Venäläisbysanttilainen kokonaistaideteos

Uspenskin katedraali pystytettiin Helsingin ortodoksisen väestön pääkirkoksi edustavalle paikalle. Tätä ennen ortodoksisen, pääasiassa venäläisen siviiliväestön käytössä oli pienikokoinen, vuonna 1827 valmistunut Pyhän Kolminaisuuden kirkko osana Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa vanhaa empirekeskustaa. Sen valmistumisesta lasketaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan perustaminen.

Kun ortodoksisen seurakunnan väkiluku kasvoi vähitellen, kävi Pyhän Kolminaisuuden kirkko ahtaaksi. Käytännön syiden lisäksi uuden ja kookkaamman kirkon rakentamiseen vaikutti esimerkiksi kaupungin laajeneminen. Edustava kaupunkiarkkitehtuuri levittäytyi 1850- ja 1860-luvuilla vähittäin eri suuntiin empirekeskustan ympärille ja korvasi kaupunkikuvassa aiemmat, usein vaatimattomat puurakennukset.

Seurakunnassa ajatus uudesta kirkosta oli esillä jo vuonna 1854. Hanke alkoi edistyä, kun Suomen kenraalikuvernööri Friedrich Wilhelm Rembert von Berg ryhtyi ajamaan asiaa 1850-luvun lopulla. Tiettävästi juuri hän tilasi kirkon piirustukset Venäjän keisarikunnan tunnetuimpiin lukeutuneelta arkkitehdilta, Aleksei Maksimovitš Gornostajevilta, joka oli Venäjän Taideakatemian jäsen ja akatemian professori.

Venäläisbysanttilainen tyyli

Akateemikko Gornostajev kehitteli kansallisromanttista, niin kutsuttua venäläisbysanttilaista tyyliä. Hänen käyttämässään muotokielessä heijastuivat sekä Pohjois-Venäjän puuarkkitehtuurin tuntemus että perehtyneisyys Venäjän ja Bysantin kirkkoarkkitehtuuriin. Hän käytti muun muassa käsittelemätöntä tiilipintaa, joka on tunnusomainen Uspenskin katedraalille mutta joka oli 1800-luvun puolivälin venäläisessä kirkkoarkkitehtuurissa epätavallista.

Uspenskin katedraalin rakentaminen vahvistettiin keisarillisella määräyksellä vuonna 1859. Rakentamispaikaksi valittiin korkea kallio Katajanokalta, aivan keisarillisen palatsin ja päävartion tuntumasta. Maisemallisesti edustava paikka luonnollisesti heijasteli katedraalin merkitystä. Helsinkiin haluttiin luoda maineikkaiden arkkitehtien avulla pääkaupungin arvoista näyttävyyttä.

Kuuluisan arkkitehdin luoman kookkaan katedraalin pystytyksellä haluttiin yhtäältä osoittaa, että Suomen suuriruhtinaskunta ja sen pääkaupunki olivat Venäjän keisarikunnalle merkittäviä. Toisaalta rakennuksen sijoittelu ja mittasuhteet sekä kansallisromanttinen muotokieli konkretisoivat suuriruhtinaskunnan paikkaa osana keisarikuntaa. Uspenskin katedraali toi myös kaupunkikuvassa näkyväksi keisarin edustamaa uskontoa ja valtaa.

Poikkeuksellinen rakennusurakka

Katedraalin rakennustyöt olivat Suomen oloissa poikkeuksellisen suuret ja vaativat. Erityistä oli myös uusiokäytetyn materiaalin määrä: suurin osa rakennustiilistä hankittiin Oolannin sodassa räjäytetystä Bomarsundin linnoituksesta Ahvenanmaalta. Julkisivuja varten valmistettiin tasalaatuisia tiiliä Leppäkosken tehtaassa Janakkalassa. Keisariperhe tuki rakennustöitä merkittävällä summalla, mutta myös seurakuntalaisten rahalahjoitukset olivat olennaisia. Valtioneuvos Jakov Tšernyscheff, joka toimi katedraalin rakennusurakoitsijana, kustansi yksinään kymmenesosan koko katedraalin rakennusvaroista.

Akateemikko Gornostajev ei ehtinyt nähdä katedraalia valmiina, sillä hän kuoli rakennustöiden ollessa vasta aluillaan vuonna 1862. Hänen apunaan toiminut arkkitehti ja taidemaalari Ivan Varnek jatkoi työt loppuun. Katedraalin käyttöönvihkimisen toimitti silloisen Pietarin hiippakunnan apulaispiispa, Viipurin piispa Paavali 25.10.1868.

Uspenski on tontillaan perinteiseen tapaan niin, että rakennuksen pääsisäänkäynti on lännessä ja alttaripääty on kohti itää. Vanhalle bysanttilaiselle ja venäläiselle kirkkoarkkitehtuurille ominaisesti katedraalin pohjan perusmuoto on neliö, jonka sisäpuolelle hahmottuu tasavartinen risti. Ristin keskuksen yläpuolella kohoaa avara keskuskupoli, jota peittää jyrkkä telttakatto. Keskuskupolissa ja rakennuksen koko hahmossa on muistumia Moskovan Kolomenskojessa sijaitsevasta, 1500-luvulla rakennetusta Kristuksen taivaaseenastumisen kirkosta, jota arkkitehti Gornostajev piti lähtökohtanaan katedraalia suunnitellessaan.

Keskuskupolin ohella katedraalissa on 12 sipulinmuotoista kullattua kupolia Kristuksen ja apostolien symboleina. Rappaamattomissa julkisivuissa on romaanisia pilastereita ja kaaria, pyörökaari-ikkunoita, harkotuksia ja ristireliefejä. Lisäksi katedraaliin kuuluu kellotorni, joka yhdistyy rakennukseen kallionrinnettä myötäilevän porraskäytävän avulla. Kellotorni muodostaa myös katedraalin talvisisäänkäynnin eteisen.

Näyttävä ikonostaasi

Katedraalin arkkitehtuurin venäläisbysanttilainen tyyli toistuu interiöörissä niin, että rakennusta voi luonnehtia kokonaistaideteokseksi. Sisäseinät on rapattu ja koristettu risti- ja tähtiaiheisella ornamentiikalla. Keskuskupolissa on vaaleansiniselle pohjalle maalattu tähtikatto. Kupolia ja avaria holveja kannattelee neljä massiivista, yhdestä kivestä veistettyä graniittipylvästä. Nykyinen katedraalin sisustus on vähitellen lähes 150 vuoden kuluessa muotoutunut, eri-ikäisten esineiden muodostama kokonaisuus, jossa näkyy myös Suomen ortodoksisen kirkon viime sotien jälkeinen historia.

Erityisen huomionarvoinen on alttarihuoneen ja kirkkosalin välissä kohoava, Suomessa poikkeuksellisen kookas ikonostaasi. Se on koko rakennuksen itäseinän levyinen. Puurakenteinen, taidokkaasti koristeleikattu, kultauksin ja maalatuin yksityiskohdin koristeltu runko valmistettiin Pietarissa. Ikonostaasissa on 22 kankaalle öljyvärein maalattua ikonia. Ne teki italialaisvaikutteiseen tyyliin pietarilainen taidemaalari, akateemikko Pavel Šiltsov katedraalin valmistumisvuonna 1868. Ikonostaasilla onkin ikänsä ja suurikokoisuutensa ohella erityistä kulttuurihistoriallista merkitystä siksi, että se lienee ainoa nykypäiviin säilynyt taiteilija Šiltsovin maalaamista ikonostaaseista.

Uspenskin katedraali toimii nykyisin Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Helsingin hiippakunnan pääkirkkona sekä Suomen ortodoksisen kirkon pääkatedraalina arkkipiispanistuimen siirryttyä Kuopiosta Helsinkiin. Rakennus sisustuksineen ja piha-alueineen on ortodoksisesta kirkosta annetun lain mukaisesti suojeltu, kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Uspenski on osa koko Suomen aineellista ja henkistä kulttuuriperintöä ja kertoo osaltaan väestömme ja sen kulttuurin monimuotoisesta rikkaudesta. Samalla katedraali on myös yksi tärkeimmistä Helsingin matkailukohteista, johon tutustuu vuosittain satojatuhansia kävijöitä.

Teksti: Hanna Kemppi

Kuva: Katja Hagelstam

Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja filosofian tohtori, joka käsittelee tutkimuksissaan ortodoksista kulttuuriperintöä, kirkkoarkkitehtuuria ja kirkollista esineistöä.