Päivän sana 
Päivän pyhät 
Koverretut kurpitsat ovat halloween-juhlan symboleja. Rovasti Andrei Verikov rohkaisee kyseenalaistamaan koko juhlan idean ja miettimään, mitä juhla opettaa meidän lapsille ja tuleville sukupolville. Kuva: iStock, natatravel. Teksti: Vlada Wahlstén
Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa ovikello saattaa soida – ja oven takaa kuulua ”Karkki vai kepponen?”
Vuoden papiksi vastikään valittu isä Andrei Verikov myöntää jättävänsä oven useimmiten näissä tilanteissa avaamatta.
”Siinä voivat odottaa ja oppia. Mehän vietämme Karjalan valistajien juhlaa marraskuun ensimmäisenä lauantaina, joten useimmiten emme ole kotonakaan. Jokainen voi itse miettiä, haluaako opettaa lapsilleen, että karkkia voi mennä vaatimaan muilta ja soittamaan tuntemattomienkin ovikelloja”, toteaa isä Andrei.
Samalla isä Andrei muistuttaa, ettei syntynyt tilanne ole lasten vastuulla eikä lapsia saisi syyllistää tilanteesta.
”Lapset ovat kaupallisuuden uhreja. Naamiaissisältöä syötetään heille koko ajan lokakuun puolivälistä alkaen. Halloweenissa kuolema tuodaan kauhufilmimaisesti ja siitä on tehty viihdettä.”
Ortodoksisessa kirkossa kuolema ja ylösnousemus nähdään hyvin toisenlaisessa valossa.
”Ortodoksisessa perinteessä emme näe vainajia pelottavina ja ensimmäiset kristityt kokoontuivat katakombeissa. Kunnioitamme edesmenneitä ja rukoilemme heidän puolestaan. Emmehän halua välittää lapsillekaan kuvaa vainajista pelottavina. Kyllä halloweenissa välitetään väärää kuvaa myös kuolleiden ylösnousemuksesta.”
Isä Andrei puhuu podcastista sekä blogeistaan tunnetuksi tullut isä Andrei on tottunut puhumaan suoraan ja niin hän toteaa tässäkin yhteydessä.
”En näe halloweenissa mitään hyvää. Tiedän, että on herkkiä lapsia, jotka pölkäävät tätä aikaa. Luurangot ja hirviöt voivat pelottaa.”
Kaikesta huolimatta isä Andrei ei kannata liian tuomitsevaa suhtautumista.
”En ole kuitenkaan sellainen ihminen, että kieltäisin lapsiani osallistumasta koulun tai päiväkodin halloween tai naamiaisjuhlaan. Kotona emme vietä halloweenia. Sehän on aivan irti meidän perinteestä. Näen kuitenkin ristiriitaisena, että jos koulussa ja päiväkodissa halutaan olla uskontoneutraaleja ja jouluna ei välttämättä saa näkyä edes enkeleitä, niin miksi sitten nyt tuodaan esille zombeja ja noitia. Sehän loukkaa esimerkiksi minun vakaumustani ja uskonnonvapauttani.”
Isä Andrei kertookin kertoo pohtineensa paljon sitä, miksi kristinusko halutaan neutralisoida ja piilottaa.
”Ehkä se johtuu siitä, että kristinusko kutsuu meidän oman mukavuusalueen ulkopuolelle muutokseen. Meitä kutsutaan tulemaan paremmiksi, tekemään parannus. Se taas kysyy vaivannäköä. Meidän on näennäisesti helpompi elää, kun suljemme Jumalan pois. Silloin kaikki on ikään kuin sallittua. Voimme resetoida omatuntomme. Mutta Kristuksen tuoma muutos ei ole kahlitsevaa, vaan vapauttaa ja voimaannuttavaa.”
Isä Andrei on pahoillaan, että naamiaiset ja kaupallisuus on tuotu yhä enemmän myös osaksi virpomista palmusunnuntaina pääsiäisen edellä.
”Virpomisessa kuitenkin lapset sentään vievät siunauksen ja jättävät vitsan palkkioksi.”
Isä Andrei rohkaisee ortodokseja tuomaan omaa perinnettämme esille ja ainakin olemaan ruokkimatta halloween-huumaa, joka kuitenkin vie enemminkin meitä poispäin Jumalasta.
Evankelisluterilaisessa kirkossa vietetään pyhäinpäivää ja muistetaan näin kaikkia edesmenneitä.
”Karjalan valistajien juhla on Kirkkomme oma paikallinen juhla, joka on tarkoituksella ajoitettu luterilaisen kirkon pyhäinpäivään. Näin me nostamme omat pyhämme keskiöön. Kyseessä ei kuitenkaan ole meillä yleinen vainajien muistelupäivä.”
Erityisesti ekumeenisissa perheissä saatetaan käydä haudoilla juuri luterilaisena pyhäinpäivänä. Isä Andrei rohkaisee toimimaan tässä parhaaksi katsomallaan tavalla.
”Edesmenneitä omaisiaan voi muistaa vaikka jokaisena päivänä ja näin tietysti myös Karjalan valistajien juhlana voi käydä hautausmaalla, jos se tuo lohtua ja tuntuu tärkeältä.”
”Vaikka jokainen lauantai on meillä vainajienmuistelupäivä, niin vainajia itse asiassa muistellaan jokaisessa liturgiassa. Parhaiten muistamme edemenneitä juuri yhteisissä jumalanpalveluksissa.”
Lopuksi isä Andrei vielä toteaa, että hän soisi, että muistaisimme Karjalan valistajien juhlana myös Lapin valistajiamme.
”Lapin seurakunnassa toimineena pappina huomaan, että juhlan nimestä puuttuu maininta meidän omista pohjoisen pyhistämme. Mutta kyllä me muistamme myös heitä. Ja olemme kiitollisia siitä, että he kaikki ovat valistaneet eli tuoneet ortodoksisen uskon tänne Pohjolaan.”
Karjalan valistajia tiedetään nimeltä noin 70. Suomessa heistä tunnetaan parhaiten Sergei ja Herman Valamolaiset, Arseni Konevitsalainen, Aleksanteri Syväriläinen ja Trifon Petsamolainen. Karjalan valistajilla on myös omat erilliset muistopäivänsä. Kaikkien Karjalan valistajien yhteistä juhlaa vietetään vuosittain lauantaina, joka osuu aikavälille 31.10.‒6.11.
Hyvinkään ja Lohjan pyhäköissämme vietetään Karjalan valistajien juhlana temppelijuhlaa, sillä kirkot on pyhitetty Karjalan valistajien juhlalle..Järvenpään ja Porvoon alueiden jumalanpalveluselämästä vastaava isä Andrei on tästä vuodesta lähtien saanut vastattavakseen myös Hyvinkään Karjalan valistajien kirkon.
Jumalanpalveluksien ajankohdat: hos.fi/jumalanpalvelukset
Lämpimästi tervetuloa kirkkoon ja yhteiseen Karjalan valistajien juhlaan!
