Tuhansien munien maakari

Ortodokseilla on tapana antaa pääsiäisenä toisilleen lahjaksi koristeltuja pääsiäismunia, jotka voivat olla joko syötäviä tai säilytettäväksi tarkoitettuja. Muna on ikuisen elämän symboli ja siinä tiivistyy pääsiäisen ilosanoma ylösnousemuksesta.

Vanhin kirjallinen maininta värjätyistä pääsiäismunista löytyy kreikkalaisen luostarin käsikirjoituksesta, joka on ajoitettu 900-luvulle. Omaksi elinvoimaiseksi taiteenlajikseen munien maalaaminen kehittyi etenkin Keski- ja Itä-Euroopassa. Kaikilla alueilla on aina ollut oma, tunnistettava koristelutyylinsä. Pääsiäismunien maalausperinne on aikoinaan tullut Suomeen Karjalan kautta 1800-luvulla.

Seija Patrosen käsissä syntyy koreita ja näyttäviä munia, jotka on koristeltu muun muassa helmin, nauhoin ja nyörein. Yhden munan koristeluvaiheeseen kuluu aikaa kuusi tuntia.

Kodin seinällä on kauniita ikoneita, jotka on maalannut Seija Patrosen äiti. Patrosta viehättää enemmän pääsiäismunien teko.

Munan pitkä matka

Valmiilla koristemunallakin on pitkä prosessi takanaan. Pääsiäismunan matka alkaa jo jouluna, kun Patronen puhaltaa joulumyyjäisleipomuksiin käyttämiensä kananmunien kuoret tyhjäksi. Sen jälkeen munat pestään ja hiotaan, jotta maali tarttuu niihin paremmin. Seuraava työvaihe on munien maalaaminen kesällä. Koristelemaan pääsee vasta loppukesästä.

Munien maalaamiseen Patronen käyttää automaalia, joka kestää parhaiten munan pinnassa. Maalaaminen on haastavaa, koska munan pinta pitää saada mahdollisimman tasaiseksi. Apuna on puoliso.

– Yhdessä suihkuttelemme niitä, huikkaa rovasti Mauri Patronen.

Lappeen vanhasta pitäjästä kotoisin olevasta Seija Patrosesta tuli ortodoksi puolison ammatinvalinnan myötä. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kanttorina pitkään työskennelleen ja vuonna 2009 eläköityneen Mauri Patrosen juuret ovat Salmissa ja Suistamolla.

– Naimisiin mennessäni minulle oli itsestään selvää liittyminen ortodoksiseen kirkkoon. Äidin puolelta suvussa on ortodokseja. Opastusta sain paljon mieheni vanhemmilta, vanhemmilta seurakuntalaisilta ja kirjoista. Eritysellä lämmöllä muistan arkkipiispa Paavalin opastukset ja isälliset neuvot, sanoo Seija Patronen.

Munia Seija Patronen maalasi jo lapsena 50-luvulla. Yksi niistä on edelleen tallella kehystettynä Patrosten kodin seinällä. Ensimmäiset kirkollisesti koristellut munansa Patronen teki vuonna 1981 yhdessä ystävättärensä kanssa isä Markus Petsalon toiveesta.

– Suunnittelimme palmusunnuntain myyjäisiä ja mietimme mitä tekisimme. Isä Markus ehdotti, että tehkääpä koristeltuja munia. Ystävättäreni kanssa innostuimme ajatuksesta. Harjoittelun ja monien särkyneitten munankuorien jälkeen kaikki alkoi onnistua ja saimme myytävääkin. Ystävätär muutti myöhemmin paikkakunnalta pois ja sen jälkeen olen itse jatkanut yhteistä harrastustamme.

Uniikki tekniikka

Ensimmäiset munat olivat herkästi särkyviä, koska ne olivat onttoja. Sittemmin Patronen kehitteli uniikin tavan parantaa munien kestävyyttä. Hän alkoi valuttaa niiden sisään sulaa mehiläisvahaa. Patronen kertoo, että työvaihe on hieman tuskallinen, koska kuuma mehiläisvaha polttaa sormia.

– Mehiläisvaha kuitenkin parantaa munan kestävyyttä ratkaisevasti. Muna on sen jälkeen myös helpommin käsiteltävä. Teen pääsiäismunat yleensä kanan- tai hanhenmunan kuoreen. Olen tehnyt pääsiäismunan myös viiriäisenmunan kuoreen, mutta sen tekeminen oli hankalaa.

Patroset viettävät osan vuodesta Thaimaassa. Maa on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi munien koristelun kannalta. Seija Patronen löytää Thaimaasta edullisia ja kauniita koristetarpeita kotiin viemisiksi. Askarteluhuoneen pienissä lokerikoissa tarvikkeet pysyvät siististi järjestyksessä. Valmiita munia Patronen säilyttää kuplamuovilla vuoratuissa lokerollisissa pahvilaatikoissa.

Muna on Seija Patrosen mukaan oivallinen lahja, ja koristemunat ovatkin matkanneet maailmalle, muun muassa Australiaan. Kauniit munat ovat vuosittain esillä myyntinäyttelyssä Mikkelin Kenkäverossa, tänä vuonna jo kahdeksatta kertaa. Lisäksi Patronen on pitänyt näyttelyitä Lappeenrannassa.

On ihanaa tehdä

Mitään tiettyä suosikkimallia Patrosella ei ole. Ideoita muniinsa hän on saanut esimerkiksi museoista ja kirkoista. Inspiraatio iskee kulkemalla ulkona aistit avoinna.

– Ei tarvita kuin esimerkiksi jokin yksityiskohta jostain mainoskuvasta, kun jo innostun ja inspiroidun.

 

Seija Patrosen käsistä on syntynyt noin 2800 koristemunaa.

Seija Patronen tekee muutenkin mielellään käsillään kaikenlaista. Koristemunien lisäksi hänen käsistään on syntynyt feresejä, papiston viittoja, kansallispukuja ja Lappeenrannan Pokrovan kirkon oma puku. Hän tekee ompelutöitä myös Lintulan luostarille.

– Pokrovan puvun suunnittelimme ja teimme yhdessä naisporukalla. Olen työnarkomaani ja minusta on ihanaa tehdä koko ajan jotain. En ole ollenkaan sellainen lukutoukka. Kun alan koristella näitä munia, en millään malttaisi lopettaa.

Mauri Patronen nyökyttelee vieressä.

– Koristeluaikaan minä huhuilen iltaisin, että aiotko ollenkaan nukkua.

– Katsotaan, jos ehdin, vastaa puoliso.

Teksti ja kuvat: Saara Kallio

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestissä 3/20.