat, niin papisto kuin kirkkokansa, pyytävät vuorollaan anteeksiantoa toinen toisiltaan. Suuri paasto on juuri alkanut, mutta samalla kuoro laulaa pääsiäiskanonia ikään kuin lupauksena tulevasta kirkkaudesta.

Efraim Syyrialaisen paastorukous

Paaston aikana luetaan arkipäivän palveluksissa pyhittäjä Efraim Syyrialaisen paastorukous. Rukoukseen liittyvät myös maahankumarrukset. Tämä ihmeellinen lyhyt teksti on kuin vaellussauva, johon kilvoittelija voi hengellisellä pyhiinvaelluksellaan tukeutua:

”Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni, ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Aamen.”

Katumuskanoni – Mistä alkaisin valittaa kurjan elämäni tekoja?

Ensimmäinen paastoviikko alkaa pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonilla. Laaja runoelma luetaan neljässä jaksossa maanantaista torstaihin toimitettavien ehtoonjälkeisten palvelusten yhteydessä. Siinä pyhittäjäisä Andreas tuo eteemme lukuisien Vanhan Testamentin patriarkkojen rikkomukset vain osoittaakseen, kuinka oma sielumme on vielä monin verroin syntisempi. Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä. Aidosta katumuksesta alkaa sielun matka kohti kirkkautta: ”Jumalan Karitsa, joka otat pois kaikkien synnit, ota minultakin synnin raskas ies ja laupeudessasi anna minulle katumuksen kyyneleitä.”

Ehtoollinen ja paasto – vahvistusta kilvoitukseen

Suuren paaston arkipäivinä ei toimiteta liturgiaa. Ehtoollisjumalanpalvelus, liturgia, on aina juhla. Evankeliumi ja ehtoollinen eivät ole vain vertauskuvia, vaan sanassa ja sakramentissa Kristus on todellisesti läsnä. Liturgia on aina pieni pääsiäinen. Paastokilvoitus on kuitenkin pidättäytymistä. Olemme valmistautumassa ja vasta vaeltamassa kohti tätä kirkkautta. Siksi liturgiasta pidättäytyminen paastopäivinä on perusteltua.

Kun olemme paastonneet arkipäivät, tuovat lauantain ja sunnuntain liturgiapalvelukset meille kaivattua vahvistusta. Paastoaminen kuitenkin jatkuu, vaikka sunnuntaina ruokarajoituksissa onkin kevennyksiä. Suuren paaston sunnuntait kuvastavat hyvin langenneen maailman todellisuutta, jossa kristittyinä olemme yhtäaikaisesti matkalla ja jo perillä. Aivan samalla tavoin suuren paaston sunnuntaipäivissä Kristuksen kirkkauden odotus ja täyttymys ovat erityisellä tavalla yhtäaikaisesti läsnä.

Ihmisen voimat ovat kuitenkin perin rajalliset, tarvitsemme vahvistusta. Siksi kaikkein ankarimpina paastopäivinä – keskiviikkoisin ja perjantaisin – toimitetaan niin sanottu ennenpyhitettyjen lahjain liturgia (EPL). Se on ehtoopalvelus, jonka yhteydessä kirkkokansalle jaetaan edellisenä sunnuntaina valmiiksi pyhitetyt ehtoollislahjat. Näin arkipäivinäkin toteutuu kovan ponnistelun ja eläväksi tekevän täyttymyksen vuorottelu.

Seurakuntakirkoissa suuren paaston ensimmäinen EPL-palvelus toimitetaan vasta ensimmäisen paastoviikon perjantaina, sillä keskiviikkona on luettu vielä katumuskanonia. Näin olemme viettäneet ensimmäisen paastoviikon jokaisen illan kirkossa yhteisessä rukouksessa. Matka kohti juhlien juhlaa on alkanut!

Pastori Mikko Leistola

Sovintosunnuntain ja paastonajan jumalanpalvelukset seurakunnan eri alueilla voit tarkistaa jumalanpalveluskalenterista.

Kategoriat Kirkkovuosi
Jaa juttu