Isä Petri Korhonen kirjoitti sosiaalisessa mediassa pysäyttävän joulutervehdyksen – kutsuu jättämään kiireet ja katsomaan jouluikonia

Kaupunki on puettu jouluvalaistukseen. Perinteisen jouluikkunan edessä tungeksii joukko lapsia vanhempineen. Tänä vuonna sen on kuulemma suunnitellut tekoäly. Ihmiset kulkevat ostoksille, kuka minnekin, kiihkein askelin. Joulu lähestyy ja kaikki on saatava valmiiksi. Kuusi, lahjat, ruoat ja juomat ainakin ja mitä muuta muistilistaan kuluukaan. Sitten kun aika on, syödään ja levätään.

Joulusta on oikeastaan aika vaikea puhua, sillä vaikka se on ilon juhla  on se samalla eri ihmisille kovin kovin erilainen. Joltain tuollaiselta se kuitenkin näyttää ja kuulostaa, sekoitukselta juhlan iloista odotusta, stressiä sen onnistumisesta, perinteiden noudattamista, kiirettä ja lahjojen hankintaa, ja lopulta toivetta rentoutumisesta ja yhdessäolosta. Jouluun liittyy myös paljon taloudellisia paineita. Saanko hankittua lapsille lahjat, joita he ovat toivoneet, riittävätkö rahani vai tuotanko pettymyksen, ja miten sitten selitän sen? Koska joulusta on tullut entistä enemmän kulutuksen ympärille rakentunut juhla se myös väistämättä eriarvoistaa ihmisiä ja luo ylimääräisiä paineita jo muutoinkin haastavassa tilanteessa eläville, puhumattakaan yhä kiihtyvän kuluttamisen ekologisista vaikutuksista. Jouluun liittyy myös paljon yksinäisyyttä. Se on leimallisesti perhejuhla ja aikaa, jolloin vieraillaan sukulaisten luona ja käydään edesmenneiden haudoilla. Yksinäiselle joulussa ei silloin olekaan kyse juhlasta vaan ajasta, jonka soisi pian olevan ohi. Joulun viettoon liittyy siis paitsi paljon iloa mutta myös paljon ahdistusta, stressiä ja myös hyvin paljon sellaista mistä luopumalla itse joulun sanoma, juhlan ydin tulisi helpommin esiin. Kumpi siis ensin, itse juhla ja sen ydin vai sen ympärille kerrostuneet perinteet?

Kirkossamme joulua edeltää paastonaika, jonka tehtävänä on auttaa meitä valmistautumaan itse juhlaan. Paasto on vähentämisen, ei lisäämisen aikaa. Paasto on hidastamisen ja pysähtymisen, ei kiirehtimisen aikaa, ja paasto on rukouksen, ei stressaamisen ja huolehtimisen aikaa. Paasto on myös lähimmäisen kohtaamisen aikaa. Tämä kaikki, jotta olisimme valmiita kohtaamaan vastasyntyneen Kristuksen ja sen että Hänessä ja Hänen syntymässään maailma uudistuu. Jos siis paasto on katumuksen eli mielenmuutoksen aikaa, on Kristuksen syntymän juhla koko luodun muuttumisen juhla. Me juhlimme sitä, että maailma ei enää koskaan ole niin kuin ennen, sillä Jumalan valtakunta on Kristuksessa tullut keskuuteemme. Me emme enää ole yksin, kodittomia ja meidän elämämme ei sekään enää ole sama. Sillä on uusi toisenlainen tarkoitus. Ja jotta löytäisimme tuon tarkoituksen ja antaisimme sen muuttaa elämämme, meidän täytyy hiljentyä ja pysähtyä salaisuuden äärelle, sillä joulun ihme tapahtuu katseilta piilossa ensin Galilean luolan hämäryydessä ja sitten aina uudelleen meidän sydämiemme salaisissa sopukoissa.

Jos teillä on kotona jouluikoni, katsokaapa sitä, tai etsikää sellainen, vaikka internetistä. Siinä on kuvattuna Kristuksen syntymän tapahtumat. Se on täynnä symboliikkaa kuten ikonit aina, mutta katsokaa sitä laajemmin kuin yksityiskohtiensa summana. Yksinkertaistaen ikonissa on kaksi maailmaa. Ensimmäinen on ikonin keskellä. Siinä on luola tai kivistä kyhätty karjasuoja. Luolan keskellä on seimi ja siinä Kristuslapsi. Luolan ulkopuolella on toinen maailma, joukko ihmisiä Joosef, Maria, paimenet ja tietäjät ja on siellä enkeleitäkin. Luolassa on hiljaista ja siellä loistaa vastasyntyneen Kristuksen  jumalallinen valo katseilta piilossa, ikään kuin erotettuna ja kätkettynä luolan ulkopuolella avautuvasta sanojen,hämmästyksen, epäilysten, riitojen ja huolten maailmasta. Ja sitten katsokaa. Keitä seimen vieressä on? Ikonista riippuen siellä on aasi tai aasi ja härkä liki kiinni Kristuslapsessa Häntä hellästi ja herpaantumattomasti katselemassa ja vartioimassa. Sekä aasilla ja härällä on oma symboliikkansa, mutta me voimme katsoa niitä myös luotuina olentoina, veljinämme ja sisarinamme, jotka viattomuudessaan vaistoavat ja näkevät Herran kirkkauden suoraan, sillä heiltä puuttuu kaikki se mistä paasto kutsuu meitä luopumaan, turhat pyrkimykset, huolet ja moninaiset ihmiselämän murheet. Me ihmiset tarvitsemme luopumista ja hiljentymistä, jotta kykenemme astumaan tuohon luolaan ja liittymään aasin ja härän seuraan.   Joulun salaisuus on siis, että vähemmän on enemmän. Sitä ei saavuteta materian yltäkylläisyydessä eikä perinteiden vaatimuksissa. Meidän ei tarvitse vaatia itseltämme kaikkea sitä mitä olemme ennen vaatineet tai mitä onnistunut joulu näyttäisi ulkoisesti vaativan. Joulun ytimessä, luolassa olevassa seimessä on kaikki mitä lopulta tarvitsemme ja mitä juhla meiltä todellisuudessa vaatii. Siellä on ainoa tarpeellinen, Kristus itse. Hänessä me muutumme ja Hänessä muuttuu maailma. Hänessä meille syttyy toivo ja Hänessä huolet eivät voi meitä voittaa.

Siunattua Kristuksen syntymäjuhlaa!

Isä Petri Korhonen

Teksti julkaistu Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkon Facebook-sivuilla