Ehtoollisen merkityksestä

”Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.” (1.Kor. 11:26)

Ehtoollinen – Kristuksen ruumis ja veri – on kirkon tärkein pyhä mysteerio. Aleksander Schmemannin sanoin Ehtoollisessa kirkko tulee siksi, mitä se on. Toisin sanoen ehtoolliseen osallistuminen on osoitus kirkon jäsenyydestä. Siitä, että olemme yhtä ja samaa joukkoa Kristuksen opetuslapsina. Tämän vuoksi – tai tämän varmistamiseksi – kristillisen yhteisön pirstaloituessa vuosisatojen saatossa ehtoollista on jaettu vain oman yhteisön jäsenille. Siksi ortodoksisessa kirkossa ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet ja siksi ortodoksi ei osallistu ehtoolliseen toisissa kristillisissä yhteisöissä.

Ehtoollinen on osa kirkon yhteistä ja julkista jumalanpalvelusta, liturgiaa. Ehtoolliseen osallistuminen ei ole koskaan henkilökohtaisen hurskauden harjoittamista. Liturgia on kuoleman voittamisen riemujuhla, jossa kirkko on matkalla ja osallistuu Taivasten valtakuntaan yhteisönä. Niinpä vain vakavasti sairaita ja kuolevia varten ehtoollista varataan liturgiasta erillään jaettavaksi.

Ehtoolliseen valmistautumisesta

”…joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” (1.Kor.11:29)

Ehtoolliseen valmistautuminen ja siitä kiittäminen ovat ensisijaisen tärkeä osa elämän hengellistä kehittämistä. Ehtoollista edeltää täyspaasto riippuen siihen osallistumisen ajankohdasta. Vähintään kuuteen tuntiin ennen ehtoolliseen osallistumista ei tulisi syödä eikä juoda mitään. Aamulla toimitettavaa liturgiaa edeltävä paasto on luonnollisestikin ajallisesti pidempi.

Myös synnintunnustus eli katumuksen mysteerio on osa ehtoolliseen valmistautumista ja kirkon yhteydessä pysymistä. Katumuksen sakramenttiin on tarpeellista osallistua ennen ehtoollista jos ei ole vakituista rippi-isää tai ehtoolliseen osallistuminen ei ole säännöllistä. Liturgian aikana ei kuitenkaan toimiteta katumuksen sakramenttia.

Jos ehtoolliseen osallistuminen on säännöllistä ja rippi-isän kanssa asioista, kuten valmistautumisesta ja paastosta on sovittu, ei synnintunnustus ennen jokaista ehtoollista ole mielekästä. Henkilökohtaiseen valmistautumiseen ja kiittämiseen kuuluvat myös rukoukset ehtoollisen edellä ja kiitosrukoukset ehtoollisen jälkeen. Ne ovat rukouksia, joiden avulla kukin omassa hiljaisuudessaan hämmästyy Kristuksen suuresta pelastustyöstä, josta on saanut tulla osalliseksi. Ehtoollisesta kiittäminen on jo valmistautumista seuraavaan ehtoolliseen ja siten elämästä tulee – Jumalan avulla ja armosta – osallisuutta ja iloa tulevasta Taivasten valtakunnasta.

Jaa sivu