”Paasto on kuin uskon kilpi”- Isä Federico Matan opetuspuhe koepalveluksessaan Hämeenlinnassa 30.11.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,

Jumalan hyvään luomistyöhön perustuen kaikilla meistä on keskenämme samanlaiselta näyttävä ruumis, mutta samaan aikaan toisen ruumis on terve ja toisen sairas: toisen täynnä tarmoa, toisen täysin runneltu. Emmekä me välttämättä kykene erottamaan, missä tilassa toinen on; samaa voi sanoa myös koskien omaa tilaamme. Joskus sairaus voi olla hyvinki näkyvää ja tuntuvaa, joka itsessään ei kerro meille mitään sairauden vakavuudesta. Esimerkiksi hammasvaivat voivat olla äärimmäisen kivuliaita, vaikka samalla helposti hoidettavissa. Toisaalta sairaus voi olla piilevää, kuten syöpä, joka voi olla täysin kivuton, mutta samalla hyvinkin vakava ja lopullinen.

Tämän päivän evankeliumi kertoo meille naisesta, joka menee synagogaan rukoilemaan ja kuuntelemaan Jeesuksen opetusta siellä. Evankelista Luukas kertoo meille, että tätä naista oli vaivannut kahdeksantoista vuotta sairauden henki; “Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään”. Jeesus näkee naisen ja kutsuu tämän luokseen sekä osoittaen valtansa parantaa hänet. Tämän nähtyään synagogan esimies nuhtelee Jeesusta, koska tämä paransi sapattina, joka on lepopäivä.

Ensinäkin on todettava, että synagogan esimies toimi lain silmissä täysin oikein. Luodessaan Jumala teki työtä kuusi päivää ja seitsemännen lepäsi, antaen näin esimerkin ihmisille. Juutalaisten ymmärryksen mukaan parantaminen miellettiin työksi, ja kaikki työn tekeminen oli lähtökohtaisesti kiellettyä sapattina. On selvää, että synagogan esimies ei ollut näin yksioikoinen, ja Jeesus tietäen tämän kutsuukin häntä tekopyhäksi ja sanoo:

“Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan”.

Veljet ja sisaret! Muistakaa, että säännöt ovat elämää varten, eikä elämä sääntöjä varten.

Synagogan esimies toimi kuin piru lukiessaan Raamattua. Hän valikoi oman tahtonsa mukaan säädöksiä ja tulkitsi niitä vain perustellakseen oman asiansa. Jumala antoi sapatin ihmistä varten, jotta hän saisi levätä. Samoin hän on antanut kaikki muut käskynsä, jotta ihminen voisi parantua ja levätä. Käskyt ja säädökset ovat ihmistä ja hänen pelastustansa varten.

Nyt on hyvä hetki muistuttaa siitä, että meillä on meneillään joulupaasto. Muistakaa, että paasto on annettu meille aseeksi! Paasto on kuin uskon kilpi, jolla voimme sammuttaa pahan palavat nuolet. Niin kuin pyhä Paavali päivän epistolassa meille sanoo. Vielä hän kehottaa meitä: “Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan”. Paholainen varmasti käyttää kaikkia keinoja painaakseen sinut kumaraan ja suuntaamaan katseesi maailmallisiin asioihin.

Palatkaamme kuitenkin vielä lakiin ja säädöksiin. Mitä voimme sanoa lakihenkisyydestä ja “farisealaisuudesta”, jota synagogan esimies tässä kohtaamisessa edusti. Usein kuulee sanottavan, että fariseukset olivat tiukkoja lain suhteen ja Jeesus oli ikään kuin vastakohta tälle. Tämä ei pidä paikkaansa. Jeesus itseasiassa otti tiukemman linjan monissa lainkohdissa. Kuten esimerkiksi avioeron suhteen. Kristus kutsuu luokseen jokaista avosylin ja on valmis parantamaan meidät; samalla Hän sanoo “mene, äläkä tästedes enääsyntiä tee”, ja vaikka tekisitkin, Hän ottaa sinut aina uudestaan ja uudestaan luokseen, niin kauan kun vilpittömästi haluat Häntä seurata ja parantua sairaudestasi.

Sapatin rikkominen oli siis lähtökohtaisesti väärin, mutta nyt kyse oli kuitenkin ihan muusta.

Jeesus osoitti meille ja synagogassa lopulta häpeissään olleet myös tämän tiesivät. Janoava tulee juottaa, nälkäinen syöttää ja muita hädässä olevia auttaa, vaikka työntekeminen olisi kiellettyä. Lain ja säädösten tulkitseminen vaatii siis hyvää harkintakykyä ja tarkkaivaisuutta, jotka ovat hengellisen elämän kultaiset avaimet. Vapaus Kristuksessa ei tarkoita vapautta toimia niin kuin itsestä tuntuu ja olla omien halujen vietävänä. Todellista vapautta on se, kun ihmistahto yhtyy täysin Jumalan tahdon kanssa.

Mitä sitten voimme sanoa tästä naisesta? Hän oli kärsinyt pitkään vakavasta sairaudesta, joka vaikeutti hänen elämäänsä monin tavoin. Hän ei kyennyt selviytymään jokapäiväisistä askareita normaaliin tapaan, hän saattoi kärsiä suurista fyysisistä kivuista ja hän ei kyennyt kohtaamaan ihmisiä kasvoista kasvoihin. Kaiken tämän lisäksi hän kantoi myös valtavaa yhteiskunnallista häpeää. Juutalaiset nimittäin ajattelivat hänen ansainneen sairautensa omien syntien perusteella.

Pyhät isät sanovat tämän naisen tilan kuvaavan koko maailman tilaa. Kaikista luoduista ihminen on se, joka on luotu seisomaan katse suunnattuna taivaaseen, nimittäin Jumalaan ja jumalallisiin asioihin. Kuitenkin suuntaamme katseemme useimmiten maallisiin asioihin. Meitä kouristaa arjen huolet: oma tai läheisemme sairaus, taloudellinen epävakaus sekä haavat, joita syntyvät ihmissuhteista. Usein seuraamme sokeasti himoja ja halujamme, niin kuin ne olisivat olemuksemme perusta, koska ne tuntuvat olevan osa minua. Näin tehdessämme ajaudumme kuitenkin kauemmas Jumalasta.

Niin kuin ruumiin sairaus voi olla näkyvää tai piilevää, niin on myös sielun laita. Monet luulevat olevansa hengellisesti terveitä koska omaavat joitakin hyveitä, vaikka sydämessä vaanisivat itserakkaus ja ylpeys, sairauksista suurimmat. Samalla se lähimmäinen, joka meidän silmissämme on selkä kyyryssä, ja näkyvien syntien ryvettämä, voikin olla se, jonka sydän on täynnä nöyryyttä ja uskoa. Tämän nöyryyden ja uskon vuoksi hän kykenee ottamaan vastaan Jumalan armon, joka voi hänet parantaa, toisin kun ensin mainitut.

Kristus, joka on meidän todellinen lääkärimme, näkee uskomme ja halumme. Näin juuri oli tämän kahdeksantoista vuotta sairastaneen naisen tapauksessa. Muut eivät kyenneet näkemään sitä, mitä Jeesus näki, ja tuomitsivat väärin.

Olkoon meilläkin evankeliumin naisen tavoin häpeämätön usko ja luottamus Jumalaan.

Käykäämme rohkeasti hengellistä taistelua paholaista ja muita pahoja henkiä vastaan, pukien yllemme hengellinen taisteluvarustus. Antakaamme kirkon kasvattaa meidät Jumalan kaltaisuuteen. Nöyrin mielin ottakaamme vastaan Jumalan armo, joka muuttaa meidän langenneen luontomme; suoristaa meidät sekä suuntaa katseemme taivasta kohden!

 

Teksti: Federico Mata

 

Päivitetty 2.12.: Muutettu otsikkoa. Lisätty otsikkoon tieto siitä, että kyseessä oli koepalveluksen opetuspuhe sekä vaihdettu sitaatti lyhyemmäksi. Alkuperäinen otsikon sitaatti opetuspuheesta lisätty kuvatekstin alkuun.