Päivän sana 
Päivän pyhät 
Helsingin metropoliitta Ambrosius vihki alidiakoni Risto Ikäheimon diakoniksi Uspenskin katedraalissa toimitetun Kristuksen syntymäjuhlan liturgian yhteydessä 25. joulukuuta.
Diakoni Risto Ikäheimo palvelee ensisijaisesti seurakunnan Tikkurilan kirkossa.
Helsingin hiippakunnan perinteen mukaisesti diakoniksi vihittävä Risto Ikäheimo piti liturgian yhteydessä puheen:
Korkeasti Pyhitetty Isä Esipaimen,
Korkeasti kunnioitetut Isät, veljet ja sisaret, hyvät ihmiset
Jokaisella meistä on elämässä polkumme, jota kuljemme välillä kompastellen ja jopa polun kadottaen. Tämä pätee erityisesti hengelliseen elämäämme, jossa tappioita on ainakin omalla kohdallani ollut runsaasti. Voittojen sarake huutaa tyhjyyttään.
Minusta tuli ortodoksisen kirkon jäsen runsaat kolmekymmentä vuotta sitten. Jalouskoisen kirkon jäseneksi liittäminen on parasta mitä elämässäni on tapahtunut.
Uskonnonopettajani Kuopion lyseossa olivat pääsääntöisesti luterilaisia pappismiehiä. Heitä yhdisti yksi asia, joka jäi pysyvästi mieleeni: kunnioittava suhtautuminen ortodoksiseen kirkkoon ja sen silloiseen päämieheen, arkkipiispa Paavaliin. Kouluopetukseen sisältyi myös tutustuminen tuolloin vielä ulkoisesti vaatimattomaan ortodoksiseen kirkkomuseoon.
Ratkaiseva ulkoinen pysäytys kohdallani oli marraskuussa 1985 Helsingin Sanomissa julkaistu laaja Valamon Vanhuksen kirjeitä -teoksen ja sen päähenkilön skeemaigumeni Johanneksen esittely. Seuraavan Suuren viikon aikana sain Uuden Valamon luostarissa ensimmäisen käytännön tuntuman ortodoksisen kirkon hengelliseen elämään. Luostarin silloinen igumeni Panteleimon johdatteli sitten asiat siihen pisteeseen, että minusta varsin pian tuli myös kirkon jäsen.
Olen Jumalalle kiitollinen monesta, erityisesti siitä, että olen saanut palvella kirkkoa eri tehtävissä.
Jumalanpalveluselämä on tullut tutuksi tehtävässä Vantaalla, aluksi omakotitaloon sijoitetussa pyhäkössä ja sittemmin kuluvan vuoden syyskuussa 20 vuotta täyttäneessä Tikkurilan Kristuksen Taivaaseen astumisen kirkossa. Hoipertelua nämäkin vuodet ovat sisältäneet yllin kyllin.
Päästyäni vapaalle työelämästä, jonka päätepiste oli lainoppineen kirkkoneuvoksen toimi ortodoksisessa kirkollishallituksessa, olen päässyt ainakin jollakin tavalla aidosti sisään lukijan tehtävään. Kun on aikaa, kirkon jumalanpalveluselämä vetää puoleensa aivan uudella tavalla.
Iloitsen siitä hyvästä ilmapiiristä, joka vallitsee Tikkurilan kirkossa sekä miellyttävästä yhteistyöstä papiston ja kanttoreiden – niin nykyisten kuin aiempien – kanssa. Tikkurilan kirkollista toimintaa on siunattu seurakuntalaisten mutkattomalla ja hyvällä yhteishengellä. Mikä parasta, tämä yhteen hiileen puhaltaminen siirtyi muuton mukana Kaislatien omakotitalosta kauniiseen kirkkoomme.
Otan kirkon kutsun diakonin palvelutehtävään vastaan nöyrin mielin. Olen valmis olemaan mukana ideoimassa, mitä uutta voisimme tehdä vapaaehtoisvoimin käytännön diakoniatyössä. Käyttämättömiä mahdollisuuksia on, esimerkiksi miesten piirin perustaminen Vantaan toimintakeskukseen.
On hyvä muistaa, mitä varten kirkko on olemassa. ”Kirkko palvelee ihmisiä pyhien toimitusten, ortodoksisen kasvatuksen ja opetuksen, diakonian ja hyväntekeväisyystyön sekä ortodoksisen kirkon perinteeseen perustuvan muun toiminnan kautta”. Näin kirkon tehtävä on määritelty ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa.
Seurakunta ja sen piirissä työskentelevät, niin palkatut kuin vapaaehtoisetkin, ovat siis palvelutehtävässä seurakuntalaisia varten. On selvää, että tämä tehtävä on jatkuva eikä se tule valmiiksi koskaan.
Vuosien varrella ovat monet ortodoksisen kirkon pyhät tulleet läheisiksi, heistä erityisesti Pyhittäjä Serafim Sarovilainen. Hän oli nimensä mukaisesti palava. Hän oli palava kynttilä, joka säteili ympärilleen Jumalan armoa. Selvänäkemisen lisäksi hänellä oli sairauksien parantamisen armolahja.
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostarin vuonna 2008 julkaisemassa kirjassa Pyhittäjä Serafim Sarovilainen (toimittanut ja suomentanut Nunna Ksenia), häntä kuvataan mm. seuraavasti:
”Parasta oli kuitenkin kuunnella hänen puhettaan. Hänellä oli valoisa mieli, hyvä muisti, kristillistä hyvyyttä säteilevä katse, kaikille avoin sydän, lannistumaton tahto sekä elävä ja vuolas puheen lahja. Hänen sanoistaan huokui nöyryys. Ne saivat kuulijan sydämen lämpenemään, poistivat ikään kuin peitteen tämän silmiltä, valaisivat mielen hengellisen ymmärryksen valolla, herättivät katumuksen tunteen ja halun tehdä parannuksen. Vanhus perusti niin omat tekonsa kuin opetuksensakin Jumalan sanaan. Hän siteerasi kuulijoilleen Uutta testamenttia ja pyhien isien kirjoituksia sekä kertoi tapauksia pyhien elämänkerroista. Tämä kaikki vaikutti heihin voimakkaasti, koska opetukset sovellettiin heidän tarpeisiinsa. Sielunpuhtaus oli suonut vanhukselle selvänäkemisen lahjan. Hän antoi monille neuvoja, jotka sopivat täsmälleen heidän sisäisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.”
Ollessamme koolla Kristuksen Syntymän juhlana päätän vaatimattoman puheeni lainaamalla Pyhittäjä Serafim Sarovilaisen opetusta Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, maailmaan tulemisen syistä. Pyhittäjä määritteli ne seuraavasti:
– Jumalan rakkaus ihmiskuntaan, sillä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa”, Joh. 3:16.
– Jumalan kuvan ja kaltaisuuden ennalleen palauttaminen langenneessa ihmisessä. Pyhä kirkko laulaa: ”Jumalan kuvaksi luodun, mutta syntiinlankeemuksessa turmeltuneen, kadotukseen tuomitun ja jumalallisesta elämästä erotetun ihmisen on viisas maailman Rakentaja nyt uudistanut”, Kristuksen syntymäjuhlan ensimmäisen kanonin ensimmäisestä veisusta.
– Ihmisten sielun pelastus: ”Ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen”, Joh. 3:17.
Pyhittäjäisä Serafim opettaa, että meidän tulee näin ollen viettää elämämme Lunastajan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tarkoituksen mukaan Hänen jumalallista opetustaan seuraten, jotta sielumme pelastuisi.
Pyydän esirukouksianne, että minulle annettava uusi palvelutehtävä auttaa minua eteenpäin tällä tiellä.
Kuva: Helsingin ortodoksinen hiippakunta
Pappeudessa on kolme astetta, piispan, papin ja diakonin palvelustehtävät. Diakoni palvelee yhdessä piispan ja papin kanssa, kun nämä toimittavat jumalanpalveluksia ja muita pyhiä toimituksia. Diakonin vihkimisen toimittaa yksi piispa. Diakoni voi olla avioliitossa, mutta hänen on avioiduttava ennen vihkimystä. Diakoni vihitään palvelemaan aina johonkin tiettyyn pyhäkköön.
