In memoriam: Kaarina Lyhykäinen

Kaarina Lyhykäinen syntyi Lohjalla 14.8.1966 ja kirjoitti ylioppilaaksi Lohjan lukiosta v. 1985.

Kaarina suoritti teologian maisterin (1994) ja filosofian maisterin (2013) tutkinnot Helsingin yliopistossa sekä opettajan pedagogiset opinnot Joensuun yliopistossa (1996). Kaarina oli erinomainen esimerkki elinikäisestä oppijasta, joka kehitti jatkuvasti itseään työnsä ohella. Viimeisinä opintoinaan hän suoritti historian aineenopettajan opinnot sekä teki tutkimusta katekumeenityöstä ja uskonnonpedagogiikan alueelta laajemminkin.

Kaarina teki pitkän uran kirkon kasvatustyössä aina varhaiskasvatusikäisten parista korkea-asteopiskelijoiden kanssa. Vuodesta 1994 hän toimi alkaen Helsingin ortodoksisen seurakunnan kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen asiantuntijana. Hän oli myös opettaja ja kouluttaja erilaisilla kirkollisen kasvatuksen kentillä. Kaarina oli mukana kehittämässä seurakunnan kasvatussuunnitelmia, laati koulujen opetussuunnitelmia, tuotti oppimateriaaleja ja koulutti opettajia sekä opetti oppilaita.

Kaarina oli kehittämässä ortodoksista varhaiskasvatusta tuoden neljännesvuosittain päiväkotien ja koulujen ortodoksiset 6-vuotiaat eskareille tarkoitettuun kirkkopäivään tutustumaan. Perusopetuksen ja lukion osalta hän oli mukana laatimassa ortodoksisen uskonnonopetuksen perusteita Opetushallituksessa. Opetuksen taustalle hän tuotti tukimateriaaleja paikallisten opetussuunnitelmien toteuttamiseen, koulutti opettajia opetussuunnitelmien käyttöön ja ohjasi opettajia yhdysluokkaopetuksen pedagogiikkaan. Kaarina piti huolta Helsingin seurakunnan alueen ortodoksisista opettajista kouluttaen, tukien ja kannustaen sekä järjestäen opettajille työhyvinvointiin liittyvää toimintaa. Vuotuiset opettajien kanssa toteutetut suunnittelu- ja koulutuspäivät, virkistysillat ja opintomatkat olivat odotettuja kohtaamispaikkoja kentän opettajille.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan perusopetusikäisten ikäluokkien verran ortodoksioppilaita tavoittavat kirkkaan viikon koululaispalvelukset olivat pitkään Kaarinan rutinoituneen organisoinnin alla. Lisäksi Kaarina oli luomassa ja kehittämässä kouluopetuksen tueksi teemapäiviä ja muuta oheistoimintaa, joihin opettajat saivat tuoda oppilaitaan opintokäynneille.

Kaarina toimi sivutoimisesti Helsingin yliopiston harjoittelukoulujen ortodoksisen uskonnon opettajana, soveltavan kasvatustieteen laitoksella tuntiopettajana sekä ohjaavana tutoropettajana niille opettajille, jotka suorittivat ortodoksisen teologian perus- ja aineopintoja Helsingin kristillisessä opistossa.

Kaarina oli myös oppimateriaalien tekijä. Vuoden 2004 opetussuunnitelmien perusteiden jälkeen tehtiin yhteistyössä Opetushallituksen kanssa perusopetukseen Ortodoksinen uskonto- kirjasarja, jonka koordinaattorina hän toimi. Hän oli mukana uudistamassa lukion oppikirjoja (Kinos 1 ja 2), joista viimeisin ilmestyi tänä kesänä. Viimeiset kolme vuotta Kaarina tuotti ja kokosi ortodoksisen kirkon piirissä tuotettua digitaalista oppimateriaalia Ortodoksisto-portaaliin.

Hän myös kehitti ja ylläpiti kasvatukseen liittyviä ekumeenisia yhteyksiä eri yhteistyötahojen kanssa, mm. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston kanssa.

Kaarinalla oli työnsä puitteissa monia kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä.  Hän on toiminut mm.  Suomen ekumeenisen neuvoston jäsenenä, Suomen Ortodoksisten Opettajien liiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana sekä Intereuropean Comission on Church and School hallituksen jäsenenä.

Kaarinan työssä ja hänen omassa elämässään yhdistyivät vahva ortodoksisen tradition tuntemus sekä pedagoginen osaaminen ja viisaus. Hänen mukaansa ortodoksinen kasvatus ja opetus ei ole vain tiedon siirtämistä, vaan ennen kaikkea ortodoksisuuden kokemista – kotona, koulussa ja seurakunnassa.  Hän olikin yksi keskeisistä henkilöistä järjestämässä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia naisen asemasta ortodoksisessa kirkossa.

Kaarina oli lempeä, myönteinen, luotettava ja helposti lähestyttävä. Hänellä oli kyky kohdata jokainen oppilas, kollega ja ystävä arvokkaana yksilönä. Hän oli myös empaattinen kuuntelija ja hyvä keskustelija. Hänen laaja-alaista osaamistaan, kokemustaan ja näkemyksiään arvostettiin kaikkialla siellä, missä hän toimi. Hänen päättäväinen ja pitkäjänteinen työnsä teki ortodoksisesta kasvatuksesta ja uskonnonopetuksesta näkyvämpää, vahvempaa ja arvostetumpaa.

Oman uskonnon opetus koulussa oli hänen vahva agendansa katsomusopetuksesta: kun lapsi/nuori kohtaa muita oman kirkon jäseniä ja opetuksessa huomioidaan kunkin oppilaan oma kulttuuritausta, niin tällöin oppilaan on helpompi luoda omaa identiteettiään ja kohdata rohkeasti myös toisenlaisia maailmankatsomuksia. Oman uskonnon opettaja on oppijalle myös kulttuurin tulkki, ei pelkkä tiedon välittäjä. Kaarina haastoikin oppilaitaan dialogiin, missä kukin pystyi turvallisesti ilmaisemaan ajatuksiaan.

Kaarina harrasti sukututkimusta, kielten opiskelua ja puutarhanhoitoa, jonka hän aloitti toden teolla kuluneena kesänä lapsuudenkotinsa pihamaalla Lohjalla.

Kaarinan elämään mahtui myös raskaita vaiheita. Hän menetti siskonsa ja aviomiehensä varhain. Raskaista elämäntilanteista huolimatta Kaarina säilytti eteenpäin katsovan ja valoisan elämänasenteensa.

Kaarinalle kaikki läheiset olivat tärkeitä ja hän piti heistä hyvää huolta. Kaarina oli rakastava ja rakastettu äiti kolmelle aikuiselle lapselleen sekä isoäiti kahdelle lapsenlapselleen. Iloa tuotti myös hänen ihastuttava kissansa, Porkkana eli Porkkis.

Kaarina menehtyi puutiaisaivokuumeen aiheuttamaan tulehdukseen. Hänen poismenonsa on tuonut syvää surua läheisille, työtovereille ja ystäville, ja jättää aukon maamme uskontokasvatuksen kentälle.

Kaarina siunattiin haudan lepoon 19.9.2025 Pyhän Elian kirkossa Helsingissä. Siunauksen toimittivat isät Heikki Huttunen, Sergei Petsalo ja Tapio Rautamäki.  Kaarinan arkku oli koristeltu Kaarinan lempikukkasin, auringonkukilla, mitkä kuvaavat hyvin hänen valoisaa persoonaansa. Suuri joukko Kaarinan läheisiä, työtovereita ja ystäviä oli saattamassa häntä iäisyysmatkalle.

Kaarinan kaunis ja lämmin muisto elää mielissämme ikuisesti. Meillä on sinua ikävä!

Anna, Herra, ikuinen rauha autuaalliseen kuolonuneen nukkuneelle palvelijallesi!

Anja Huurinainen-Kosunen, entinen työtoveri ja ystävä

Teemu Toivonen, entinen työtoveri ja ystävä