”Tärkeintä sairastamisen aikana oli tunne siitä, että puolestani rukoillaan”

Kirjailija Annina Holmbergin perheessä äitienpäivää vietetään kotona. Normaalioloissa perhe kävisi aamulla liturgiassa. Heidät löytää yleensä Uspenskin katedraalista. Nyt koronaviruspandemia on kuitenkin sulkenut kirkkojen ovet jumalanpalveluksien ajaksi, ja liturgiaan voi osallistua verkkolähetyksien kautta.

Annina Holmbergillä saattaa olla erilainen suhtautuminen pandemiaan ja rajoituksiin kuin monella muulla. Hän on nimittäin kokenut sairauden itse ensimmäisten joukossa. Annina Holmberg on kertonut myös julkisuudessa sairastumisestaan ja kokemuksistaan. Hän sai kymmenien muiden tavoin tartunnan naistenpäivän konsertissa Musiikkitalossa.

– Laitoin pian sairastuttuani viestin rippi-isälleni ja kerroin, että suuren paaston synnintunnustukseni siirtyy tuonnemmaksi. Muuten keskityin vain ihmettelemään oloani ja tilannettani. Olihan se omituista ja pelottavaakin. Minulta katosi maku- ja hajuaistit. Onneksi sain ne takaisin pääsiäiseksi. Nyt olen huomannut olla kiitollinen jopa pahojen hajujen haistamisesta.

Äitinä Annina Holmbergin vaikeimpia päätöksiä oli lasten lähettäminen vanhemman tyttären luokse turvaan sairastamisensa ajaksi.

– Onneksi lapseni ja mieheni ovat pysyneet oireettomina, eikä heillä ole todettu tartuntaa. Lapset palasivat kotiin juuri juhlien juhlaksi.

Pääsiäisenä Annina Holmbergin perhe seurasi pääsiäisyön jumalanpalveluksen suoraa verkkolähetystä Uspenskin katedraalista.

– Emme halunneet katsoa vanhoja tallenteita. Se olisi tuntunut keinotekoiselta. Tämä on nyt maailman aikamme ja sen mukana halusimme mennä.

Pääsiäiskaudella perheessä on valmistettu pääsiäisherkkuja, ja koti on ollut koristeltuna.

– Olemme kuunnelleet tosi paljon kanttori Varvara Merras-Häyrysen vetämän upean Uspenie -kvartetin esityksiä ja olleet mukana striimatuissa palveluksissa. Toivotamme myös uutterasti toisillemme ”Kristus nousi kuolleista!”

Sairastamisessa vaikeinta oli lähikontaktien puuttuminen. Rukouksella oli tärkeä merkitys jaksamisen kannalta.

– En kuitenkaan kehdannut itse pyytää esirukouksia puolestani. Koko maailma oli poikkeusoloissa ja ajattelin seurakunnankin olevan kiireinen. Sydämessäni kuitenkin tiesin, että siellä kirkossa he kyllä muistavat minuakin.

Annina Holmberg luotti koko ajan sairastamisensa aikana paranemiseen ja Jumalan suojelukseen.

– Kaipasin kuitenkin kovasti sairaanvoitelua ja mietin, miten sen voisi toimittaa etänä. Sairaanvoitelu oli aikoinaan tärkeää myös omalle äidilleni, kun hän oli vakavasti sairas.

Nyt voimat ovat vähitellen palautuneet sairauden jälkeen. Koska Holmbergin nuorimmainen on lukiossa ja vanhin jo yliopistolla, jatkuu perheen arki edelleen pitkälti kotona.

– Lääkärin mukaan minulla pitäisi olla nyt immuniteetti, olenhan todistettavasti käynyt taudin kunnolla läpi. Haluaisin mennä tapaamaan vanhuksia ja yksinäisiä ja vaikka lukemaan heille pyhittäjä Johannes Valamolaisen kirjeitä. Kauheaa ajatella, että isoäidit ovat yksin äitienpäivänä!

Annina Holmbergin laajempi haastattelu julkaistaan seuraavassa Otrtodoksiviesti -lehden kesänumerossa.

”Seurakunta poikkeusoloissa” juttusarjassa tutustutaan ja tarkastellaan koronaviruspandemian ja sen myötä rajoitustoimien vaikutuksia seurakuntalaisten arkeen ja elämään.  Juttusarjassa sukelletaan myös seurakunnan työntekijöiden uudenlaiseen arkeen. Juttusarja alkaa.

Vlada Wahlstén