11.5.2018

Ortodoksisen kirkkovuoden kierrossa helatorstain ja helluntain välissä vietetään pyhien isien sunnuntaita. Juhlan päivänsankareina ovat ne 318 kirkon paimenta ja opettajaa, jotka kokoontuivat ensimmäiseen yleiseen kirkolliskokoukseen Nikean kaupunkiin vuonna 325. Tuossa kokouksessa sovittiin Pyhän Hengen johdatuksessa niistä yhteisistä sanamuodoista, joilla ortodoksinen uskon oppi voidaan ilmaista lyhyesti, muutamin tarkoin valituin sanoin. Syntyi sanallinen uskontunnustus, jota myöhemmin laajennettiin Konstantinopolissa pidetyssä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Tämä Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus on yksi kristittyjen ydinteksteistä.

Nikean kirkolliskokouksen tärkein kysymys liittyi opetukseen Kristuksen luonnosta Jumalana ja ihmisenä. Oliko Jumalan Poika luotu olento, kuten kaikki muukin Jumalan luoma, vai onko Hän iankaikkinen, jumalallista alkuperää oleva ja luomaton. Kiivaiden väittelyiden ja perinpohjaisten kannanottojen jälkeen kirkolliskokouksen isät vahvistivat sen aidon opetuksen, jonka mukaan Jumalan Poika, Jeesus Kristus ”on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”.

Pyhien isien sunnuntain juhla sijoittuu kirkkovuodessa erityiseen juhla-aikaan, jossa ollaan kirkon perustusten äärellä. Pääsiäisen juhlakauden jälkeen olemme helatorstaina viettäneet Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Kristus on vielä ylösnousemisensa jälkeenkin opettanut ja vahvistanut opetuslapsiaan, Hän on ”avannut heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset” ja antanut heille lupauksen ”toisesta puolustajasta, Totuuden Hengestä”. Helluntaina, viikon päästä vietettävänä Pyhän Hengen vuodattamisen juhlana tuo lupaus täyttyy, Pyhä Henki asettuu apostoleihin ja syntyy Kristuksen kirkko.

Kristuksen opetusta vastaan hyökättiin jo Hänen maanpäällisen elämänsä aikana. Samalla tavalla Kristuksen kirkko on joutunut ja joutuu jatkuvasti kohtaamaan niitä, jotka halveksivat ja vääristelevät Kristuksen opetusta tai koettavat saada kirkon hajaannukseen. Pyhien isien sunnuntain epistolassa apostoli Paavali varoittaa Efeson seurakunnan vanhimpia: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Ap.t. 20:29–30).

Juhlapäivän evankeliumissa Kristus rukoilee kirkkonsa puolesta: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” (Joh. 17:11). Uskon ykseys on ortodoksisen kirkon perusta. Kirkko on tänäkin päivänä aidon apostolisen uskon ja opetuksen kantaja. Uskon aitouden ja eheyden todeksi eläminen kuuluu kirkon olemukseen. Kirkon jäseniltä yhdessä uskossa pysyminen edellyttää kuuliaisuutta. Tässä suhteessa Nikean pyhät isät ovat meille esimerkkejä. He asettuivat puolustamaan Kristuksen opetusta valheita vastaan. Heidän kuuliaisuutensa ansiosta saamme tänäkin päivänä rukoilla ja palvella yhtä Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä – yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta.

Pastori Kimmo Kallinen

Kategoriat Kirkkovuosi
Jaa juttu