Markku Salminen seurakunnan kirkkoherrana 15 vuotta – “Vaikka maailma on muuttunut, kirkon sanoma pysyy” 

Rovasti Markku Salminen on toiminut 15 vuotta Suomen suurimman ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana sekä yli 35 vuotta kirkkomme pappina. Seurakunta ja maailma ovat muuttuneet melkoisesti siitä, kun 1.2.2009 pastori Markku Salminen aloitti Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana.

Pyysimme isä Markkua peilaamaan menneitä vuosia. Tiesikö isä Markku, minkälaisen vastuun hän ottaa aloittaessaan reilun 70 hengen organisaation ja kahdenkymmenen tuhannen jäsenen seurakunnan johtajana?

“Lähdin kirkkoherranvaaliin avoimin mielin ja nöyrällä asenteella. Päällimmäisenä sydämelläni on kiitollisuus: pappeus on sakramentti – kirkon pappeutta. Ja kirkkoherran tehtävä on papille suuri vastuu ja luottamuksen osoitus. Pappeuteen sisältyy Jumalan armo, joka on minun vaillinaisuudestani riippumatonta. Tärkeää oli, että olin ennen kirkkoherran tehtävää saanut palvella erilaisissa tehtävissä. Hienointa on kuitenkin ollut jumalanpalveluselämän ohella seurakuntalaisten parissa toimiminen.”

Helsingin ortodoksinen seurakunta eroaa muista seurakunnista paitsi jäsenmääränsä niin myös työntekijöiden määrän ja työalojen moninaisuuden osalta.

“Kirkkoherrana lähdin kehittämään seurakunnan organisaatiorakenteita kohti asiantuntijaorganisaatiota. Kirkkolain uudistus oli juuri astunut voimaan ja myös työajattomat työntekijät olivat viran sijasta työsopimustoimessa seurakuntaan. Menneet 15 vuotta voi jakaa seurakunnan henkilöstöhallinnon kehittämiseen sekä organisaation asiantuntijatehtävien rakentamiseen ja perustamiseen sekä niiden vakiinnuttamiseen. Vuonna 2021 Helsingin, Hämeenlinnan ja Lahden seurakunnat yhdistyivät. Vielä olemme hioutumassa ja prosessissa on omat haasteensa. Meillä on vielä oppimista liittyneiden seurakuntien toimintakulttuurista. Olemme kuitenkin saaneet oppia toisiltamme ja edelleen olemme rakentamassa tätä uudistunutta, maantieteellisesti laajaa monikulttuurista ja monimuotoista Helsingin ortodoksista seurakuntaa.”

 

Hallinnon haasteet oikeisiin mittasuhteisiin: ”Erimielisyydet kuuluvat asiaan – tärkein kuitenkin yhdistää meitä kaikkia”

Vuosi 2024 on alkanut monin tavoin haastavassa ja erityisessä tilanteessa.  Luottamuselimet toimivat, mutta vain välttämättömien asioiden osalta. Kirkollishallitus päätti viime syksynä keskeyttää valtuustovaalit seurakuntamme osalta. Nykyinen valtuusto, neuvosto ja toimikunnat jatkavat toimintaansa, kunnes seurakuntaan päästään valitsemaan uusi valtuusto.

“Kirkollishallitus oli katsonut valtuuston päätöksen vaalialueiden osalta rikkovan seurakuntalaisten alueellista yhdenvertaisuutta. Valtuusto teki päätöksen enemmistön äänin, ja se on demokratiaa. Samalla myös se on myös demokratiaa ja sananvapautta, että valtuuston päätös voidaan kumota ja puolustaa pienempien alueiden, vähemmistöjen äänen kuulumista päätöksenteossa. Vaikka olemme hallinnon osalta hyvin haastavassa tilanteessa, niin tämä kuitenkin koskee vain luottamuselinten toimintaa. Työyhteisössä tehdyn kyselyjen mukaan asiat ovat kunnossa, vaikka kehitettävää toki on. Seurakuntalaiset voivat olla rauhallisin mielin – Kirkkomme tärkein sanoma ja seurakuntamme järjestämä jumalanpalveluselämä ja toiminta eivät ole muuttuneet.”

Isä Markku sai ottaa kirkkoherran tehtävän vastaan suuren kirkollisen juhlan, Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliintuomisen kynnyksellä.

”Nyt lakkopäivästä huolimatta Herran temppeliintuomisen juhlan jumalanpalvelukset toimitetaan ja lapsille sekä nuorille järjestetään juhla. Seurakunnan tärkein toiminta eli hengellinen työ on edelleen tarjolla jokaiselle sitä kaipaavalle. Vaikka meillä on erimielisyyksiä ja vaalialueiden sekä valtuuston edustuksellisuuden osalta tulemme vielä käymään asiassa debattia ja odottamaan oikeudellisia päätöksiä, niin tärkein kuitenkin yhdistää meitä kaikkia. Se on uskomme ylösnousseeseen Kristukseen, joka on voittanut kuoleman ja olemme yhdessä Kirkko, jota eivät tuonelan portitkaan voi pysäyttää.”

Sota Ukrainassa koskettaa: ”Rukoilemme oikeudenmukaisen rauhan puolesta”

Maailma ympärillä on muuttunut 15 vuodessa. Venäjä käy Ukrainassa hyökkäyssotaa pian kahden vuoden ajan. Muodolliset suhteet Moskovan patriarkaattiin ovat katkenneet ja kirkkomme piispat ovat tuominneet Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisten joukossa. Isä Markku on saanut olla toimittamassa liturgiaa yhdessä Ukrainan ortodoksisen kirkon metropoliitta Epifanin kanssa ja olla toivottamassa ukrainalaiset tervetulleeksi seurakuntaan.

“Sota koskettaa erityisesti ortodoksista kirkkoa, sillä Moskovan patriarkaatti on näkyvästi tukenut Venäjän hyökkäyssotaa. Olemme jo sadan vuoden ajan toimineet osana Konstantinopolin patriarkaattia, ja sodan tuomitseminen on ollut meille selvyys.  Ukrainassa suurin osa kansalaisista ovat ortodokseja. Suomessa ja seurakuntamme alueella on nyt tuhansia ukrainalaisia pakolaisia. Olemme tukeneet vahvasti Ukrainan kansaa ja tulemme näin tekemään myös vastaisuudessa. Tulemme rukoilemaan oikeudenmukaisen rauhan puolesta, tuomitsemaan hyökkäyssodan ja tukemaan sodan jalkoihin jääneitä ja sotaa paenneita niin täällä paikan päällä kuin kirkkomme avustusjärjestö Filantropian kautta.”

Viimeisen kahden vuoden aikana seurakunta on lahjoittanut kirkkoherran päätöksellä joulukortteihin varatut rahat juuri Filantropian kautta Ukrainaan.

“Meidän tulee rukoilla rauhan puolesta. Ja meidän tulee olla entistä tarkkaavaisempia siitä, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Kaikenlainen disinformaatio, propaganda ja ulkopuoliset vaikuttamisyritykset ovat lisääntyneet. Meidän on tärkeä pitää katseemme Kristuksessa ja avattava sydämemme rakkaudelle, auttamiselle ja rauhan rakentamiselle. Kyrillos Jerusalemilaisen mukaan on tärkeää, että kirkkoon tullessa tulemme nähdyksi: siis että Jumala näkee meidän sydämemme tilan. Se on tärkeintä nähdyksi tulemista.”

Katse tulevaan: ”Tällaisen seurakunnan haluan jättää seuraajalleni”

Isä Markku näkee pappeuden ja kirkkoherruuden vahvasti Kirkon palvelutehtävänä.

”En ajatelle kirkon työtä ja pappeutta urakehityksen näkökulmasta – pappeus on palvelemista tehtävissä, joihin kirkko kutsuu. Se sisältää myös kirkon perinteen mukaiset tehtävät ja vastuut, joita ei voi luovuttaa pois.”

Isä Markku Salminen suuntaa katsettaan tulevaan. Hänelle on tärkeää, minkälaisen kirkkoherran tehtävän ja seurakunnan hän jättää seuraajalleen.

“Täytin vuodenvaihteessa 62 vuotta. Minulla on siis mahdollisuus jäädä eläkkeelle jo muutaman vuoden kuluttua. Toivon, että jatkajani saa perinnöksi aidosti yhteisöllisen, avoimen, kiinteistöjen osalta nykyistä vakaamman ja jäsenmäärältään kasvavan seurakunnan. Siinä on haastetta, mutta onneksi kirkkoherrana saan olla johtamassa osaavaa ja motivoitunutta työyhteisöä, joka koostuu alansa asiantuntijoita ja ammattilaisista. Luotan myös siihen, että löydämme entistä paremman yhteistyön luottamuselinten kanssa ja kirkastamme jokaisen meistä roolin seurakuntamme ja kirkkomme osana. Kutsun myös meitä rukoilemaan rauhan puolesta Ukrainassa, Gazassa ja maailmassamme laajemmin. Seurakuntamme on osana Ekumeenista patriarkaattia ja maailmanlaajuista Kristuksen Kirkkoa. Kun tiedämme paikkamme ja vastuumme, voimme keskittyä kaikkein tärkeimpään.”