Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: ”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'”Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:10–14.)
Publikaanin ja fariseuksen sunnuntain teemana on nöyryys. Kertomuksen oppinut ja hurskas fariseus esittelee Jumalalle hyviä tekojaan ja kiittää ettei ole ”sellainen kuin muut ihmiset”. Varkaana ja kansansa petturina pidetyn publikaanin rukous tiivistyy yhteen huokaukseen: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”
Vaikka fariseus noudattaa lain käskyjä, hänen ylpeytensä ja kovasydämisyytensä mädättää hänen hyvien tekojensa hedelmät. Publikaanin teot – joista ei tarkemmin kerrota – olivat luultavasti usein mätiä jo lähtökohtaisestikin. Hänen rukouksensa on kuitenkin rehellinen.”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden” (Ps 51:8). Totuus on tie Totuuden luokse, syntiensä näkeminen ja niiden tunnustaminen tie nöyryyteen.
Jatkoiko publikaani pahoja tekojaan? Tekikö hän parannuksen kuten publikaanien esimies, Sakkeus? Sitä ei kerrota, mutta jo pelkkä rehellinen rukous tuo muutoksen: ”Hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Parannuksen ja mielenmuutoksen alku, synninkatumuksen ja nöyrtymisen ovi, oli löytynyt.
Publikaanin ja fariseuksen sunnuntain evankeliumi sisältää sekä varoituksen että kehotuksen. Meidän ei tule tuomita ketään – edes pahojen tekojen perusteella – sillä yksin Jumala näkee ”salatuimpaan saakka”. Samalla meitä kutsutaan tarkastelemaan elämäämme ja katsomaan sydämeemme joka voi olla kuin ryövärien luola, ”täynnä riistoa ja pahuutta, teeskentelyä ja vääryyttä, ulkopuolelta kaunis mutta sisältä täynnä kaikkea saastaa” (Luuk 11:40-41, Matt 23:25-28).
Kristuksen kutsu tavoittaa meidät tässä ja nyt, sellaisena kuin olemme. Tie itse tulee meitä vastaan: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä” (Matt 9:13). Tämä näkyy siinäkin, että publikaanin ja fariseuksen sunnuntaista alkaa paastoton viikko, joka vahvistaa valmistautumisessa suureen paastoon. Samalla paaston lähestyminen alkaa kuulua jumalanpalveluksissa paastonajan liturgisen kirjan, Triodionin, veisujen myötä.
Tehkäämme kuten päivän kanonin eräässä troparissa sanotaan: ”Koettakaamme noudattaa fariseuksen hyveitä ja harrastakaamme publikaanin nöyryyttä, mutta samalla vihatkaamme toisen sopimatonta mielettömyyttä ja toisen turmiollista synnillisyyttä.”
Pastori Tuukka Rantanen
Lähde: ort.fi