”Minun sydämeni on täynnä kiitollisuutta”

Isä Heikki Korhonen teki työuransa pääasiassa erilaisissa viestintäalan tehtävissä ja toimittajana. Hän opiskeli tiedotusoppia ja organisaatioviestintää Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Saksan kieltä hän opiskeli Berliinin yliopistossa ja kiinan kieltä ja kirjallisuutta Pekingin yliopistossa. Heikki toimi Aasian maiden kirjeenvaihtajana ja asiantuntijana mm. BBC:lle, Kauppalehdelle ja MTV:lle. Vuodesta 1995 lähtien hän työskenteli oman viestintäalan yrityksen kautta mm. Rakennusliitolle, Keskolle ja useille energia-alan yrityksille.

Heikki Korhonen tunnettiin myös tietokirjailijana. Hän käsitteli teoksissaan erityisesti Kiinaa ja muuta Aasiaa sekä muun muassa yrittämiseen liittyviä teemoja.

Useita luottamustehtäviä

Vuodesta 2013 lähtien isä Heikki palveli diakonina Kristuksen kirkastumisen kirkossa Porvoossa. Hänellä oli useita kirkollisia luottamustehtäviä, joista mainittakoon jäsenyydet Helsingin seurakunnan viestintävaliokunnassa, Pyhän Helenan säätiön hallintoneuvostossa sekä Venäläisen Hyväntekeväisyysyhdistyksen ja Lintulan luostarin ystävien hallituksessa. Lisäksi isä Heikki kirjoitti kolumneja Ortodoksiviesti -lehteen. Vapaaehtoistyötä hän teki myös Kalliolan kuntoutusklinikan asiantuntijana ennen kaikkea alkoholi- ja huumeriippuvaisia auttaakseen.

Isä Heikki oli sivistynyt ja maailmaa nähnyt ihminen, joka oli aina ”pienten puolella”. Vähäosaisten, syrjittyjen ja päihdeongelmaisten kohtalot koskettivat häntä. Hänen suuressa sydämessään oli sijaa niin perheelle, johon kuuluivat puoliso Sirpa, lapset ja lapsenlapset, kuin Porvoon kirkon pyhäkköyhteisöllekin. Isä Heikin sitkeää luonnetta kuvastaa se, että sairastuttuaan ja menetettyään puhekykynsä hän päättäväisesti harjoitteli puhumaan uudelleen, vieläpä kahteen kertaan. Viimeisinä aikoina jumalanpalvelusten toimittaminen kävi entistä vaikeammaksi, mutta kulloistenkin voimiensa mukaan hän halusi palvella yhteiseen rukoukseen kokoontuvaa kirkkokansaa.

Ihailtava asenne

Otsikon sanat isä Heikki lausui minulle tavatessamme viimeisen kerran. Erittäin vaikean ja kivuliaan sairauden runtelemana hän tunsi elämänsä monien eri vaiheiden jälkeen päällimmäisenä suurta kiitollisuutta kaikesta kokemastaan. Minä puolestani tunnen kiitollisuutta siitä, että sain kohdata hänet. Olkoon isä Heikki matkasi kohti Jumalan iankaikkista valtakuntaa kevyt ja turvallinen! (Kuinka ihailtava tuo hänen asenteensa olikaan).

Saata, Herra, Lepoon nukkuneen palvelijasi, isä Heikin sielu.

Teksti: Kimmo Kallinen (Porvoon kirkon pappi)

Isä Kimmon muistokirjoitus on julkaistu samansisältöisenä Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla.

Tyttären muistokirjoitus:

“Rakkaus on tiedon lapsi”

Isäni, diakoni Heikki Korhonen nukkui kuolonuneen kotonaan Kråkössä perjantaina 20.11.2020 läheistensä, kissojensa ja kirjojensa ympäröimänä.

Minulle isäni hengellinen kiinnostus tuli aikoinaan yllätyksenä. Olin ehkä nelivuotias kun istuin vanhempieni makuuhuoneen oven kynnyksellä ja katsoin ylöspäin isääni, joka seisoi eteisessä. Kysyin, että uskotko isi Jumalaan. Isäni vastasi: “En usko”. Ihmeteltyäni asiaa isäni sanoi, ettei usko, että tuolla taivaassa on joku ukkeli. Hyväksyin vastauksen, isäni oli ateisti, asia loppuunkäsitelty. Aikuisiällä, kun äitini liittyi ortodoksisen kirkon jäseneksi, sain kuulla, että myös isäni on alkanut käydä kirkossa. Siitä hän eteni ensin lukijaksi ja lopulta diakoniksi. Ihmettelin, oliko kyse vain isäni pohjattomasta innostuksesta uusiin asioihin, ehkä hypystä seikkailuun ilman sen suurempaa periaatetta. Kun vuodet vierivät, huomasin kuitenkin, että uskonto oli laskeutunut osaksi yhteistä arkeamme ja isäni persoonaa. Se täydensi kaikkea, mitä Heikki oli.

Sukujuuret Kemissä

Isäni Heikki syntyi vuonna 1953 Kemissä ja poikakoulun kasvattina kirjoitti ylioppilaaksi ensimmäisenä suvustaan. Kemiin jääminen ei ollut herkälle mutta vilkkaalle isälleni vaihtoehto ja suureen maailmaan hän pääsi jalostamalla sitä, mitä osasi, kirjoittamista. Heikki hakeutui opiskelemaan tiedotusoppia ja organisaatioviestintää, jotka antoivat lisää työkaluja siihen, kuinka yhdistellä eri ilmiöiden langanpäitä yhteen ja tiivistää näistä uutisia, artikkeleita, kirjoja ja kolumneja.

Pisimmän työuransa Heikki teki freelance-journalistina sekä Rakennusliiton tiedotustehtävissä. Hän toimi kirjeenvaihtajana Berliinistä Aasiaan ja kirjoitti tietokirjoja. Näiden töiden lisäksi hän saattoi maaliin valtavan määrän erilaisia projekteja, joissa toteutti ajatustaan siitä, että kaikki on saavutettavissa, jos on innostuksen paloa ja nöyryyttä, tekemisen oppii kyllä matkan varrella. Heikin omin sanoin “Minulle oli työelämässä tyypillistä uusien ajatusten ja ideoiden keksiminen. Inhosin rutiineja ja jätin ne mielellään muille”. Vaikka isäni nuoruudessaan väistikin viime hetkellä teatterikoulun, hänen taitonsa sekä tekstin että ihmisten parissa on ollut taiteen tekemistä parhaimmillaan.

Päihderiippuvaisten tukena

Heikillä oli herkkyyttä tuntea yhteyttä sellaisten kanssa, jotka tunsivat ulkopuolisuutta ja olivat elämässään heikoimmillaan. Isäni vasemmistolainen tausta ja kirkollinen ura syleilivätkin toisiaan saumattomasti. Heikki toteutti lähimäisenrakkautta ympärillään käytännön teoin, mm. vapaaehtoistyössä alkoholi- ja huumeriippuvaisten parissa, ja hän luotti vahvasti siihen, että ihmiset voivat pelastua, kunhan löytävät ympärilleen oikean yhteisön, tunteen siitä, että elämä kantaa. Vaikuttamista käytännön tasolla oli Heikin elämässä myös laaja järjestötoiminta, jonka hän näki tärkeänä osana tavallisen ihmisen demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia.

Usko toi lohtua

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että ortodoksinen kirkko ja Heikin oma usko olivat läsnä myös viitenä viime vuotena, jotka isäni sairasti kahta eri syöpää ja kävi läpi valtavan määrän kärsimystä. Sen lisäksi, että usko antoi hänelle lohtua, antoi se myös elämänhalua konkreettisella tavalla. Puhekykynsä menetettyään Heikki opetteli sitkeästi jälleen puhumaan, jotta pääsi tekemään sitä, mitä rakasti, toimittamaan palveluksia. Kääntämään kärsimyksen iloksi.

Isäni poistuttua luotamme äitini lausui ääneen surunsa siitä, että kaikki Heikin keräämät taidot katosivat hänen nukuttuaan kuolonuneen. Sujuvat saksantaidot, kirjoittaminen, laaja sivistys, hurja nimi-, tapahtuma- ja historiamuisti sekä kyky kohdata erilaiset ihmiset aidosti ja nöyränä. Koska emme tiedä, mitä taitoja tuonpuoleisessa tarvitaan, voimme vain iloita siitä että isäni käytti näitä taitoja jo maan päällä eläessään. Sillä sellainen ihminen, joka on avoin maailmalle, valmis iloitsemaan sen kauneudesta ja herkkä kuuntelemaan muita heikoimmillaan, on aarre kaikille yhteisöille.

Rakkaudella muistaen.

Maura Korhonen, Heikin tytär

Puolisonsa Sirpa Karjalainen, poikansa Iivo Korhonen ja lapsenlapset sekä vävy Pasi Huttula