Paastoon valmistautuminen alkaa publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista. Sitä seuraa katumuksesta ja Isän rakkaudesta kertova tuhlaajapojan sunnuntai.

4.2.2019

Ortodoksinen kirkko tiedostaa selkeästi, kuinka vaikeaa tapojen ja ajattelun muuttaminen on. Siksi pääsiäistä edeltävään suureen paastoon valmistaudutaan asteittain. Jo neljä viikkoa ennen paaston alkua kirkko muistuttaa sen lähestymisestä. Silloin sunnuntain liturgiassa luetaan kertomus Sakkeuksesta, syntisestä miehestä, josta tuli parannuksenteon esimerkki (Luuk 19:1–10). Sakkeuksen sunnuntain jälkeen alkavat varsinaiset valmistussunnuntait, joiden teemat antavat eväitä paaston matkaa varten.

Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai – nöyryys ja hyvät teot

Paastoon valmistautuminen alkaa publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista, joka tänä vuonna on 10. helmikuuta. Sitä edeltävän illan vigiliassa otetaan käyttöön suuren paaston jumalanpalveluskirja, Triodion, ja lauletaan ensimmäisen kerran paastoveisu Synninkatumuksen ovet avaa minulle, oi Elämänantaja. Liturgian evankeliumi (Luuk 18:10–14) kertoo kahdesta erilaisesta rukoilijasta, joista fariseus kyllä eli esimerkillisesti kaikkien lain määräysten mukaan, mutta lankesi omahyväisyyteen, kun taas halveksittu publikaani tunnusti nöyrästi kelvottomuutensa Jumalan edessä. Publikaanin ja fariseuksen sunnuntaita seuraava viikko on kokonaan paastoton, eikä silloin paastota edes keskiviikkona ja perjantaina.

Tuhlaajapojan sunnuntai – mielenmuutos

Seuraava sunnuntai, 17. helmikuuta, on nimeltään tuhlaajapojan sunnuntai. Silloin, kuten kahtena seuraavanakin viikkona, vigiliassa lauletaan koti-ikävästä ja Jumalan kaipauksesta kertova psalmi 137, Baabelin virtain vierillä. Liturgian evankeliumijakso tuhlaajapojan paluusta isän kotiin (Luuk 15:11–32) kuvaa katuvan ihmisen paluuta Jumalan rakkauden lämpöön. Tuhlaajapojan sunnuntaista alkava viikko on tavallinen arkiviikko, jolloin liharuokia voi vielä syödä muina päivinä kuin keskiviikkona ja perjantaina.

Tuomiosunnuntai – lähimmäisenrakkaus

Viikko ennen suuren paaston alkua, 24. helmikuuta, vietettävän tuomiosunnuntain teemana on lähimmäisenrakkaus. Sunnuntain evankeliumissa (Matt 25:31–46) kerrotaan, kuinka viimeisellä tuomiolla iankaikkiseen iloon pääsevät ne, jotka ovat ruokkineet nälkäisiä, auttaneet kodittomia, vaatettaneet alastomia sekä vierailleet sairaiden ja vankien luona. Tuomiosunnuntaina ollaan jo aivan paaston kynnyksellä. Sen jälkeen ei enää syödä lihaa, ja viimeiset kotoa löytyvät kananmunat sekä maitotuotteet käytetään esimerkiksi blineihin. Paaston lähestyminen näkyy arkipäivienkin jumalanpalveluksissa. Keskiviikko ja perjantai ovat suuren paaston päivien kaltaisia, sillä silloin ei toimiteta liturgiaa, ja jumalanpalveluksen lopuksi luetaan Efraim Syyrialaisen paastorukous.

Sovintosunnuntai – anteeksiantaminen

Sovintosunnuntaita vietetään 3. maaliskuuta, juuri ennen paastoon laskeutumista. Päivän evankeliumi (Matt 6:14–21) muistuttaa anteeksiantamisen välttämättömyydestä ja oikeanlaisesta paastoamisesta. Varsinainen paastoon laskeutuminen tapahtuu sovintosunnuntain iltana toimitettavassa ehtoopalveluksessa. Sovinnon teema konkretisoituu, kun papisto ja kirkkokansa pyytävät toisiltaan anteeksi. Näin paaston matka voidaan aloittaa puhtain mielin.

Kanttori Kirsi-Maria Susuna

Kategoriat Kirkkovuosi