Päivän sana 
Päivän pyhät 
Kuva: Helsingin ortodoksisen seurakunnan kuva-arkisto Bild: Bildarkivet av Helsingfors ortodoxa församling
Kristus syntyy – kiittäkää!
Tänäkin vuonna Kristuksen syntymäjuhlaan on valmistauduttu yhä jatkuvan pandemian varjossa. Koettelemuksen kestäessä myös monet sen vaikutuksista tulevat näkyviin niin yksittäisten ihmisten kuin yhteiskunnankin elämässä.
Koronapandemian aikana elämämme on muuttunut monin tavoin. Uusissa korona-ajan tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota kuitenkin myös siihen, että heidän kohdallaan, jotka ovat pitkäaikaisesti vakavasti sairaita tai toimintarajoitteisia, pandemia ei olekaan tuonut arkielämään muutoksia samalla tavalla kuin yhteiskunnassa yleisesti. Tutkimuksissa todetaankin, että pandemia on rajoitusten myötä antanut meille kaikille jonkinlaisen käsityksen sellaisten ihmisten arjesta, jotka elävät yhteiskunnallisesta elämästä osin sivussa. Näiden ihmisten jokapäiväiset haasteet tulivat ainakin jossain määrin koronapandemian aikana kaikkien osaksi: tavallinen arkemme rajoittui.
Joulun lohduttava sanoma on, että Rajoittumaton tulee kaiken rajallisen ja katoavaisen keskelle: meidän Vapahtajamme syntyy syrjäisessä luolassa, yhteiskunnan marginaalissa, ja lepää eläinten seimessä. Myös öisellä kedolla jouluyönä valvovat paimenet olivat kaupungin ulkopuolella, eivät yhteiskunnallisen elämän keskiössä. Kuitenkin juuri paimenet olivat ensimmäiset, jotka näkivät Kristuksen. Ihmiseksi tulleen Jumalan kunnia kätkeytyy haavoittuvaan, suojattomaan ja heikkoon.
Paimenet löytävät luolasta lapsen ja Hänen Äitinsä. Kristus on vauvana Äitinsä hoivattavana, ja kirkossa Jumalanäiti on myös kaikkien kristittyjen äiti ja suojelija. Kristuksen syntymään liittyen Jumalansynnyttäjälle osoitetussa akatistoshymnissä lauletaan: ”Iloitse Sinä, jonka kautta ilo koittaa”, ”iloitse, Valkeuden selittämättömästi synnyttänyt”, ”iloitse, laskemattoman tähden Äiti”. Ilotervehdyksiä löytyy myös bysanttilaisista homilioista: Tarasios Konstantinopolilainen sanoo Jumalanäidille: ”iloitse, tähtien runsaslukuinen hohde”. Tarasios kutsuu Mariaa helmeksi, koska hän lahjoitti kuolevaisille aarteeksi kallisarvoisen helmen, Kristuksen.
Juhlan veisuissa laulamme ”tänä päivänä” – juuri nyt, tänä hetkenä, Jumala ja myös juhlittavat tapahtumat ja pyhät henkilöt ovat läsnä, lähellämme. Samaa liturgisen elämän ajattomuutta ja läsnäolon tunnetta ilmaisevat myös kirkkotila ja ikonit. Jouluikonissa on kuvattuna luodun maailman edustajia: maa tarjoaa luolan Lähestymättömälle, ihmiskunta tarjoaa Neitsytäidin. Siitä, miten Mariassa neitsyys ja äitiys kohtaavat, puhuu ihmetellen myös Gregorios Nyssalainen.
Tähden mukana kulkeneet itämaan tietäjät toivat lapselle kallisarvoisia lahjoja. Mitä me voisimme tuoda Kristukselle tänä jouluna? Kuljettuamme joulupaaston halki saamme astua suuren juhlan iloon. Uskaltaisimmeko nyt juhlan koittaessa antaa Jumalan käsiin itsemme ja toisemme, tuoda Hänelle ja luottaa Hänen haltuunsa koko elämämme?
Ilo Vapahtajan syntymästä on iloa kaiken epävarmankin keskellä: pimeyteen koittaa Valo. Joulun kirkasta iloa ja rauhaa toivottaen ja teitä kaikkia siunaten,
Leo
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa
Kristus födes – lovprisen!
Även detta år har vi förberett oss inför festen för Kristi födelse i skuggan av den fortgående pandemin. Medan prövningarna ännu fortsätter, kommer många av dess verkningar redan fram såväl i enskilda människors liv som i det samhälleliga livet.
Under coronapandemin har vårt liv förändrats på många sätt. I ny forskning som gjorts under coronatiden har man ägnat uppmärksamhet åt att för dem som är långtidssjuka eller funktionshindrade medförde pandemin inte så stora förändringar i det vardagliga livet, jämfört med samhället i övrigt. I forskningen har konstaterats att vi alla i och med begränsningarna har på något sätt fått en uppfattning om hur vardagen är för sådana människor som delvis lever i utkanten av det samhälleliga livet. Dessa människors vardagliga utmaningar kom åtminstone till någon grad oss alla till del under coronapandemin: vår vanliga vardag blev begränsad.
Julens tröstande bud är att den Obegränsade kommer mitt i allting begränsat och förgängligt: vår Frälsare föds i en avsides belägen grotta i samhällets marginal, och vilar i en krubba. Även herdarna som vakade på ängen under julnatten var utanför staden, inte i centrum av det samhälleliga livet. Ändå var det just herdarna som var de första som såg Kristus. Äran tillhörande Gud som blivit människa döljer sig i det sårbara, utsatta och svaga.
I grottan hittar herdarna barnet och Hans Moder. Kristus, som ett nyfött barn, tar emot sin Mors ömma vård, och i kyrkan är Gudsmodern även en mor och beskyddare för alla kristna. I akathistoshymnen till Gudsföderskan sjungs det med hänvisning till Kristi födelse: ”Gläd Dig, från vilken glädje strålar fram”, ”gläd Dig, Du som outsägligt födde Ljuset”, ”gläd Dig, Du Moder till den aldrig nedgående stjärnan”. Glädjehälsningar hittas även bland annat i bysantinska homilior: Tarasios av Konstantinopel säger till Gudsmodern: ”gläd Dig, Du stjärnornas talrika glans”. Tarasios kallar Maria för en pärla, eftersom hon skänkte en dyrbar pärla, Kristus, som skatt åt dödliga.
I festens kyrkosånger sjunger vi ”idag” – precis nu, i denna stund, är Gud, de händelser och de heliga personer som firas närvarande, oss nära. Även kyrkoutrymmen och ikoner uttrycker denna samma känsla av tidlöshet och närhet i det liturgiska livet. I julens festikon avbildas representanter för den skapade världen: jorden erbjuder en grotta åt den Otillgänglige, mänskligheten erbjuder den jungfruliga Modern. Även Gregorios av Nyssa talar förundrat om hur jungfrulighet och moderskap möts i Maria.
De vise männen som färdats med stjärnan förde dyrbara gåvor åt barnet. Vad kunde vi ge Kristus denna jul? När vi nu vandrat genom julfastan får vi stiga in i den stora festens glädje. Skulle vi nu när festen dagas våga ge i Guds händer oss själva och varandra, komma till Honom med hela vårt liv och lita på Honom?
Glädjen över Frälsarens födelse är glädje även mitt ibland allt osäkert: Ljuset går upp för dem som är i mörkret. Med tillönskan om julens ljusa glädje och frid samt Guds välsignelse för er alla,
Leo
ärkebiskop av Helsingfors och hela Finland
