In memoriam, isä Simo Haavisto 

Menetimme isä Simo Haaviston marraskuun alussa 2022. Hän oli seurakuntamme kasvatti viimeistään siitä asti, kun hänet kristinoppileirin päätöspäivän liturgiassa 9.8.1992 voideltiin ortodoksisen kirkon jäseneksi. Värikäs persoona värikkäissä vaatteissaan jäi jokaiselle mieleen myös kriparia seuranneiden vuosien kuluessa.

Seuraavien talvien aikana Simo kulki kotoaan Pornaisista Unioninkadulle seurakunnan nuorisotoimiston kerhohuoneelle ”Kertsille” niin tiistaisin Nupiin, kuin maanantaisin kokoontuneeseen Impro-kerhoonkin. Lukioaikana se onnistui koulumatkojen puitteissa, Kallion ilmaisutaidon lukio kun sijaitsee kivenheiton päässä Kruununhaasta. Lukion jälkeen tie vei useaksi vuodeksi teologian opintojen pariin Thessalonikiin Aristoteleen yliopistoon, pääaineena eksegetiikka eli Raamatun tutkimus. Kielellisesti lahjakkaalle opiskelijalle sopiva ala, jota hän sovelsi myöhemmin mm. pitämässään raamattupiirissä Helsingissä ja koronapandemian aikana virtuaalisessa raamattupiirissä Nurmeksesta käsin.

Paluu Suomeen ja Helsinkiin toi mukanaan useita erilaisia työtehtäviä uskonnonopettajasta tehtäviin Kyproksen suurlähetystössä ja hiippakuntasihteeristä Lampukka-kaupan myyjäksi. Sitoutuminen kirkon elämään ja työhön kulki mukana koko ajan ja lopulta seurakunnan kasvatustoimeen nuorisotyöntekijäksi; työhön, jonka parissa Simo oli saanut kasvaa Kirkon jäsenyyteen ja aikuisuuteen. Helsingin seurakunnan työpestin jälkeen Simo muutti Vaasaan, jossa toimi opetustehtävissä mm. maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksessa ja uskonnonopettajana. Oulun metropoliitta Elia vihki hänet diakoniksi 29.5.2016 ja papiksi 15.10.2017. Vuoden 2020 alussa kirkon työ kutsui taas maan toiselle laidalle Nurmeksen papiksi.

Kielet, niiden opiskelu ja oppiminen olivat isä Simolle inspiraation lähde. Tähän liittyi ammentaminen kirjallisuudesta, teatterista, sarjakuvista ja tv:n komediasarjoista, kulttuurista yleensäkin. Eläimet, erityisesti viimeisimpinä kissat Hannibal ja Attila – pitivät isä Simon tietoisena paikastaan arjessa. Viimeisimmässä aluevaltauksessa, talollisena, yhdistyivät isä Simon rakkaus joukkoliikennettä ja puutarhanhoitoa kohtaan. Äskettäin hankittu radanvartijan talo Höljäkässä jää odottamaan toista huolehtijaa.

Isä Simon avoimuus ja lämmin, alati virtaava ja monesti teräväkin huumori tekivät hänestä lyömättömän nopeassa ystävystymisessä erilaisten ihmisten kanssa. Todisteena tästä voi pitää kummilasten joukkoa eri puolilla Suomea ja muuallakin. Isä Simon valtaisa kiinnostus eri kieliä ja kulttuureja kohtaan antoi hänelle välineitä kohdata ihmisiä vaivattomasti. Tämän vastinparina tinkimätön johdonmukaisuus kirkollisissa perusasioissa teki hänestä teologin ja sielunpaimenen, johon pystyi turvaamaan. Omalla persoonallaan isä Simo halusi rakentaa kirkkoa, johon mahtuu erilaisia ihmisiä ja elämänpolkuja. Pappeuden palvelutehtävä toi iloa oman tien etsimisen päätteeksi ja siten iloa myös hänen ympärillään oleville.

Isä Simon liian aikainen kutsu pääsiäisen loppumattomaan riemuun tuli kaikille yllätyksenä ja järkytyksenä. Jälleennäkemistä Taivasten valtakunnan hääjuhlassa jäävät odottamaan vanhempien ja veljien sekä heidän perheidensä lisäksi hengelliset lapset, kummilapset sekä koko ystävien paljous.

”Kuolema, missä on sinun otasi?

Tuonela, missä on sinun voittosi?

…

Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.

Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.” (Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnasta)

 

Hanna Korhonen

Teemu Toivonen

Kirjoittajat ovat isä Simon ystäviä ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kasvatteja

 

Isä Simon muistolle on toimitettu panihida, vainajien muistopalvelus, Kotikirkossa 2.11. ja 5.11. Lisäksi Uspenskin katedraalissa esitetty Kamarikuoro Krysostomoksen panihida konsertti ja jumalanpalvelus omistettiin isä Simo Haaviston muistolle. Tulevista panihidoista tiedotaan myöhemmin. 

Uutinen isä Simo Haaviston kuolemasta Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla