Kristuksen taivaaseenastumisen juhlan, helatorstain ja Pyhän Kolminaisuuden juhlan välisenä sunnuntaina, viikkoa ennen helluntaita kirkossa muistetaan niitä pyhiä isiä, piispoja, jotka ensimmäisessä Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 muotoilivat nykyisen uskontunnustuksemme ja vahvistivat siinä Kristuksen jumaluuden.

Päivän epistolassa jumalanpalveluksessa luetaan: ”Ottakaamme siis itsestämme vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän on omalla verellänsä itselleen ansainnut. Sen tähden valvokaa!”

Päivän evankeliumissa Jeesus Kristus ehtoollisen asettamisen jälkeen lausuu: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Ne sanat, jotka Sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen tyköäsi. Minä rukoilen heidän edestänsä.”

Liturgiassa lauletaan seuraavia veisuja:

Tropari 8. säv.

Suuresti ylistetty olet sinä, Kristus, meidän Jumalamme, joka olet isämme valoksi maan päälle määrännyt ja heidän kauttansa olet meidät kaikki oikeaan uskoon ohjannut. Kunnia olkoon sinulle, oi ylen armollinen.

Kontakki 8. säv.

Apostolien saarna ja isien uskonkappaleet ovat kirkolle yhden uskon vahvistaneet, ja kirkko puetaan totuuden pukuun, ylhäältä annetusta jumaluusopista kudottuun, oikein hoitaa ja ylistää hurskauden suurta salaisuutta.