Pyhän Nektarios Eginalaisen (1846–1920) muistopäivänä 9.11. saamme viettää Klaukkalan ortodoksisen kirkon temppelijuhlaa.
Muistopäivälle osoitettu evankeliumin lukujakso on Johanneksen evankeliumin 10. luvun katkelma, jossa Kristus osoittaa olevansa Hyvä Paimen.
Tässä evankeliumi kertomuksessa Jeesus opettaa olevansa yhtälailla portti ja paimen, joka porttia vartioi. Pyhä Johannes Krysostomos tulkitsee tätä kohtaa niin, että porttina on nimenomaan Jumalan Sana. Jokainen, joka koettaa johdattaa ihmisiä hengellisellä tiellä ilman Jumalan Sanaa, pyhiä kirjoituksia ja niiden oikeaa tulkintaa, on huijari.
Mutta kuinka me sitten voimme erottaa aidon paimenen ja huijarin toisistaan? Hieman aiemmin samassa Johanneksen evankeliumin luvussa Jeesus opettaa, että paimen ”kulkee edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” (Joh. 10:4). Entäpä kuinka me voimme tunnistaa aidon paimenen äänen? Me tunnistamme äänen, jos se on meille entuudestaan tuttu. Jos me olemme perehtyneet pyhään Raamattuun, pyhiin kirjoituksiin. Jos me olemme kuulleet, kuinka Kirkko on johdattanut meitä niiden äärelle ja kuinka Kirkon pyhät isät ovat niitä tulkinneet. Silloin hyvän Paimenen – Kristuksen ääni on tullut meille tutuksi.
Kuinka paljon meidän elämässämme onkaan ääniä! Kuinka paljon erilaiset viestimet ja informaatiokanavat suoltavat meille erilaisia ärsykkeitä ja viestejä. Toimittajat, poliitikot, kommentaattorit, viihteentekijät, sisällöntuottajat täyttävät korvamme monen kirjavilla äänillä. Useimmiten tuo kaikki häly peittää alleen Paimenen äänen. Meillä ei ole aikaa eikä aina ei edes kiinnostusta pysähtyä ja keskittyä kuulemaan Kristuksen ääntä. Sitä ainoaa olennaista ääntä, joka antaa kaikelle muulle olemiselle ja elämiselle merkityksen.
Kuka meistä lukee päivittäin Raamattua? Kuka rukoilee säännöllisesti päivittäin aamu- ja iltarukouksia? Kuka osallistuu säännöllisesti jumalanpalveluksiin? Kuka perehtyy kirkon pyhien ihmisten opetuksiin? Ellemme me tätä tee, me emme tunnista, me emme osaa erottaa Paimenemme ääntä vaikka sen kuulisimme.
Evankeliumi Hyvästä paimenesta luetaan yleensä kirkon pyhiksi julistamien piispojen muistopäivinä. Niin nytkin pyhän Pentapoliksen piispa Nektarios Eginalaisen päivänä. Pyhittäjä Nektarios on tässä suhteessa erinomainen esikuva meille. Hän todella keskittyi elämässään kuulemaan vain kaikkein olennaisinta ääntä. Hän oli kärsivällisyyden ja nöyryyden esikuva, joka kohdisti kiinnostuksensa ja tarmonsa Jumalan rakkauden tuntemisessa edistymiseen. Sitä kautta hänestä tuli myös paimen, joka välitti tuota löytämäänsä Jumalan rakkautta lähimmäisillensä.
Pyhälle Nektariokselle oli ominaista luja usko ja rakkaus erityisesti Jumalanäitiä kohtaan. Rukoillessaan hänellä oli tapana kunnioituksesta teititellä häntä. Hän myös kirjoitti Jumalanäidille suuren määrän runoja, sillä hän oli luvannut tälle runon aina, kun hänen esirukouksensa jonkun hädässä olevan ihmisen puolesta kuullaan. Pyhä Nektarios tunnetaankin erityisesti Kreikassa, mutta myös muualla suurena ihmeidentekijänä. Hänen esirukoustensa kautta on tapahtunut monia ihmeparantumisia.
Pyhälle Nektariokselle oli tunnusomaista vankkumaton ja valoisa kärsivällisyys raskaidenkin koettelemusten keskellä sekä toivon paneminen Jumalan apuun. Kristuksen nöyryydellä hän kohtasi ihmisten vähättelyn ja halveksunnan. Suuressa rakkaudessaan puutteessa olevia kohtaan hän myös unohti itsensä ja uhrautui näiden puolesta.
Tämän pyhän ihmisen esirukouksiin saamme mekin turvautua erityisesti Klaukkalassa, pyhän Nektarioksen kirkossa, jossa meillä on kunnia säilyttää kallisarvoista pyhittäjän reliikkiä eli pyhäinjäännöstä. Näin meille on annettu parannuksen ja ihmeitten lähteiksi palanen pyhittäjän maallisia jäännöksiä, monia hänestä maalattuja ikoneja ja ennen muuta hänen hengellinen puolustuksensa ja esirukouksensa meidän puolestamme.
Akatistoshymnin sanoin mekin saamme kääntyä pyhän esipaimen Nektarioksen puoleen: ”Enkelten kanssa asujana ja taivaalliseen elämään osallistujana, oi isä Nektarios, sinä työskentelit miellyttääksesi Jumalaa. Ota nyt vastaan uhrina tämä veisu ja rukoile lakkaamatta laumasi ja kaikkien sinua kunnioittavien ortodoksien puolesta, jotta me parantuisimme ruumiin ja sielun sairauksista ja voisimme yhdessä kanssasi iankaikkisessa valtakunnassa lakkaamatta huutaa: · Halleluja, halleluja, halleluja!
Isä Kimmo Kallinen
Klaukkalan kirkon ja Uspenskin katedraalin pappi
Päivän evankeliumi, Joh. 10:9–16:
Herra sanoi: Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista. ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.