Päivän sana 
Päivän pyhät 
Vietämme ortodoksisessa kirkossa parhaillaan suuren paaston Ristinkumartamisen viikkoa. Tuolloin pyhäköissämme on analogilla risti kunnioitettavana.
Pääsiäsiseen valmistava suuri paasto kutsuu meitä suuntaamaan ristinkumartamisen viikon myötä katseemme ja ajatuksemme Golgatalle, Kristuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Samalla se on hyvää aikaa pohtia henkilökohtaista suhdettaan ristiin. Mitä risti merkitsee sinulle ja kuinka kannat ristiäsi?
Saimme julkaistavaksi tarkoitetun kirjeen ensimmäistä suurta paastoaan ortodoksina viettävältä Ann-Mari Sintoselta:
”Minusta tuli ortodoksi vuosi sitten. Olen opetellut kunnioittamaan ristiä kumartamalla ja suutelemalla. Myönnän, että tapa tuntui aluksi oudolta. Olin tottunut vain kantamaan ristiriipusta.
Olen saanut lahjaksi kaksi ristiä. Ensimmäisen kummitädiltäni, kun pääsin ripille ja toisen puolisoltani muutama vuosi sitten. Ristiriipuksen pitäminen on hiljaista, sanatonta uskon tunnustamista. Isoäitini äidillä oli sänkynsä vieressä seinällä krusifiksi, jonka tarkoitus on sama. Ne ilmentävät rukousta, jossa pyydetään anteeksi syntejä. Herra armahda, Herra siunaa.
Vuosia sitten kävimme autolla Keski-Euroopassa. Paluumatkalla pysähdyimme Liettuassa Ristikukkulalla. Se on vaikuttava, pyhyyttä huokuva paikka. Kun kukkulaa lähestyy, alkaa vähitellen hahmottua ristien määrä. Se on mieltä ravisuttava. Se hiljentää. Se saa pohtimaan kaikkea sitä kärsimystä, mitä ristin tuoneet ihmiset ovat kokeneet. Kerrotaan, että ensimmäiset ristit toivat sinne omaiset, joiden läheiset olivat kadonneet sodassa. Jossain vaiheessa ristejä alettiin poistamaan alueelta, mutta niitä ilmestyi aina vain enemmän ja enemmän.
Kun laskeuduin hiljaa kukkulalta, kävin ostamassa myyntikojusta pienen, vaatimattoman, mutta kauniin puisen krusifiksin. Vein sen syyslukukauden alkaessa luokkaani ja ripustin seinälle, lähelle työpistettäni. Pyysin Jumalalta siunausta vaativaan työhöni lasten kanssa.
Se oli joitakin vuosia sitten, kun ihmiset eivät olleet allergisia uskonnolle. Kukaan vanhempi ei krusifiksia kommentoinut. Onneksi. Tänään siitä voisi helposti saada aikaan somesodan ja valitukset, jotka saattaisivat johtaa jopa huomautukseen virkavirheestä.
Kun elämäntyöni opettajana päättyi, palasin Ristikukkulalle. Etsin paikkaa, minne voisin luokan seinällä olleen krusifiksini laittaa. Kiersin kukkulan toiselle puolelle ja löysin pienen vihreän alueen. Painoin ristini maahan. Kiitin Jumalaa työni siunaamisesta.
Sitten kävin ostamassa myyntikojusta uuden, pienen puuristin. Laitoin sen matkareppuuni. Siellä se on edelleen.
Siunaa Herra loppuelämäni matka!
Hyvää ristinkumartamisen viikkoa kaikille ja valoisaa suuren paaston matkaa kohti Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!”
Ann-Mari Sintonen on jakanut kanssamme vilpittömiä ja puhuttelevia tekstejään myös aiemmin:
Olemme saaneet julkaista tekstin ikonista ja siihen liittyvästä johdatuksesta:
IKONI – juuri kirkkoon liittyneen kirjoitus tiestään ortodoksiksi
Sekä ensimmäisestä joulusta ortodoksina:
Seurakuntalaiselta: Ensimmäinen joulu ortodoksina – jouluperinteet myllerryksessä?
