Rakkaat veljet ja sisaret!
Tänään kuulimme ihmeellisen kertomuksen miehestä, jonka elämä muuttui
täysin, kun hän kohtasi Kristuksen. Hän oli asunut pitkään hautojen keskellä,
kaukana muista ihmisistä. Häntä pelättiin ja yritettiin sitoa kahleilla, mutta
kukaan ei pystynyt auttamaan häntä.
Tämä muistuttaa meitä ihmisestä, joka elää ilman uskoa ja Jumalaa, pelkojen,
himojen ja maailman kiireiden keskellä. Sitten tapahtuu ihme. Näemme
parantuneen miehen istuvan Jeesuksen jalkojen juuressa, vaatteet päällä ja
järjissään. Herra antaa hänelle takaisin vapauden ja mahdollisuuden elää
muiden ihmisten kanssa.
Parantunut mies haluaa jäädä Jeesuksen luo. Mutta Herra sanoo hänelle:
”Palaa kotiisi ja kerro, mitä Jumala on tehnyt sinulle” (Luuk. 8:39). Miksi Jeesus
lähettää hänet kotiin? Juuri siellä, tuttujen ihmisten keskellä, hänen
muutoksensa näkyy parhaiten. He näkevät ihmisen, jolle Jumala on antanut
uuden elämän.
Kysykäämme nyt itseltämme: miten oma elämämme on muuttunut sen jälkeen,
kun opimme tuntemaan Jumalan? Kun kadumme syntejämme vilpittömästi,
käymme ehtoollisella ja pyrimme elämään Jumalan käskyjen mukaan,
ajatuksemme, tekomme ja suhtautumisemme muihin ihmisiin alkavat vähitellen
muuttua.
Eräänä päivänä huomaamme ihmeeksemme, että meitä ennen vaivanneet
himot menettävät voimaansa. Näin Jumalan armo vaikuttaa. Muutos tarvitsee
aikaa, omaa tahtoa ja hengellistä työtä. Opimme huomaamaan virheemme ja
korjaamaan niitä.
On tärkeää muistaa, että paras saarna on oma esimerkkimme. Kun muut
huomaavat, että meistä tulee ystävällisempiä, rauhallisempia ja kärsivällisempiä
ja että elämässämme on enemmän rakkautta, iloa ja rauhaa, he näkevät Pyhän
Hengen hedelmiä, joista apostoli Paavali puhuu (Gal. 5:22–23). Usein käy niin,
että tällaisen muutoksen nähnyt ihminen haluaa itsekin lähestyä Jumalaa.
Tänään jokainen meistä voi kuulla myös itselleen tarkoitetut evankeliumin
sanat: ”Mene ja kerro, mitä Jumala on tehnyt sinulle.”
Aamen.
Saarna: isä Ivan Markolainen
Forssa 25.10.2026



