Helsingin ortodoksisen seurakunnan ja SOOLi ry:n kannanotto Helsingin kaupungin suunnittelemaan yhteiseen katsomusopetukseen

Helsingin kaupunki valmistelee yhteisen katsomusopetuksen mallia, jonka on tarkoitus tulla voimaan lukuvuodesta 2027–2028 alkaen. Tällä hetkellä joissakin kouluissa toteutetaan katsomusaineiden osittaista yhteisopetusta, mutta yhtenäistä, kaupungin tasolla ohjattua mallia ei ole olemassa. Kaupunki on ilmoittanut tavoitteekseen perusopetuksen tuntijaon yhtenäistämisen, minkä yhteydessä päivitetään myös opetussuunnitelmaa sekä valmistellaan yhteinen katsomusopetuksen malli.

Katsomusaineiden opetuskokeilut eivät sinänsä ole uusi ilmiö, vaan niitä on toteutettu eri puolilla Suomea jo pitkään. Näiden kokeilujen kautta on kertynyt merkittävästi kokemusta siitä, millaiset ratkaisut ovat käytännössä toteuttamiskelpoisia ja millaiset taas osoittautuvat ongelmallisiksi. On kuitenkin huomattava, että voimassa oleva lainsäädäntö sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät mahdollista katsomusaineiden opettamista yhtenä kokonaisuutena. Tämä vaihtoehto on siten jo lähtökohtaisesti poissuljettu.

Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunta on todennut, että opettajille tarjotaan koulutusta yhteisen katsomusopetuksen mallin toteuttamiseksi ennen uuden opetussuunnitelman käyttöönottoa. On kuitenkin välttämätöntä todeta, ettei tällainen koulutus tee opettajista päteviä opettamaan kaikkia katsomusaineita. Katsomusaineen opettajan kelpoisuus saavutetaan ainoastaan yliopistollisen koulutuksen kautta, eikä yhden katsomusaineen pätevyys anna kelpoisuutta toisen katsomusaineen opettamiseen. Näin ollen esimerkiksi evankelis-luterilaisen uskonnon opettaja ei ole automaattisesti pätevä opettamaan ortodoksista uskontoa, elämänkatsomustietoa tai islamia. Yhteisopetus ei myöskään mahdollista poikkeamista opettajien kelpoisuusvaatimuksista. Tätä tulkintaa tukevat aluehallintovirastojen päätökset (Jyväskylä EOAK/3469/2016; Turku LSAVI/8673/2024), jotka koskevat katsomusaineiden yhteisopetusta.

Erityistä huolta herättää Helsingin yliopiston normaalikoulussa toteutettu katsomusaineiden yhteisopetuskokeilu, josta on tehty kantelu. Kokeilulle ei ole myönnetty asianmukaista kokeilulupaa. Tilanne herättää vakavia kysymyksiä suhteesta voimassa olevaan lainsäädäntöön, opetussuunnitelmaan ja oppilaiden oikeuksiin. On perusteltua toivoa, ettei Helsingin kaupunki ota tästä toiminnasta mallia omiin ratkaisuihinsa.

Edellinen hallitus asetti katsomusaineopetuksen kehittämistyöryhmän arvioimaan katsomusaineopetuksen nykytilaa ja tekemään ehdotuksia sen kehittämiseksi. Työryhmän loppuraportti julkaistiin vuonna 2025. On ilmeistä, että katsomusaineopetus kaipaa kehittämistä, mutta työ on edelleen kesken ja sen jatkolinjaukset kuuluvat tulevien hallitusten päätettäväksi. On myös huomionarvoista, ettei opetushallitus ole myöntänyt yhteisopetukselle yhtään kokeilulupaa, ei edes normaalikouluille. Tämän vuoksi kaikki yhteisopetuskokeilut tapahtuvat ilman selkeää lainsäädännöllistä tai hallinnollista perustaa.

Yhteisopetusta perustellaan usein uskontodialogin edistämisellä. On kuitenkin huomattava, että katsomusdialogi ei rajoitu uskontoihin. Elämänkatsomustiedon oppiaineen edustajat ovat toistuvasti korostaneet, että katsomusdialogi koskee myös uskonnottomia katsomuksia. Kun noin neljäsosa perusopetuksen oppilaista opiskelee elämänkatsomustietoa, on perusteltua kysyä, millä tavoin yhteisopetuksen painopiste määritellään.

Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen Minna Lindgren totesi Helsingin vihreät ry:n tiedotteessa (3.3.), että yhteinen katsomusopetusmalli on ”edistysaskel kohti opetusta, jossa lapsia ei lokeroida vanhempien uskontokunnan perusteella”. Tällainen näkemys ei kuitenkaan ole katsomuksellisesti neutraali. Se heijastaa maailmankuvaa, jossa lapset nähdään perheestään ja yhteisöstään irrallisina yksilöinä ja jossa uskonto tai katsomus ymmärretään pelkästään henkilökohtaisena valintana. Monien maailmanuskontojen näkökulmasta tilanne on päinvastainen: lapsella on oikeus kuulua perheeseensä ja yhteisöönsä sekä osallistua niiden kulttuuriin, arvoihin ja uskonnolliseen perinteeseen. Sekulaari humanismi ja yksilökeskeinen maailmankuva eivät ole katsomuksellisesti neutraaleja lähtökohtia. Niiden omaksuminen yhteisen mallin perustaksi johtaisi helposti kulttuuriseen assimilaatioon.

Samassa tiedotteessa apulaispormestari Shawn Huff totesi, että nykyinen lapsen uskonnon mukainen opetus on erottelevaa ja kohtelee oppilaita epätasa-arvoisesti. Katsomusaineopetuksen kehittämistyöryhmä tarkasteli kuitenkin nimenomaan yhdenvertaisuuskysymyksiä ja suositteli muun muassa katsomusopetuksen laillisuusvalvonnan vahvistamista. Väitteelle, jonka mukaan erillinen katsomusopetus olisi oppilaita eriarvoistavaa, ei ole esitetty tutkimusnäyttöä. On myös huomattava, että oppilaat työskentelevät koulussa jatkuvasti erilaisissa ryhmissä eri oppiaineissa ja eri opettajien johdolla.

Riippumatta siitä, toteutetaanko katsomusaineiden opetusta erillisinä ryhminä vai osittain yhdessä, jokaisella oppilaalla on oikeus saada opetusta oman uskontonsa tai katsomuksensa opetussuunnitelman mukaisesti. Yhteisopetus ei mahdollista poikkeamista opetussuunnitelman sitovista tavoitteista ja sisällöistä. Näennäisesti yhteisetkin teemat voivat sisältää kullekin traditiolle ominaisia lähtökohtia ja painotuksia. Esimerkiksi ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia tarkastellaan eri tavoin sekulaarista ja ortodoksi kristillisestä näkökulmasta.

Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjää arvioimaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan sekä osallistamaan oppilaat ja huoltajat yhdenvertaisuutta edistäviin toimenpiteisiin. Yhteinen katsomusopetus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa vähemmistöön kuuluva oppilas asetetaan oman katsomuksensa edustajaksi enemmistön keskelle. Koulun tulee olla identiteettiturvallinen tila, jossa oppilas voi ilmaista katsomustaan ilman leimautumisen pelkoa.

Oman uskonnon opetus on perusopetuslaissa turvattu oikeus. Siihen puuttuminen edellyttää erittäin huolellista arviointia sekä toiminnan laillisuuden että sen vaikutusten näkökulmasta. Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan työskentelyn tulee kaikilta osin olla avointa. Myös valmistelua tekevän, katsomusaineiden opettajista koostuvan työryhmän kokoonpanon tulee olla julkinen.

Helsingin ortodoksinen seurakunta

SOOLi ry:n hallituksen jäsenet

Tekstin on seurakunnan osalta laatinut Maura Ihatsu, Helsingin ortodoksissen seurakunnan aikuiskasvatuksesta ja kouluyhteistyöstä vastaava kasvatustyöntekijä