Arkkipiispa Leo toivottaa monenlaiset ihmiset tervetulleeksi kirkon toimintaan

Arkkipiispa Leo iloitsee erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Hän toivoo, että seurakuntien aktiivit pyytäisivät monenlaisia ihmisiä henkilökohtaisesti mukaan toimintaan kirkon parhaaksi. Hän korostaa kirkossa käymisen tärkeyttä, ja vanhempia arkkipiispa kehottaa opettamaan lapsille ortodoksisia arvoja. Helsingin hiippakunnan seurakuntien kanssa arkkipiispa käynnistää keskustelut tänä vuonna ortodoksisen kirkon hallinnon uudistamistoimien vuoksi.

– Moni varmaan lähtisi mukaan kirkon toimintaan, jos pyydettäisiin henkilökohtaisesti ja sanottaisiin, että tarvitsemme juuri sinua, arkkipiispa sanoo. Hän näkee, että monenlaisista, eri tavalla lahjakkaista ja erilaisia kulttuureja edustavista ihmisistä muodostuisi kokonaisuus kirkon yhteiseksi hyväksi.

Kutsujina ei arkkipiispan mukaan pitäisi olla vain seurakuntien työntekijöitä, vaan pyytäjinä voisivat toimia muutkin, kuten kirkkokuorolaiset, isännöitsijät, kirkon luottamushenkilöt, tiistaiseuralaiset tai nuorisotyössä ahertavat.

Jatkuva ehtoollisyhteys tärkeää

Arkkipiispa korostaa säännöllisen kirkossa käymisen tärkeyttä, muuten ihminen on vaarassa jäädä yksinäiseksi ja ajautua pois kirkosta.

– Haluaisin alleviivata jatkuvaa sakramenttiyhteyttä. Se tarkoittaa ehtoollisyhteyttä, katumuksen sakramenttia, läsnäoloa jumalanpalvelus- ja hengellisessä elämässä.

– Joku voi ajatella, että hän elää hengellistä elämää kodissa ja työssä, mutta elää sitä kirkon ulkopuolella. Pitää elää kirkon sisällä ja kirkon näkyvässäkin yhteydessä.

Lapsia ei saa jättää yksin

Arkkipiispa näkee, että Suomessa tulee ja menee erilaisia ilmiöitä, ja osa niistä säteilee jonkin verran muun muassa luterilaisesta kirkosta ortodoksiseen kirkkoon. Esimerkiksi hän mainitsee ajattelun, jossa eri kirkkoihin kuuluvat vanhemmat antavat lastensa ratkaista kirkkoon kuulumisensa joskus myöhemmin.

– Vanhemmat ovat sitä varten, että he kasvattavat lapsiaan, antavat jonkin arvopohjan ja monenlaisia valmiuksia. Eihän lapsia voi jättää yksin tekemään arvojaan ja valitsemaan niistä.

Arvojen siirtämisestä arkkipiispalla on käytännön ehdotus. Hän odottaa, että papisto pitäisi jumalanpalveluksissa hyviä opetuspuheita ja että seurakuntalaiset pohtisivat niitä kotona keskenään.

– Toivoisin, että kirkon jälkeen käytäisiin läpi, mitä puheesta opittiin.

Iloa ihmisten kohtaamisesta

Arkkipiispa Leo näkyy seurakuntalaisille enemmän kuin tähän saakka. Hän aikoo muun muassa käydä niin usein kuin pystyy diakoniaruokailussa, joka järjestetään Liisankadun seurakuntasalissa Helsingissä. Näin hän teki, kun hän hoiti pääkaupungissa Helsingin metropoliittakuntaa yli viiden vuoden ajan 1996–2001.

Arkkipiispa pitää diakoniaruokailusta siksi, että saa kohdata monenlaisia ihmisiä erilaisine kohtaloineen. Lisäksi hän aikoo kiertää mahdollisuuksiensa mukaan Helsingin hiippakunnan eri seurakuntien praasniekoissa.

Seurakuntien tulevaisuutta selvitetään tänä vuonna

Ortodoksisen kirkon hallinnon uudistus etenee tänä vuonna Helsingin hiippakuntaan. Uudistuksen tavoitteena on keventää seurakuntien hallintoa, siirtää resursseja enemmän varsinaiseen kirkon työhön, kuten jumalanpalveluselämään, pastoraaliseen työhön ja diakoniaan. Muutoksessa tarkastellaan seurakuntien kokoja, rajoja ja myös hiippakuntien rajoja.

Helsingin hiippakunnalle suunniteltu muutos merkitsee arkkipiispan mukaan sitä, että seurakunnat ryhtyvät tänä vuonna pohtimaan hänen johdollaan tilannettaan. Seurakunnista selvitetään taloudellinen kantokyky nyt ja lähitulevaisuudessa.

Arkkipiispa ymmärtää, että muutokset herättävät paljon kysymyksiä, epävarmuutta ja muutosvastarintaakin. Hän haluaa rauhoitella ihmisiä, mutta kaipaa keskustelijoilta valmiutta pohtia erilaisia vaihtoehtoja turvatun tulevaisuuden hyväksi.

– Kunhan kartoitus aloitetaan, nähdään yhdessä, mitä mahdollisuuksia tulee vastaan. Sen jälkeen teen mahdollisesti ehdotukseni jatkotoimia varten.

Teksti: Anne Kärkkäinen

Kuva: Miro Järnefelt

Haastattelu julkaistaan kokonaisuudessaan Ortodoksiviestin vuoden ensimmäisessä numerossa (1/18), joka ilmestyy 9. helmikuuta.