Päivän sana 
Päivän pyhät 
Koverretut kurpitsat ovat halloween-juhlan symboleja. Moni pähkäilee, kuinka suhtautua yhä suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnassamme vietettävään halloweeniin. Kuva: iStock, natatravel. Teksti: Vlada Wahlstén
Suomen ortodoksisessa kirkossa vietetään pyhäinpäivänä 1.11. Karjalan valistajien juhlaa. Moni ortodoksi saattaa kuitenkin kokea ristiriitaa, mitä ja kuinka voi juhlaa viettää ja kuinka pitäisi suhtautua yhä näkyvämmän roolin ottaneeseen halloweeniin.
Halloween-huumaa on jatkunut läpi lokakuun ja huipentuu nyt kuunvaihteessa. Kauppojen näyteikkunat mainostavat halloweenia ja kouluissa sekä päiväkodeissa järjestetään erilaisia halloween-juhlia tai naamiaisia.
Kuinka ortodoksin tulisi suhtautua halloweenin viettoon? Entä voiko ortodoksi viettää marraskuun ensimmäisenä pyhäinpäivää ja käydä muistamassa edesmenneitä rakkaitaan haudalla, vaikka ortodoksinen kirkko viettääkin virallisesti pyhäinpäivänä Karjalan valistajien juhlaa?
Monenlaiset kysymykset saattavat kalvaa seurakuntalaisten mieltä. Seurakunnan kasvatustyöntekijä Maura Ihatsu huomaa työssään, että aihe puhututtaa ja mietityttää.
”Aiheesta on liikkeellä myös paljon väärää tietoa ja tarpeetonta vastakkainasettelua.”
Maura Ihatsu vastaa seurakuntamme kouluyhteistyöstä ja tämän vuoksi hän on ollut opettajiin yhteydessä halloweenin ja pyhäinpäivän tiimoilta.
”Yksi ortodoksi kokee voimakasta ristiriitaa, että työtehtävänsä puolesta joutuu osallistumaan halloween-juhlaan. Toinen ortodoksi taas pahoittaa mielensä, ettei halloweenin viettoa suositella tai joku on sanonut hänelle, ettei ortodoksilapsi saisi osallistua muiden kanssa juhlaan.”
Ihatsu on aiemmin toiminut uskonnonopettajana ja nähnyt, kuinka aihe puhututtaa.
”Halloween ei ole ortodoksinen juhla. Seurakunnan toiminnassa on näin voinut viettää vapaata halloween-hulinoista. Halloween ei näy lainkaan seurakunnan perhekerhoissa tai muskareissa.”
Maura Ihatsu ei kuitenkaan suhtaudu halloweeniin yksiselitteisen kielteisesti, vaikka juhlan kaupallisuus häiritsee.
”Suurin osa juhlistamme ja niiden perinteistä on kerrostuma esikristillistä, kansallista, kulttuurista, sekulaaria ja kaupallista.”
Ihatsu ei lähtisi kieltämään halloweenin viettoa, vaan ennemminkin valistaisi ja kertoisi juhlan juurista ja siitä, kuinka kirkkomme suhtautuu kuolleisiin ja kuolemaan. Halloween voikin näin olla aika, jolloin muistamme, kuinka Jeesus Kristus astui tuonelaan ja herätti kuolleet haudoistaan.
”Lapset viettävät halloweenia joka tapauksessa. Minusta on hedelmällistä kertoa heille asioiden taustoja. Esimerkiksi tyttäreni pienenä valisti ystäviään ja kertoi heille, että juhannus on Johannes Kastajan syntymäpäivä. Olisihan hienoa, jos ortodoksiset lapset voisivat kertoa halloween diskossa, että tämä on itse asiassa roomalaiskatolinen vainajienmuistopäivä.”
Maura Ihatsu korostaakin halloweenin roomalaiskatsolisia juuria.
”Halloween on ollut roomalaiskatolinen juhla 700-luvulta saakka, jakaantumattoman kirkon aikana. Nyt se on kaupallinen hassuttelu. Kekri taas on suomalais-karjalaista kulttuuria. Kaikista näistä juhlien alkuperistä on hyvä kertoa lapsille kouluissa ja kotona. Vappunakin on hyvä kertoa, miksi sitä vietetään.”
Jos lapset viettävät halloweenia ja haluavat lähteä kiertämään ovilta ovelle pyytämässä karkkia, Maura Ihatsu rohkaisee pohtimaan, mitä vie toisille vastineeksi.
”Virpoessa annamme virpovitsan ja tuomme tervehdyksen, siunauksen. Jos lapset kerjäävät karkkia ja ikään kuin antavat vaihtoehdoksi kepposen, niin onko se hyvän tavan mukaista? Jättäisin ainakin suosiolla kaikki kepposet pois. Ovelta ovelle kiertely sinänsä on hyvin tavallista ja sillä on alun perin muistettu vainajia. Tapa on edelleen elävä monissa latinalaisissa maissa.”
Jokainen lauantai on kuin pieni pyhäinpäivä
Karjalan valistajien juhla on yhteiskuntamme kalenterin mukaan pyhäinpäivä. Silloin muistetaan kaikkia edesmenneitä ja käydään yleensä haudoilla.
”Ortodoksisessa kirkossa jokainen lauantai on vainajienmuistelupäivä eli kyllä Karjalan valistajien juhla on meillä näin myös päivä, jolloin muistamme edesmenneitä. Voimme siis huolettaa viettää myös pyhäinpäivää. Viettämällä Karjalan valistajien juhlaa haluamme muistaa pyhäinpäivänä erityisesti heitä, ketkä ovat tuoneet ortodoksisen uskon Suomeen. Karjalan valistajien juhla on siis kiitollisuuden juhla. Voimme olla kiitollisia uskostamme ja vapaudestamme uskoa.”
Karjalan valistajia tiedetään nimeltä noin 70. Suomessa heistä tunnetaan parhaiten Sergei ja Herman Valamolaiset, Arseni Konevitsalainen, Aleksanteri Syväriläinen ja Trifon Petsamolainen. Karjalan valistajilla on myös omat erilliset muistopäivänsä. Kaikkien Karjalan valistajien yhteistä juhlaa vietetään vuosittain lauantaina, joka osuu aikavälille 31.10.‒6.11.
Seurakunnan Hyvinkään ja Lohjan kirkoissa vietetään Karjalan valistajien juhlana temppelijuhlaa, sillä kirkot on pyhitetty Karjalan valistajille. Lisäksi kaikilla seurakunnan toiminta-alueilla toimitetaan lauantaina 1. marraskuuta liturgia ja illalla useimmiten myös panihida eli vainajien muistopalvelus. Ajankohdat voi tarkistaa seurakunnan jumalanpalveluskalenterista. Uspenskin katedraalissa voi Karjalan valistajien juhlana hiljentyä myös pyhäinpäivän tunnelmaan Jarmo Lehdon naiskuorolle säveltämässä Panihidassa -konsertissa.
Tervetuloa mukaan viettämään Karjalan valistajien juhlaa ja myös muistamaan edesmenneitä!
