Helatorstai kruunaa pääsiäisen pyhän salaisuuden, kirjoittaa isä Jarmo Hakkarainen

Pääsiäisajan päätöspäivää vietetään tänä vuonna 12.5. Seuraavana päivänä juhlitaan Herran taivaaseenastumista, helatorstaita.

Uspenskin katedraalista helatorstain vigilia ja liturgia ovat seurattavissa seurakunnan YouTube-kanavalla tai oheisten kuvakkeiden kautta.

Helatorstain vigilia 12.5. klo 17.00

Helatorstain liturgia 13.5. klo 9.55

Helsingin ortodoksisen seurakunnan YouTube-kanavan kuvauksista vastaa DigitalPalolan Petrus Palola.

Muiden pyhäköiden jumalanpalvelukset voi tarkistaa jumalanpalveluskalenterista ja palveluksia seurata pyhäköiden omilla Facebook-sivuilla.

Helatorstai kruunaa pääsiäisen pyhän salaisuuden

Pyhä Henki kruunaa Kristuksen voiton

Neljäkymmentä päivää Pääsiäisen jälkeen Kristus nousi ylös taivaaseen: Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen (Luuk. 24:50-51).

Vapahtajan lähdöstä huolimatta pyhät opetuslapset täytti ilo ja riemu (Luuk. 24:52-53). Herran taivaaseen astumisen juhlan jumalanpalvelusten hymnitekstit julistavat samaa iloa: Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle! Sinä, Jumala, istuuduit Isän oikealle puolelle ja lähetit taivaasta luoksemme Pyhän Henkesi ohjaamaan ja pelastamaan meidän sielumme.

Mistä tämä ilo on peräisin? Kristus kertoi kunniallisten kärsimystensä edellä opetuslapsilleen: Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää (Joh. 16:20, 22). Pyhät opetuslapset kohtasivat ylösnousseen ja kuoleman kukistaneen Kristuksen neljänkymmenen päivän aikana. Hän valmisti heitä tulevaa Kirkon palveluvirkaa varten, jakoi aterian heidän kanssaan, antoi heille rauhansa ja lupasi Pyhän Hengen lahjan.

Herran taivaaseen astuminen on ennustus Helluntaista, merkki tulevasta. Sillä Pyhä Henki ei vielä ollut maailmassa ennen kuin Kristus oli kirkastettu. Vapahtaja itse kertoi opetuslapsilleen: ”Mutta minä sanon teille totuuden; teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne” (Joh. 16:7).

Herran taivaaseen astumisen juhlan luovuttamaton ilo kasvaa Pyhän Hengen lupauksesta. Pyhä Henki kruunaa Kristuksen voiton synnistä ja kuolemasta. Herramme Jeesuksen Kristuksen taivaaseen astumisen uudistumisen ja kirkkauden kautta ihmisluonto saattoi ottaa vastaan Pyhän Hengen.

Apostolisen ja katolisen kirkon olemassaolo on Herran taivaaseen astumisen hedelmää. Ihmisluonto nousee Kirkossa todellisesti jumalalliseen korkeuteen. Herran taivaaseen astuminen on myös todistus ja merkki Herramme Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemuksesta: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näimme hänen taivaaseen menevän (Apt. 1:11).

Jumalan kaitselmuksen pyhä salaisuus täyttyy ylösnousseen Herran taivaaseen astumisessa. Pääsiäisyönä ja läpi koko pääsiäiskauden olemme laulaneet ja julistaneet Kristuksen kuoleman kukistaneesta voitosta. Kristuksen ylösnousemuksen valkeus kirkastaa elämämme. Ilomme on täydellinen Hänen ylösnousemuksessa eikä mikään voi ottaa meiltä tuota iloa pois.

Vapahtajan taivaaseen astumisen juhlan pyhät tapahtumat merkitsevät Kristuksen kunniallisten kärsimysten täyttymystä, Hänen maanpäällisen elämänsä viimeisiä hetkiä. Helatorstai kruunaa Pääsiäisen pyhän salaisuuden.

Vapahtaja erkanee opetuslapsista, mutta surun sijaan heidän mielensä täyttää ilo. Heitä odottaa pyhän evankeliumin julistamisen tie, joka on täynnä kärsimystä, kiusauksia ja vainoa. Opetuslasten ja samalla Kirkon syvin ilo kasvaa Kristuksen sanoista: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).

Kristus nousee ruumiissaan taivaaseen. Hän asettaa ihmisyytemme Jumalan oikealle puolelle, ihmisyytemme, jonka Hän on jumaloittanut persoonassaan Jumalana ja ihmisenä. Vapahtajan taivaaseen astumisen juhlan suuressa ehtoopalveluksessa laulamme:
Oi suloisin Jeesus. Sinä et jättänyt Isän helmaa vaikka maan päällä olevien kanssa vaelsit kuin ihminen. Tänään Sinä menit kunniassa ylös taivaaseen Öljymäeltä ja langenneen kohotit armollisesti korkeuteen sekä asetit hänet Isän Jumalan valtaistuimelle.

Ihminen on luotu Jumalaa varten

Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astuminen pyhä salaisuus ja kokemus uudesta elämästä Pyhässä Hengessä ovat ortodoksisen kirkon elämää hallitsevia teemoja. Kirkko on lähetyksellinen yhteisö, jonka tehtävänä ei ole pelastua maailmalta, vaan pelastaa maailma.

Pyhä Atanasios Aleksandrialainen (k. 373) kirjoittaa: Viettäkäämme seitsemän pyhää viikkoa pääsiäisestä helluntaihin iloiten ja ylistäen Jumalaa siitä, että Hän on näinä viimeisinä päivänä ilmoittanut meille ilon ja ikuisen levon, joka on varattu taivaassa meille ja kaikille, jotka totisesti uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme.

Pyhä Aleksandrian esipaimen viittaa opetuksessaan Kirkon kokemiseen uutena kirkastuneena aikana ja tulevan ajan odotuksena. Siihen liittyy syvä teologinen käsitys ajasta pyhänä historiana, jossa Jumalan valtakunnan tulee kasvaa ja saada täyttymyksensä ihmisten uskossa ja teoissa.
Ihminen on luotu Jumalaa varten. Hänen elämänsä on järjettömyyttä ilman Jumalaa. Jumalan rakastaminen merkitsee, että ihminen valitsee Hänet eikä langenneen maailman valheellista elämää.

Pyhä Isämme Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa, että Jumalan ja ihmisen hengellinen suhde on mahdollinen, koska Jumala on istuttanut ihmiseen elävän sielun ja Pyhän Hengen luomattoman energian.

Pyhän Tessalonikin esipaimenen mukaan kilvoittelijan elämässä kaikki hyveet on Jumalan Rakkauden hyveen erilaisia ilmenemismuotoja. Ilman hengellistä askeesia ei ole kirkollista elämää eikä yhdistymistä Jumalan Rakkauteen.

Meidän on syytä muistaa, että Bysantin kirkon askeettisessa opetuksessa teologia ei tarkoita samaa kuin tämän päivän modernissa ajattelussa eli oppien systemaattista esitystä tai teoreettista tietoa Jumalasta. Askeettisessa kirjallisuudessa teologia tarkoittaa Pyhän Hengen lahjaa, sisäistynyttä puhetta Jumalasta.

Kirkon iloon astutaan sisälle

Kirkon uskovien yhteisö tulee kirkkorakennukseen elääkseen kirkkona. Kirkon tehtävänä on vahvistaa yhteisöllistä elämää Kristuksessa. Kirkon jäsenten elämä ilman eukaristista yhteisöä on naiivia idealismia ja romanttista utopiaa. Me kuvittelemme usein, että sanat ovat kirkossa tekoja ja riittävät sellaisenaan.

Ortodoksisen kirkon yhteisöllisyys kasvaa Pyhästä Eukaristiasta, joka käsittää kaiken ortodoksikristityn elämässä. Se merkitsee uskollisuutta Kirkon todelliselle olemassaololle, pelastuksen evankeliumille ja uskon käytännölliselle julistamiselle.Eukaristia ilman Kirkon yhteisöllistä huolenpitämistä lähimmäisistä on kuollutta ritualismia, joka johtaa ihmisiä uskon elämän vääristymiin.

Kirkon rakkaus ei koskaan merkitse mukautumista eikä alistumista yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin. Kirkon tehtävä yhteiskunnassa on hoitaa ihmisiä eukaristisesti. Mutta tämä yhteisöllinen hoitaminen edellyttää, että Kirkon jäsenten toiminta, liturgia sanaan laajassa merkityksessä jäsentyy ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Kirkko on uuden luomisen mysteerio ja Jumalan Valtakunnan salaisuus. Siksi on vakavaa, että liturgia on lakannut opettamista, muotoilemasta ja ohjaamasta kirkollista tietoisuutta ja ortodoksisen yhteisön maailmankuvaa. Liturgia on alettu ymmärtää pyhäksi sinänsä ja siksi tavallinen elämä maallistuu entisestään kirkon ovien ulkopuolelle.

Pyhä Atanasios Aleksandrialainen opettaa: Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmisestä voi tulla Jumala. Jumala tuli Kristuksessa alas maanpäälle, että me ihmiset voisimme nousta ylös taivaaseen. Juuri tätä me juhlimme kirkossa tänään helatorstaina eli Herran taivaaseen astumisen juhlana.
Kristuksen taivaaseen astuminen on jumalallisen valkeuden ja sanomattoman ilon juhla. Ilman tätä jumalallista iloa ei ortodoksista kirkkoa ja sen elämää voi käsittää ollenkaan.

Jos kirkko kadottaa maailmassa Kristuksen valkeuden ilon, se lakkaa olemasta Hänen valkeutensa uskottava todistaja. Ortodoksisen kirkon ilo Kristuksessa ei ole määriteltävissä tai arvioitavissa. Kirkon iloon astutaan sisälle.

Pyhät opetuslapset ymmärsivät, että voidakseen tulla Pyhän Hengen temppeliksi heidän oli noustava taivaaseen, jonne Kristus oli noussut. He tiesivät sydämessään, että tämä taivaaseen nouseminen oli edellytys heidän palvelustehtävälleen maailmassa. Kun he tämän ”liturgisen taivaaseen astumisen” jälkeen palasivat maailmaan, heidän kasvonsa heijastivat Jumalan Valtakunnan iloa ja rauhaa. He todistivat Jumalan Valtakunnasta.

Kristus on voittanut maailman ja tähän voittoon sisältyy myös Hänen Kirkkonsa. Ortodoksinen hengellisyys on uskovan elämää ja taistelua Pyhässä Hengessä. Kun kilvoittelija parantuu Kirkon terapeuttisessa askeesissa sielun sairauksista, hän kääntyy Kirkon yhteisöllisyyteen Kristuksessa. Kun kilvoittelijan mieli yhdistyy Kristukseen, hän pitää näkyvää maailmaa arvottomana.

Teksti: Isä Jarmo Hakkarainen