Päivän sana 
Päivän pyhät 
Arkkipiispa Elia siunasi Filantropian työntekijät tehtäväänsä samalla rukouksella kuin Suomen ortodoksisen kirkon ensimmäinen diakonissa Ida Pajarinen siunattiin tehtäväänsä sata vuotta aiemmin. Kuva: Venla Sarlin
Arkkipiispa Elia siunasi Suomen ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetysjärjestö Filantropia ry:n työntekijät tehtäväänsä Uspenskin katedraalissa sunnuntain liturgiassa 1.11.. Asiasta uutisoi ensimmäiseksi Suomen ortodoksinen kirkko. Liturgia edelsi Naiset ortodoksisessa kirkossa -seminaaria ja siunaus toimitettiin jumalanpalveluksessa pienen saaton yhteydessä. Siunauksen saivat Filantropian toiminnanjohtaja Riina Nguyen, projektipäällikkö Minna Rasku ja järjestötyöntekijä Milja Sarlin. Filantropian ukrainalaisten pakolaisten kotoutumista edistävässä projektissa työskentelevä projektityöntekijä Oksana Horbanova ei ollut palveluksessa siunaushetkellä paikalla ja hänet siunataan tehtävään myöhemmin.
Siunaus toimitettiin sata vuotta vanhalla rukouksella. Rukouksen on kirjoittanut 1921 silloinen Suomen autonomisen kirkon arkkipiispa Sergei. Rukousta on käytetty diakoniatyöntekijöiden siunaamisessa tehtäväänsä. Rukous oli käytössä myös Suomen ensimmäisen diakonissan, viinijärveläisen diakoniasisar Ida Pajarisen tehtävään siunaamisessa 1921. Arkkipiispa Serafim siunasi Pajarisen virkaan Suistamolla kesäkuussa 1921.
Rukous on julkaistu Aamun Koitossa (AK 13-14/1921, 121), jossa kerrottiin lyhyesti kreikkalais-katolisen diakonittaren I.Pajarisen siunaamisesta:
”Herra Jeesus Kristus meidän Jumalamme, käännä laupias katseesi uskolla sinua lähestyvien ja sinun armollista apuasi pyytävien diakoniatyöntekijöiden: Riinan, Miljan ja Minnan puoleen, ja anna heille henkistä ja ruumiillista voimaa lähimmäisten palvelemiseen.
Siunaa heidän hyvät aikomuksensa palvella ja auttaa sairaita, kärsiviä, murheellisia, orpoja, leskiä, onnettomia, yksinäisiä, syrjäytyneitä, pakolaisia sekä kaikkia niitä, jotka ovat avun ja lohdutuksen tarpeessa.
Lähetä heille kaikkein pyhimmän Henkesi armolahjat ja tee heidän työnsä jaloksi ja kunnialliseksi, Sinun pyhän seurakuntasi hyödyksi ja rakentamiseksi. Sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia, Isä, poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Amen.”
Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla julkaistussa uutisessa Filantropian työntekijät kuvailevat siunauksen merkitystä ja rukouksen sanomaa:
”Rukouksen ajattomuus on hämmentävää. Siitä välittyvä maailmankuva ja ihmisten hätä, jonka parissa työtä on yli sata vuotta sitten tehty, on surullisella tavalla ajankohtainen. Olen hyvin iloinen, että rukous on jälleen käytössä. Pakolaiset, onnettomat, yksinäiset ja syrjäytyneet kulkevat kanssamme myös tässä ajassa”, kuvaili ajatuksiaan siunauksesta kansainvälisen diakonian ja lähetyksen parissa työskentelevä Filantropian projektipäällikkö Minna Rasku.
”Meidän kirkkoamme vahvistaa se, että kirkko tunnistaa ja siunaa ihmisiä työssään. Se ei ole keneltäkään pois”, tiivistää Filantropian toiminnanjohtaja Riina Nguyen ensimmäisen seminaaripäivän tunnelmia.
”Kirkossa on työssä paljon ihmisiä tehtävissä, jotka eivät ole perinteisesti ymmärrettyjä hengellisiä. On hyvin tärkeää, että myös sellaisten kirkon työntekijöiden työ huomioidaan ja siunataan”, jatkaa järjestötyöntekijä Milja Sarlin.
Esitelmä diakonissa, seurakuntasissar Ida Pajarisesta Helsingissä 3.11. – seurakunnan diakoniatyöntekijät kertoivat työstään yhteisessä paneelikeskustelussa
Professori Pekka Metso piti esitelmän ensimmäisestä suomalaisesta diakonissa Ida Pajarisesta (1893 – 1973) Naiset ortodoksisessa kirkossa-seminaarin päätöspäivänä 3.11.2026. Ida Pajarinen jäi vuonna 1932 pois PSHV:n palveluksesta. Seurakuntasisartyöltä puuttui seurakuntien taloudellinen tuki. Mahdollisesti myöskään asenteet eivät suosineet naisten itsenäisyyttä hengellisessä työssä. Toiminta katkesi lopullisesti talvisotaan. Pajarinen toimi sittemmin sairaanhoitajana ja päätyi Pelastusarmeijan piiriin, mutta pysyi ortodoksisen kirkon jäsenenä. Tilaisuudessa tarkasteltiin naisten roolia ortodoksisessa kirkossa diakoniatyön näkökulmasta. Helsingin ortodoksisen seurakunnan diakoniatyöntekijät peilasivat työtään sata vuotta sitten Suomen ortodoksisen kirkon palveluksessa olleeseen diakonissan työhön. Tilaisuudessa havaittiin, että seurakunnan diakoniatyöntekijöiden työ on hyvin samankaltaista kuin diakonissana toimineen Pajarisen, vain opetuksellinen ulottuvuus puuttuu. Seurakunnan diakoniatyöntekijät käyvät työssään paljon myös hengellisiä keskusteluja ja kohtaavat seurakuntalaisten pastoriaalisia tarpeita. Diakoniatyöntekijät auttavat vaikeassa elämäntilanteessa olevia seurakuntalaisia löytämään yhteyden seurakuntaan ja kotipyhäkköön ja tien katumuksen sakramenttiin ja keskusteluun papin kanssa. Tilaisuudessa oli myös paikalla arkkipiispa Elia, joka esitti monia kysymyksiä diakoniatyöhön liittyen ja oli vaikuttunut seurakunnan diakoniatyöstä.
Tilaisuus oli osa Naiset ortodoksisessaa kirkossa -konferenssia, jossa pohdittiin kolmepäiväisessä kansianvälisessä konferenssissa 1.-3.11.2026 naisten pastoraalisen ja liturgisen osallisuuden kysymyksiä ortodoksisessa kirkossa. Järjestäjinä olivat Suomen ortodoksisen kirkko, Ortodoksisten Pappien Liitto ry, Filantropia ry ja Itä-Suomen yliopisto Teologian osasto yhteistyössä Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja Ortodoksisten Nuorten Liiton kanssa.
