Kirkko kutsuu pyhyyteen

Kirkossamme kutsutaan joitakin ihmisiä pyhiksi. Ei kuitenkaan kaikkia ihmisiä, vaikka pyhiä onkin todella paljon Niin kuin pyhä apostoli Paavali sanoo: ”..ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi” (Hepr. 12:1).

Lohjan Metsolan hautausmaan yhteydessä on kaunis talkootyöllä ja lahjoitusten turvin rakennettu Kaikkien pyhien kunniaksi pyhitetty tsasouna eli rukoushuone. Se kutsuu kaikkia siellä käyviä pyhyyteen.

Tsasounan nimikkoikoniin on kuvattu keskelle Kristus valtaistuimella kirkkaudessaan ja enkeleiden ja pyhien ihmisten ryhmät Hänen ympärillään laajenevassa ympyrämuodossa, hyvässä järjestyksessä.

Ikonin kulmissa ovat patriarkat Abraham ja Jaakob, Daavid ja Salomo. Ympyrän sisällä ovat muut pyhät, niin Vanhan kuin Uuden testamentinkin ajalta. Toki kaikki eivät ole mahtuneet kuvaan mukaan.  Sitä paitsi, eihän pyhien aika ole vieläkään ohi; uusia tulevien vuosien pyhiä lienee tänäänkin keskuudessamme.

Ympyrän sisällä on miehiä ja naisia, ylhäisiä ja alhaisia, kuninkaallisia ja kerjäläisiä. Alareunaan keskelle, ympyrän alapuolelle, on kuvattu ristiä kantava mies lannevaatteessaan. Ei, ei hän ole Kristus. Hän on se viisas ryöväri, joka oli ristiinnaulittu Kristuksen oikealle puolelle Golgatalla. Hän tunnusti Kristuksen jumaluuden, kääntyi Hänen puoleensa ja pyysi: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi” (Luuk. 23:42 ).

Ei tuo mies ollut synnitön. Päinvastoin. Hän oli tehnyt ilmeisen raakoja ja vakavia rikoksia, koska oli saanut teoistaan häpeällisen julkisen kidutuskuolemantuomion. Mutta hänen katumuksensa ja kääntymyksensä ansiosta hänetkin luetaan pyhien joukkoon ja niinpä hänenkin päänsä ympärille on maalattu sädekehä. Hän on meille monelle lohdullinen esimerkki siitä, että vaikka syntimme ovat lukuisat, Jumalan armo on suuri meitä kohtaan. Sanoohan Kristus itse: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6:37).

Tässä on yksi pyhyyden keskeinen määritelmä ja kutsumus: tunnistaa ja tunnustaa Kristuksen jumaluus ja kääntyä Hänen puoleensa rukouksessa.

Jokaisessa liturgiassa pappi kohottaa pyhitetyn ehtoollisleivän ylös ja lausuu: ”Pyhät pyhille” (tai: ”Pyhät ehtoollislahjat pyhille”). Tässä on meille kutsu pyhyyteen. Meidän kutsumuksemme on kulkea tietä, jossa näemme toisaalta oman syntisyytemme, mutta myös oman pyhän kutsumuksemme olla täydellisiä, niin kuin meidän Taivaallinen Isämme on täydellinen. Tiedämme ja ymmärrämme, ettemme koskaan saavuta täydellisyyttä, mutta tehtävämme on pyrkiä kasvamaan sitä kohti. Meidän on kilvoiteltava, jotta kasvaisimme siinä Rakkaudessa, jolla Jumala on meitä rakastanut, ja rakastaa, niin paljon, että ”..antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo Häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Tuo tehtävä, Jumalan rakkauden heijastaminen, konkretisoituu vahvasti lähimmäisen kunnioittamisessa ja tukemisessa erityisesti näinä vaikeina pandemian aikoina. Rakkauden tekoa on mahdollisuuksiemme mukaan olla vaikka puhelimitse yhteydessä eristyksissä oleviin. Rakkauden tekoa on rukoilla sairastavien ja viruksesta kärsivien ja hoitohenkilökunnan puolesta. Rakkauden tekoa on myös  noudattaa niitä ohjeita, jotka suojelevat itseämme ja muita tartunnalta.

Kaikkien pyhien sunnuntai saattelee meidät apostolien paastoon, joka päättyy 29.6. pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin yhteiseen juhlapäivään. Nyt on juhlan aika, ja sitä seuraa heti paaston aika. Molemmat ovat meidän rakennukseksemme. Nauttikaamme kiitollisin mielin juhlasta, ja nauttikaamme kiitollisin mielin paastosta. Molemmat ovat meille tarpeen matkallamme kohti pyhyyttä, kohti Kaikkien pyhien joukkoa.

Voimia, Iloa ja Valoa toivottaen,

Isä Kalevi Kasala
Länsi-Uudenmaan pappi

Kaikkien pyhien tsasounan praasniekkaa vietetään 6.-7.6. pyhäkön pihapiirissä. Tarkista temppelijuhlan ohjelma ja katso pyhäkön esittelyvideo täältä.