Päivän sana 
Päivän pyhät 
Kun Ioann Iljitsh Sergijev (1829-1908) opiskeli Pietarin Hengellisessä akatemiassa, hän haaveili lähetystyöstä Siperiassa tai Pohjois-Amerikassa. Unessa Ioann (suomeksi Johannes) kuitenkin näki itsensä palvelemassa pappina. Paikka oli Kronstadtin Pyhän Andreaksen kirkko, jossa hän ei ollut koskaan edes käynyt.
Pian Johannes avioitui Pyhän Andreaksen kirkon rovastin tyttären Elisabetin kanssa, ja hänet vihittiin papiksi. Astuessaan ensimmäisen kerran Pyhän Andreaksen kirkkoon hän hämmästyi: pyhäkkö oli sama, jonka hän oli nähnyt unessa. Uni oli ollut Jumalan merkki.
Lähetystyöstä unelmoineelle nuorelle papille valkeni pian, että Kronstadtin satamakaupunki kävi hyvin pakanamaasta. Epäusko, lahkolaisuus ja hengellinen välinpitämättömyys rehottivat. Köyhät asuivat surkeissa hökkeleissä, kerjäsivät ja juopottelivat. Heitä tuli aina vain lisää, sillä paikkakunnalle karkotettiin irtolaisia Pietarista.
”Jumalalla ei ole kreikkalaista eikä juutalaista”
Isä Johannes aloitti kilvoituksensa Kronstadtin vähäväkisten parissa. Hän kävi päivittäin heidän luonaan keskustelemassa, lohduttamassa, hoitamassa sairaita ja antamassa rahaa. Pappi antoi toisille kaiken, minkä omisti – jopa vaatteet päältään. Isä Johannes itse oli jo lapsena Pohjois-Venäjällä tutustunut köyhyyteen ja kurjuuteen: hän oli kasvanut karussa Suran kylässä vähävaraisen kirkonpalvelijan perheessä.
Työ Kronstadtissa herätti myös epäluuloja. Jotkut pitivät isä Johannesta vilpillisenä ja panettelivat häntä lehdistöä myöten. Hiippakunnan johtokin vaati selityksiä ja alkoi maksaa hänen palkkansa vaimolle, ettei hän jakaisi kaikkea pois. Isä Johannes ei kuitenkaan muuttanut omaksumaansa elämäntapaa.
Isä Johannes ei tehnyt eroa ihmisten välillä vaan auttoi aivan kaikkia, sekä yksityisesti että erilaisten järjestöjen kautta. Hän tukeutui evankeliumin sanoihin ”Jumalalla ei ole kreikkalaista eikä juutalaista” ja lähetti avustuksia niin juutalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle kuin tataareillekin. Kustannettuaan kirkonkellot katoliselle seurakunnalle hän totesi: ”Ylistäkööt ne Jumalaa.” Kotikyläänsä Suraan ja Pietariin Karpovkajoelle hän perusti naisluostarit.
Isä Johannes ruokki Kronstadtissa päivittäin tuhat köyhää ja rakennutti sinne toimintakeskuksen, jossa toimi koulu, kirkko, työpajoja työttömille sekä turvakoti. Hän tuki kouluja, sairaaloita, lastenkoteja, hyväntekeväisyysjärjestöjä, kirkkoja ja luostareita.
Vähitellen hän palautti köyhille ja kurjille heidän ihmisarvonsa. Juuri nämä ihmiset oivalsivat ensimmäisinä, että isä Johannes oli pyhä.
Isä Johanneksen esirukoukset paransivat kuolemansairaitakin
Jossakin vaiheessa tuttavat pyysivät isä Johannesta rukoilemaan sairastavien puolesta. Kun sairaita todella alkoi parantua, hän ymmärsi Jumalan antaneen hänelle uuden kuuliaisuustehtävän – rukoilemisen jokaisen esirukousta pyytävän puolesta.
Isä Johanneksen rukouksesta paranivat sellaisetkin, joita lääketiede ei enää voinut auttaa. Monesti riitti, että lähetti kirjeen tai sähkeen isä Johannekselle. Jo kolme lasta menettänyt isä kirjoitti hänelle vakavasti sairaan neljännen lapsensa puolesta. Seuraavana yönä äiti näki näyssä papin tuudittavan lasta. Lapsi nukahti ja heräsi aamulla terveenä.
Ihmeidentekijä Johannes tunnettiin kohta koko Venäjällä. Tuhannet ihmiset rantautuivat päivittäin Kronstadtiin avun toivossa. Vielä enemmän tuli kirjeitä ja sähkeitä. Paikallinen postitoimisto joutui avaamaan erillisen osaston hänen kirjeenvaihtoaan varten.
Isä Johannes ei edelleenkään erotellut autettavia syntyperän tai uskonnon perustella. Venäläisten ortodoksien lisäksi hän paransi rukouksellaan myös muslimeja, juutalaisia ja ulkomailla asuvia toisuskoisia.
Isä Johannes palveli pappina yli 50 vuoden ajan. Joulukuun 10. päivänä 1908 hän kokosi viimeiset voimansa toimittaakseen vielä kerran liturgian Pyhän Andreaksen kirkossa. Ihmiset tunsivat, että pyhä vanhus oli jättämässä heidät, ja itkivät ääneen. Joulukuun 20. päivänä isä Johannes siirtyi rauhassa Herransa luo. Kuolinpäivänsä hän sai tietää ennalta.
Hanna Lehto-Isokoski
_______________________________________________________
Kirjoitus perustuu kirkon sivuilla julkaistuun synaksariotekstiin, joka kokonaisuudessaan löytyy täältä.
Pyhän Johannes Kronstadtilaisen tropari:
Oikean uskon puolustaja ja kansan kaitsija, pappien ohjaaja ja uskovien esikuva. Sinä saarnasit katumusta ja elämää Kristuksessa. Olit hänen pyhien salaisuuksiensa harras toimittaja ja rohkea esirukoilija ihmisten puolesta. Vanhurskas isä Johannes, sairaiden parantaja ja ylistettävä ihmeidentekijä, seurakunnan ylpeys ja kirkon kaunistus, rukoile hyvää Jumalaa antamaan maailmalle rauha ja pelastamaan meidän sielumme.
