Helsingin ortodoksisen seurakunnan Kaunisniemen leirikeskuksessa on tänä vuonna päässyt kirjaimellisesti upottamaan kädet multaan.
Jokainen leiriläinen vuorollaan on huolehtinut Kaunisniemen leirikeskuksen kasvimaasta ja puutarhasta. Viestikapulana tehtävä on siirtynyt leiriltä seuraavalle, perheleiriltä, koululaisten kesäleireille ja siitä kristinoppileireille ja niin edelleen.
Kasvimaalla on tänä ensimmäisenä kesänä kasvanut kurkkua, monenlaisia yrttejä, kuten basilikaa, ruohosipulia ja minttua, salaattia, mansikkaa ja paljon monenlaisia kukkia sekä raparperia.
Vihreä patriarkka innoittajana
Idean ja ensimmäisen viestikapulan lähetti kukas muukaan kuin itse kirkkomme päämies, Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos, joka tunnetaan luonnon vankkumattomana puolestapuhujana ja vihreänä patriarkkana. Patriarkka Bartolomeos vieraili vuosi sitten Suomen ortodoksisen kirkon autonomian 100-vuotisjuhlan yhteydessä Kaunisniemen leirikeskuksessamme ja tapasi siellä kirkkomme nuoria ja ukrainalaisia pakolaisia.
”Patriarkka Bartolomeos puhui Kaunisniemessä ja ylipäätään Suomen vierailullaan useaan otteeseen luonnon puolesta ja lasten sekä nuorten osallisuuden puolesta. Patriarkka on korostanut, että lapsille ja nuorille olisi tärkeää olla ympäristökasvatusta”, kertoo seurakuntamme kasvatuksen esihenkilö ja Espoon alueen vastaava pappi Petri Korhonen.
”Olemme riippuvaisia luomakunnasta ja patriarkka kutsui seurakuntia tekemään luontokasvatustyötä. Siitä saimme idean.
Mietimme, miten voisimme seurakuntamme kasvatuksessa edistää asiaa. Kaunisniemen leirikeskuksessa on mahdollista toteuttaa puutarha-kasvimaaprojekti.”
Kaunisniemen leirikeskuksen henkilökunta tarttui tuumasta toimeen.
”Leirikeskuksen vahtimestari Petri Jeskanen ansaitsee erityisen kiitoksen tässä. Hänen hyvällä valmistelullaan ja ideoinnilla kasvimaa rakennettiin leirikeskuksen puutarhaan. Työt tehtiin perusteellisesti. Urakoitstija kaivoi maapohjan riittävän syvältä, alle laitettiin kankaat ja rikkaruohosiemenetön multa. Näin saimme hyvän istutusalustan. Teimme kasvimaalle istutuskaistat ja keinonurmet väliin kävelykaistoiksi. Näin kasvimaata on helppoa hoitaa.”
Kasvimaa rakennettiin tänä keväänä. Ensimmäiset siementen istutukset tehtiin kevään perheleirillä. Lapset saivat laittaa siemenet itämään Annan-saliin.
”Kasvimaa toimii viestikapulaperiaatteella. Meillä on koko kesän ajan leirejä. Näin leiriläiset pääsevät tekemään vuoden kierrossa esikasvatusta, istutusta, hoitamaan puutarhaa, korjaamaan satoa ja valmistelemaan puutarhaa jälleen talvea ja tulevaa kevättä varten. Kaikki pääsevät hoitamaan puutarhaa. Nyt oli ensimmäinen kesä. Kokeilemme, kuinka tämä lähtee toimimaan ja kehitämme tätä. Näin konkreettisen puutarhanhoidon ympärillä teemme tärkeää ympäristökasvatusta”, korostaa isä Petri Korhonen.
Luomakunta on Jumalan lahja
Isä Petri Korhonen seuraa patriarkka Bartolomeoksen viitoittamaa tietä ja puhuu sekä kirjoittaa muun muassa sosiaalisen median alustoilla mielellään luomakunnasta ja lmastomuutoksesta. Siksi tämä Kaunisnimeen rakkennettu puutarha on erityisen lähellä sydäntä ja mieluinen vastuutehtävä.
”Tässä korostuu Kirkkomme opetuksen ydin. Kaikki on meille Jumalan lahjaa. Olemme osa luomakuntaa ja samalla se on Jumalan meille hoidettavaksi antama lahja. Meidän tulisi lopettaa luonnon tarkasteleminen resurssina ja puutteen tai vaurauden näkökulmasta.”
Esimerkkinä isä Petri tuo esille Herran pyhän Ehtoollisen, Eukaristian. Siinä pappi kohottaa leivän ja viinin, jotka ovat luomakunnan antimia, ja jotka Jumalan kasvojen edessä pyhittyvät ja muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
”Eukaristia tarkoittaa kiitosta. Mikään täällä maailmassa ei ole viime kädessä meidän omaa, vaan lahja. Kun sisäistämme kiitollisen asenteen ja ymmärrämme, että kaikki on lahjaa, niin meille muodostuu vastuullisempi asenne. Ympäristö ei ole resurssi, vaan lahja ja olemme sen osana. Oli sitten kyse yksittäisestä raakusta, kukasta, mehiläisestä, niin olemme kaikki keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Usein ajatellaan, että ympäristön suojelu olisi poliittinen vihreä ideologia. Todellisuudessa koko ajatus varjelemisesta on Kristinuskon ytimessä. Luomakunnan suojeleminen ja varjeleminen tulee kirkon sisältä ja on syvällisessä kirkon ymmärryksestä. Se on jo luomiskertomuksessa – ihmisen tulee viljellä ja varjella luomakuntaa. Jokaisen kristityn tehtävänä tulisi olla luomakunnan suojeleminen.”
”Kristityllä on ehdottomasti vastuu luomakunnasta. Vaikka olemme riippuvaisia luonnosta ja käytämme luonnovaroja, niin meillä on vastuu siitä, kuinka niitä käytämme. Tämä liittyy tietoon, joka on meillä käytössä. Tietoisuus ja tiede tuovat mukanaan vastuuta. Meillä on kyky hyödyntää luomakuntaa. Tietoisuus tuottaa meille myös vastuullisuuden.”
Hoidettavana Jumalan puutarha
Kaunisniemen leirikeskuksen pieni puutarha on vertauskuvallisesti samalla koko maailmamme luomakunta. Todellinen muutos lähtee pienistä yksittäisistä teoista, ilmastonmuutoksen vastustaminen ja ympäristökasvatus yksittäisestä kasvimaasta.
”Jumala on suonut meille puutarhansa hoidettavaksemme. Me ihmiset olemme tähän mennessä olleet huonoja viljelijöitä. Tuntuu ristiriitaiselta, että vaikka nykyään tieteen avulla tiedämme enemmän, niin haluamme tehdä vähemmän. Olemme kasvaneet elämäntapaan, joka väistämättä tuhoaa Jumalan meille antaman puutarhan. Elämäntapaamme voi kutsua synnilliseksi, sillä se ei ole kestävää. Siksi Kaunisniemen puutarha on myös hyvä allegoria koko maailman puutarhastamme. Se palauttaa meidät takaisin alkulähteelle. Suurin osa meistä kaupunkilaisista on vieraantunut luonnosta.Tiedämme, että maito tulee lehmästä, tai että salaatti kasvatetaan. Tunnemme nämä kuitenkin useimmiten vain valmiina tuotteina kaupan hyllyillä, mutta meiltä puuttuu suora kosketus elämän ihmeeseen ja siihen, miltä tuntuu kasvattaa salaatti pienestä siemenestä. Konkreettisen luontosuhteen luominen alkaa kasvattamisesta. Seurakunta tarjoaa nyt vain pienen hetken Kaunisniemessä. Pystymme kuitenkin edes pienissä määrin luomaan sitä luontoyhteyttä. Laitamme siemenet itämään myös seurakuntamme nuorissa.”
Isä Petri Korhonen toivoo, että Kirkkomme voisi pienin askelin näin lähestyä nuoria, joille ilmastonmuutos on kohtalon kysymys.
”Se on nuorille tärkeä kysymys. Osoitamme, että sitä se on myös Kirkolle. Kirkon perinne tai kirkon ajatteluun ei ole leimallisesti liittynyt ympäristökasvatus, mutta se ei ole sille vieras. Patriarkka Bartolomeos on ollut itse aktiivinen Itämeri- ja ympäristösuojelun työssä. Me kirkkona otamme nuorten huolen vakavasti ja vastaamaan siihen omalta osaltamme. Kirkkomme pyrkii myös hiilineutraliuteen. Nämä ovat tärkeitä ensimmäisiä askeleita.”
”Ajattelen että puutarhan voisi nimetä Toivon puutarhaksi, sillä se tuo valon ja toivon kipinän ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ahdistukseen ja toivottomuuteenkin. Tarvitsemme uskoa ja toivoa. Meidän tulee tehdä ja tekomme luovat toivoa. Jos taas luovumme vastuusta, nostamme kädet ylös, niin menetämme myös toivomme. Meidät on kutienkin Kirkossa kutsuttu toimimaan. Katsomaan elämän ihmettä ympärillämme. Kun siemenstä itää verso ja kasvaa hedelmä, niin se on suuri ihme. Koko luomakunta on yhtä suurta ihmettä. Meidän vain tulisi avata silmämme näkemään Jumalan ihmeet ympärillämme. Otamme asioita itsestäänselvyytenä. Katsomme helposti puutteen tai vaurauden kautta. Kun upotamme kätemme multaan, rakennamme ja teemme tekoja luonnon puolesta, toimimme hyvän puutarhurin tavoin, näemme vaivaa ja opimme arvostamaan jokaista salaatinlehteä. Kun näemme kaiken Jumalan lahjana, ymmärrämme myös jakamisen tärkeyden. Kuten patriarkkamme on tuonut useasti esille, sosiaalinen eriarvoisuus on yhteydessä ympäristökatastrofiin ja luomakunnan riistoon. Kun arvostamme luontoamme, arvostamme myös toisiamme sen osana ja haluamme jakaa tämän ihmeen yhdessä. Näistä asioista keskusteleminen nuorten kanssa leirillä kasvimaan äärellä – se todella tuo toivoa. ”
Teksti: Vlada Wahlstén
Kuvat: Petri Gyllström, Jyri Pitkänen, Elina Pale ja Vlada Wahlstén