29.5.2019

Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä vietetään Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen taivaaseen astumisen juhlaa. Tämän juhlan myötä kirkkovuodessa alkaa liturgisesti hämmentävä ajanjakso.

Emme enää laula riemukasta pääsiäistroparia, mutta myöskään Pyhää Henkeä ei vielä sovi kutsua. ”Taivaallinen Kuningas” tulee luettavaksi vasta helluntain myötä.

Helatorstaina päivittäisiin rukouksiimme tulee siis aukko. Kristus nousi taivaaseen, mutta Pyhä Henki ei ole vielä laskeutunut. Olemme hämmentyneitä, jäämme sanattomiksi. Kenen puoleen käännymme?

Pääsiäisestä helluntaihin jatkuvan viisikymmenpäiväisen juhlakauden alku- ja loppupiste ovat kirkkovuoden kaksi tärkeintä kiinnekohtaa. Ne alleviivaavat uskon todellisuuden kahta ääripäätä: ylösnousemuksen fyysinen ja konkreettinen todellisuus toisaalla sekä Pyhän Hengen kaiken täyttävyys toisaalla. Pääsiäinen ja helluntai puhuttelevat meitä selkeästi ja voimakkaasti.

Mutta mikä on helatorstain rooli? Mikä on sen hengellinen sanoma? Helposti jää huomaamatta, että juuri Kristuksen taivaaseen astumisen juhla on todellinen pelastuksemme täyttymyksen juhla. Koko pelastushistoria – Vapahtajan, syntymä, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus – loppuunsaatetaan taivaaseenastumisessa.

Helatorstain juhlaikonissa on lähes aina kuvattuna myös Jumalansynnyttäjä, vaikka häntä ei tapahtumasta kertovassa evankeliumitekstissä mainitakaan. Ikoni pyrkiikin kuvaamaan koko kirkon täyteyttä, ei niinkään pelkkää historiallista tapahtumaa. Jumalansynnyttäjä on kuvattu taivaaseen nousevan Kristuksen kanssa ikonin keskilinjalle. Neitsyt Maria kuvaa kirkkoa, tai paremminkin Kirkkoa. Marian suojeluksessa meistä tulee Kristuksen ruumiin jäseniä ja seurakunnan kokonaisuudesta Kristuksen ruumis. Ikonissa Marian rukoukseen kohotetut kädet kuvastavat niitä esirukouksia, joiden kantajana Kirkko maailmassa toimii.

Helatorstaina Mariasta ihmiseksi syntynyt Jumalan poika, Kristus, joka on kuolemalla kuoleman voittanut, nousee kirkastetussa ruumiissaan taivaaseen. Näin hän, joka maailmaan syntyessään pyhitti koko luomakunnan, nyt ruumiillisesti taivaaseen nousemisellaan lopullisesti lunastaa koko tämän langenneen maailmamme. Ja katso: maailma on jälleen hyvä, niin kuin se oli luomisen hetkellä.

Maailma tuli uudeksi Jumalan syntyessä Kristuksessa ihmiseksi, mutta helatorstain mullistavan tapahtuman jälkeen ei taivaskaan ole enää entisellään. Hymnirunoilija on sanoittanut tämän ihmeen seuraavasti: ”Taivaasta alas tullut ja ihmismuodon ottanut Valtias meni nyt kunniassa ylös taivaaseen. Meidänkin langennut luontomme sai näin kunnian istua Isän Jumalan oikealla puolella.” 

Pastori Mikko Leistola


Helatorstaina vietetään Tikkurilan Kristuksen taivaaseenastumisen kirkon praasniekkaa – temppelijuhlaa. Kello 10 alkavassa liturgiassa on mukana Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo sekä Burundin ja Ruandan metropoliitta Innocentios. Palveluksessa vihitään papiksi diakoni Teppo Väisänen sekä myönnetään kierreorarin käyttöoikeus diakoni Sergei Podschivaloville.

Katso seurakunnan alueella toimitettavat palvelukset jumalanpalveluskalenterista.

Kategoriat Kirkkovuosi