Lauantaiaamu koittaa. Kristus lepää haudassa, koko maailma on hiljentynyt. Aivan kuin koko luomakunta pidättäisi hengitystä. Hiljaisuus on kuitenkin täynnä salattua merkitystä: “Sinä, Kristus, olit ruumiillisesti haudassa, mutta sielullasi Jumalana tuonelassa, paratiisissa Sinä olit ryövärin ja valtaistuimella Isän ja Hengen kanssa kaikki täyttäen, oi tutkimaton.”

Suuri lauantai on varhaisen kirkon aikaan ollut vuoden tärkein kastepäivä. Ehtoopalveluksessa luetaan lukuisia vanhan testamentin lukukappaleita eli parimioita. Näiden aikana piispa toimitti kastekappelissa katekumeenien kastamisen. Kun vastakastetut kirkon jäsenet valkoisiin kastepukuihin pukeutuneina saapuivat saatossa kirkkoon, kirkko otti heidät vastaan valkeassa ylösnousemuksen asussa.

Ehtoopalveluksen kuluessa suuren viikon tummat värit näet siirretään syrjään. Palveluksen jatkuessa liturgiana on papiston pukujen ja alttarin tekstiilien väri ylösnousemuksen valkoinen. Tässä liturgiassa, joka toimitetaan keskellä kirkkoa Kristuksen hautakuvan äärellä, luetaan aivan ensimmäinen ylösnousemusevankeliumi.

Seuraavan kerran kirkkoon kokoonnutaan puoliyöpalvelukseen ja sitä seuraavaan ristisaattoon. Saatto päättyy kirkon suljetulle ovelle, joka sillä hetkellä kuvaa kiveä Kristuksen haudalla. Oven avautuessa kohtaamme tyhjän haudan ihmeen: vielä äsken pimeä kirkkosali kylpee nyt häikäisevässä juhlavalaistuksessa. Pimeys on väistynyt, ylösnousemuksen kevät on koittanut! Alkaa riemullinen pääsiäisyön palvelus. Kristus nousi kuolleista!

Jaa sivu