195 vuotta kuorolaulua Pyhän Kolminaisuuden kirkossa 

Tämän vuoden elokuussa Helsingin Unioninkadulla sijaitseva Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja tämän myötä myös Helsingin ortodoksinen seurakunta täyttivät 195 vuotta. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema kirkko on Helsingin ortodoksisen seurakunnan vanhin temppeli, jonka syntyvaiheet liittyvät kiinteästi Helsingin pääkaupunkiaseman muotoutumiseen ja lukumäärältään kasvaneen ortodoksisen siviiliväestön tarpeisiin saada oma pyhäkkö kaupungissa jo olleiden sotilasseurakuntien rinnalle.

Matka alkoi mies- ja poikakuorosta

Pyhän Kolminaisuuden kirkossa on ollut aktiivista kuorotoimintaa sen historian alkuvaiheista lähtien. Ensimmäiset tiedot kirkon laulajistosta liittyvät kirkon vihkimistapahtumaan elokuussa 1827, jolloin paikallisten laulajien lisäksi mukana oli viisi laulajaa kirkon vihkineen Tallinnan piispa Nikanorin seurueesta. Ensimmäinen kanttori saapui 2.8.1827 Lappeenrannan Pokrovan kirkosta ja hän oli nimeltään Ivan Mihailov. Kirkon kuoro oli 1800-luvulla tuon aikaiseen tapaan mies- ja poikakuoro. Ensimmäisinä toimintavuosina laulajistoon kuului poikia Unioninkadun vastakkaisella puolella toimineesta kantonistikoulusta, joka kuitenkin lopetti toimintansa jo vuonna 1832.

Tästä eteenpäin kuorolaiset koostuivat yksittäisistä harrastelijoista ja välillä, kuten vuosien 1867–88 välisenä aikana, palkatuista mieslaulajista. Pitkäaikaisimpia kirkkolaulun johtajia 1800-luvun kuluessa olivat lukkarit Aleksei Bystrejevski (1837–67) ja Ilja Stratov (1883-88 ja edelleen 1900-luvun alussa), joka kokosi kuorolaisia Aleksanterin kymnaasin oppilaista.

1900-luvun alku: Kuorolle oma johtaja ja ensimmäiset naisäänet

Kuoronjohtajan toimi perustettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon 1900-luvun alussa, sillä lukkarien taidot eivät riittäneet kuoron johtamiseen. Samoihin aikoihin 1800–1900-luvun taitteessa Helsingissä vieraili kuoroineen kuuluisa pietarilainen säveltäjä Aleksandr Arhangelski, jonka säveltämää vigiliaa Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoro laulaa edelleen jumalanpalveluksissa, ja josta kuullaan kuoron 195-vuotis juhlakonsertissa veisu ”Autuas se mies”. Arhangelskin huippukuoro antoi hyvän esikuvan kuorosoinnille ja hän oli tiettävästi ensimmäinen, joka lisäsi naisäänet kirkkokuoroihin. Myös Helsingissä kuoroihin alkoi tulla naisääniä, sillä venäläisen lastenkodin tyttöjä otettiin mukaan laulajiksi. Sekä kuoronjohtajien että laulajien vaihtuvuus oli kuitenkin vuosien 1900–29 aikana suurta, kuoronjohtajia oli tuona kolmenkymmenen vuoden ajanjaksona ehtinyt olla yhteensä seitsemän. Heitä olivat mm. I. Djatshkov, T. Belokonj ja myöhemmin myös seurakunnan diakonina toiminut Nikolai Alvianski.

Julkiset konserttiesiintymiset tulivat mukaan 1930-luvulla

Vuonna 1929 Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoronjohtajaksi tuli Feodor Mironov, joka uudisti kuoroa merkittävästi. Mironov toimi kuoronjohtajana kahdenkymmenen vuoden ajan sota-aikana tapahtunutta katkosta lukuun ottamatta. Hänen tavoitteenaan oli kehittää kuoroa etsimällä motivoituneita laulajia, joita pitkäjänteisesti harjoituttamalla kirkon kuoron sointi kehittyisi. Mironov aloitti julkisten konserttiesiintymisten sarjan 1930-luvulla ja niitä pidettiin useassa konserttisalissa kaupungilla.

Maaliskuussa vuonna 1935 Pyhän Kolminaisuuden kirkon konserttikuoro esiintyi Helsingin Hospizin salissa aloittaen konserttinsa Nosovin säveltämällä ”Taivaallinen Kuningas” -veisulla. Tällä samalla veisulla Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoro aloittaa 4.12.2022 195-vuotis Juhlakonserttinsa klo 15 Uspenskin Katedraalissa.

1930-luvulla alkoivat ensimmäiset radioitavat jumalanpalvelukset ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoron vastuulle tuli niiden laulaminen myös suomen kielellä. Muutkin esiintymiset yleistyivät, esimerkiksi laulutervehdykset sairaaloissa ja hoitolaitoksissa sekä erilaisissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa. Konsertteihin saattoi tulla neljättä sataa kuulijaa ja musiikkikriitikot arvostelivat konsertteja lehdissä.

Kuoron koko 1930-luvulla oli 11–12 ja myöhemmin 1940-50 –luvulla 9 henkeä. Rajoitukset perustuivat pitkälti seurakunnan kuorolaisille maksamiin palkkioihin. Kun kuoronjohtajaksi tuli Mironovin jälkeen vuonna 1949 Peter Mirolybov, hän toivoi jo alkuvuosinaan kuoron koon lisäämistä 16 henkeen, mikä olisi mahdollistanut soinnin kehittämisen ja ohjelmiston laajentamisen, mutta seurakunnanneuvosto otti tähän kielteisen kannan.

Peter Mirolybov jatkoi Mironovin aloittamaa työtä kuoron kehittäjänä ja otti ohjelmistoon monipuolisesti sekä venäläisten että Suomessa vaikuttaneiden säveltäjien tuotantoa. Mirolybov tunnetaan myös säveltäjänä ja hänen oma tuotantonsa oli kuoron keskeistä ohjelmistoa. Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoro aloitti äänitteiden levyttämisen 1950-luvun lopulla Mirolybovin johdolla. Mirolybov siirtyi vuonna 1966 Uspenskin katedraalin kuoronjohtajaksi ja kehitti siellä kirkkoslaavinkielisen jumalanpalvelusmusiikin perinnettä pietarilaisen kirkkomusiikkiperinteen pohjalta.

Jumalanpalveluksien kieli vaihtuu kirkkoslaavista suomeen – ja takaisin

Pyhän Kolminaisuuden kirkon jumalanpalvelusten kieleksi oli 1930-luvulta lähtien vähitellen vakiintunut suomi. Uspenskin katedraalissa säilyivät kirkkoslaavinkieliset jumalanpalvelukset. Mirolybovin siirryttyä katedraaliin suomenkielisten palvelusten kanttoreina ja kuoronjohtajina toimivat Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Pauli Koukkunen (1966–75) ja Raimo Pores (1975-90).

Vuonna 1990 seurakunnan jumalanpalveluselämässä tapahtui merkittävä muutos, kun Uspenskin katedraalissa sen historian alusta toimitetut kirkkoslaavinkieliset jumalanpalvelukset siirrettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon ja vastaavasti suomenkieliset jumalanpalvelukset siirrettiin Uspenskin katedraaliin. Peter Mirolybov oli toiminut Uspenskin katedraalin kuoronjohtajana vuoteen 1989 asti ja ylläpitänyt slaavinkielistä kuorotraditiota muun muassa Uspenskin katedraalin mieskuoron johtajana. Hänen jälkeensä kuoronjohtajaksi tuli Jyrki Härkönen, jonka mukana kirkkoslaavinkielinen laulajisto suurelta osin siirtyi Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, missä alettiin jälleen toimittaa slaavinkielisiä palveluksia.

Kuoron johtajaksi Suomen ensimmäinen naiskanttori

Härkönen toimi kuoronjohtajana vain vuoden, jonka jälkeen vuonna 1991 tehtävässä aloitti vuonna 1977 valmistunut ensimmäinen naiskanttori Helena Tchervinskij.

1990-luvun alusta lähtien slaavinkielisten jumalanpalvelusten yhteisö monipuolistui, kun Suomeen saapui väestöä monista perinteisesti ortodoksisista maista ja monet heistä löysivät tiensä myös kirkkomusiikin pariin. Tchervinskij on erityisesti painottanut tarvetta säilyttää seurakunnan slaavinkielisen kirkkolaulun ominaispiirteitä, muun muassa juhlakonserttojen ja muiden kirkkovuoden kulkuun liittyvien sävellysten osalta. Tchervinskij on myös merkittävästi kehittänyt sekä slaavin- että suomenkielisten jumalanpalvelusten nuotinnoksia.

Vuonna 2002 Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan valittiin kanttori Kirsi Podschivalow ja hänen työntekopaikaksensa määrättiin Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Samanaikaisesti Helena Tchervinskij siirrettiin Tikkurilan Taivaaseenastumisen kirkkoon. Podschivalowin kausi jäi lyhyeksi ja käytännössä hänen pitkäaikaisena sijaisenansa toimi Juri Zadorov. Vuonna 2006 Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoronjohtajaksi tuli Irina Tchervinskij-Matsi, joka on aiemman kanttorin Helena Tchervinskijn tytär. Vuodet 2007-2010 Tchervinskij-Matsin ollessa perhevapaalla kirkon kanttorina ja kuoron johtajana toimi jälleen Juri Zadorov. Zadorovin kauden aikana Pyhän Kolminaisuuden kuoro koki suurimman murroksen ja kuoron enemmistö koostui maahanmuuttajataustaisista laulajista Uspenskin katedraalista siirtyneiden emigranttisukuisten laulajien sijaan.

Nykyinen kuoron johtaja Tchervinksij-Matsi on tehnyt pitkäjänteistä työtä kuoron kanssa pyrkien säilyttämään äitinsä Helenan tavoin kuoron traditiota. Tchervinksij-Matsi lauloi Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuorossa äitinsä Helenan johdolla vuodet 1991-1998 ja siten kuorolaiset sekä traditio on hänelle hyvin tuttu. Teologian maisterina ja B-kuoronjohtajana Tchervinskij-Matsi on onnistunut kohottamaan kuoron tasoa jumalanpalveluksissa ja elvyttämään kuoron konserttitoiminnan viidentoista vuoden tauon jälkeen. Ensimmäinen suuri esiintyminen kuorolla oli Tchervinskij-Matsin johdolla viisi vuotta sitten Pyhän Kolminaisuuden kuoron 190-vuotisjuhlakonsertissa. Sen jälkeen kuoro on konsertoinut lukuisia kertoja koronaepidemian vuoksi pienemmällä kokoonpanolla myös suoratoiston välityksellä.

Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoro haluaa 195-vuotisjuhlakonsertillaan kunnioittaa ja kiittää kaikkia edesmenneitä ja kuorosta eläköityneitä kirkkolaulajia. Konsertissa 4.12 esitetään edesmenneen oopperakoulutuksen saaneen ja Uspenskin ylidiakonina toimineen isä Mikael Kriisinin tradiktioksi muodostunut bravuuri Strokinin säveltämä veisu ”Herra nyt Sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään” sekä lukuisia muita slaavinkielisen kirkkomusiikin helmiä. Konsertissa esiintyy neljä solistia: Sopraanot Varvara Merras-Häyrynen ja Liisa Pugovkina, altto Natalia Vinogradova sekä baritoni Matti Torhamo.

Sydämellisesti tervetuloa!

Konserttiin on vapaa pääsy/ Konserttiohjelma 15 euroa.

Kuoron historiikin laativat: Troitsan kuoron yhdistyksen puheenjohtaja Tenho Kokkonen ja kuoron kanttori-kuoronjohtaja Irina Tchervinskij-Matsi

Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoron toinen, slaavinkielinen käytössä oleva nimi on Troitsan kuoro.