Päivän sana 
Päivän pyhät 
Isä Heikki Huttunen pitää saarnan Helsingin Pyhän Kolminaisuuden kirkon järjestämällä pyhiinvaelluksella Kristuksen kirkastumisen kirkossa Porvoossa. Korokkeella hänen sanojaan kuuntelevat isä Andrei Verikov ja Aino Särkelä. Teksti: Heikki Huttunen. Kuva: Khrystyna Martyniuk
Luukas 13:10-17
10 Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. 11 Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. 12 Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: ”Nainen, olet päässyt vaivastasi.” 13 Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa. 14 Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: ”Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina.” 15 Herra vastasi: ”Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. 16 Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?” 17 Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki.
+ Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Millaisia olemme me ortodoksiset kristityt? Jos tätä kysyy kirkon ulkopuolisilta ihmisiltä, tai harvemmin kirkossa käyviltä ortodokseilta, saatamme yllättyä vastauksista. Monesti ihmisillä on meistä synkkä mielikuva: me ortodoksit pidämme kiinni tiukoista säännöistä ja perinteistä, olemme ankaria itseämme ja muita kohtaan, emme hyväksy toisin uskovia tai ajattelevia, olemme jopa pelottavia. Suomeksi voidaan sanoa, että ortodoksit käyttäytyvät kuin olisimme totuuden omistajia. Ehkä itsekin ajattelemme, että meillä on hallussamme kaikki hengellinen totuus. Mieleemme saattaa hiipiä kiusaus ajatella, että olemme vähän korkeammalla tasolla kuin muut ihmiset.
Tämän päivän evankeliumi antaa toisenlaisen kuvan siitä, mihin viittaa sana ”ortodoksi”. Kun Kristus parantaa köyristyneen naisen, evankeliumin kreikkalaisen alkutekstin mukaan Hän ”ortodoksistaa” eli nostaa pystyyn naisen (Lk 13:13 ”anorthothi”). Kristus parantaa meidät sairauksistamme, heikkouksistamme ja synneistämme, jotka painavat meitä ja saavat meidät köyristymään. Joskus ne suistavat meidät maahan asti. Mutta Kristus nostaa meidät ylös, pystyyn. Hänen antamansa parannus auttaa meitä nousemaan ja tulemaan niiksi ihmisiksi, joita voimme olla ja joiksi Luoja kutsuu meitä tulemaan. Me ortodoksit emme olekaan totuuden omistajia tai ylempänä muita – me olemme koukistuneita naisia! Jumala kutsuu ja auttaa meitä suoristautumaan, nousemaan pystyyn.
Pyhä Johannes Krysostomos kuvaa, että kirkko on sairaala. Jokainen meistä on potilas, köyristunut nainen, ja lääkäri on Kristus. Moskovalainen rippi-isä ja uskon marttyyri isä Aleksander Men toistaa Krysostomoksen opetuksen ja varoittaa, että jos menemme ortodoksiseen kirkkoon ja odotamme tapaavamme vain hyviä ja rakastavia, ihanteellisia ihmisiä, tulemme pettymään. Kirkossa me kaikki olemme eri tavoin vammautuneita, parannusta etsiviä syntisiä. Jokainen meistä on köyryssä omalla tavallamme, mutta Kristus auttaa meidät pystyyn.
Synagogan esimies haluaa kieltää Vapahtajaa parantamasta sapattina. Mutta Herra opettaa, mikä on asioiden oikea arvojärjestys. Hän käyttää voimakasta sanamuotoa, ”jumalallista imperatiivia”, kun hän toteaa, että köyristynyt nainen piti parantaa. Ihmisen auttaminen, parantaminen, pystyyn nostaminen on tärkeämpää kuin sapatti, rakkaus on tärkeämpää kuin mikään muu periaate tai sääntö.
Tämä opetus on tärkeä meille ortodokseille. Meille on annettu evankeliumin sana siitä, kuinka köyristyneet naiset ja miehet, meidät kaikki, tulee nostaa pystyyn, ”ortodoksistaa”. Ihmisen auttaminen, vapauttaminen synnin ja pahuuden vallasta, on kaikkein tärkeintä. Kirkon pyhä traditio, kaikki sen ympärillä palvelee tätä ydinasiaa.
Rovasti Heikki Huttunen
Sunnuntai 24.11.2024.
