Ihmisten kalastaja apostoli Pietari on meille uskon esikuva

Luukkaan 1. sunnuntai 26.9.2021

Luukas 5: 1-11 

Tämän sunnuntain evankeliumi kuvaa kirkon lähetystyön tehtävää maailmassa. Vapahtaja opettaa ensimmäistä kertaa synagogien ulkopuolella, veneessä Genessaretin järvellä. Pian synagogat ovatkin Häneltä kokonaan suljetut, mutta ihmiset seuraavat Häntä kaikkialle, järven rantaan, vuoren rinteille, kylien ja kaupunkien kujille, maantien varrelle. He janoavat kuulla Hänen sanojaan. Ihmiset tunnistavat Vapahtajan opetuksessa Jumalan Sanan.

Herran ensimmäiset ja läheisimmät opetuslapset olivat kalastajia Genessaretin järvellä, yksinkertaisia, kouluja käymättömiä miehiä, jotka tuskin osasivat lukea ja kirjoittaa. Kuitenkin he seurasivat Herraansa läpi Galilean ja Juudean, ylös Jerusalemiin. Ja heistä tuli Ylösnousseen julistajia kaikkialla maailmassa. Kalastajan ammatti on kuva apostolin tehtävästä – heittää verkko syvään veteen ja saada kokoon suuri saalis Kirkon verkkoon ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Evankeliumikertomusten ihmeellisten kalansaaliiden ylenpalttisen suuri määrä kuvaa sitä, kuinka evankeliumi saa kokoon kaikki kansakunnat.

Apostoli Pietarin tarina kulkee läpi evankeliumin. Opimme tuntemaan hänet voimakkaana luonteena, äärimmäisyyksien miehenä. Jo tässä kertomuksessa näemme hänet miehenä, joka sekä osoittaa uskollisuutensa Herralle että kauhistuu syntisyyttään Herran pyhyyden edessä. ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Olennaista on, että tämän syvästi inhimillisen miehen Vapahtaja kutsuu opetuslastensa johtajaksi ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja,” ja myöhemmin antaa tälle nimen Kallio (Petros), ja sanoo, että tälle kalliolle Hän rakentaa kirkkonsa. Ihmisen rajallisuus kohtaa Jumalan suuruuden, ja ihmeellinen kalansaalis tapahtuu.

Tänään pyhä Simon Pietari antaa meille esikuvan uskosta: ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.” Raamatun kielessä usko on sama sana kuin luottamus. Luottamus Jumalaan tekee mahdolliseksi sen, että jopa minä, itsekäs individualistinen nykyihminen, voin oppia olemaan kuuliainen Jumalan tahdolle, kirkolle, hengelliselle isälleni, yhteisölleni. Usko ei ole mielipide eikä valmiiksi paketoitu näkemys, jonka minä määrittelen tai toisen laatima ohjelma, jota minä noudatan. Usko on luottamusta Jumalaan ja elämään ja Jumalan johdatukseen. Usko antaa perustan, joka ei horju, ja näköalan, joka valaisee ja siunaa elämäni suunnan jokaisen pimeimmänkin mutkan. Usko on rakkautta, matka ja hyppy tuntemattomaan. Jos voimme ”antaa itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen Jumalan haltuun” Jos voin luottaa Jumalaan, uskoa Häneen, ja noudattaa Hänen kutsuaan, ” jättäen kaiken lähteä seuraamaan Jeesusta”, minulle tapahtuu suurempia ja ihmeellisempiä asioita kuin itse osaisin ikinä kuvitella tai suunnitella. Kun seuraan Kristusta, löydän oikean suunnan elämälleni.

Teksti: Rovasti Heikki Huttunen