Päivän sana 
Päivän pyhät 
Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa ei enää 15.11. alkaen jaeta ehtoollisen jälkeen kuumalla vedellä laimennettua kirkkoviiniä tai mehua. Uutinen jälkiviinin jakamisesta luopumisesta on kirvoittanut joidenkin seurakuntalaisten mieltä ja herättänyt keskustelua jälkiviinin merkityksestä. Myös Helsingin Uutiset on tehnyt 21.11. uutisen aiheesta otsikolla ”Tyrmistys Helsingissä: Jumalanpalveluksista tuli niin suosittuja, että papisto lopetti jälkiviinitarjoilun”.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan Facebook-sivuilla 15.11. julkaistussa jälkiviinistä luopumisesta kertovassa päivityksessä on yli 90 kommenttia.
Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen ymmärtää, että uutinen herättää tunteita.
”Kun luovutaan jostakin tavasta, niin osalle se on raskasta. Olen saanut erilaista palautetta päätökseen liittyen. Ja kiitän jokaista ennen kaikkea siitä, että on osallistunut jumalanpalveluksiin. On myös hyvä, että keskustelemme tavoista ja perinteistä. Nytkin on ilmennyt, että meillä on jälkiviini saanut erilaisia merkityksiä.”
Jo ensimmäisen sunnuntain jälkeen seurakuntaan on tullut myön myönteistä palautetta.
”Uspenskin katedraalissa viime sunnuntai oli monen mielestä selkeästi rauhallisempi ja tunnelma oli ehtoollisen jälkeen rukouksellisempi.”
Sosiaalisessa mediassa kommenteissa viitattiin siihen, että seurakunta syyllistäisi seurakuntalaisia liiasta meluisuudesta tai että yksinään Uspenskin katedraalin ongelma olisi päätetty yleistää ja ikään kuin rangaista koko seurakuntaa. Isä Markku Salminen näkee, että asiasta nyt liikkuu vääriä tulkintoja.
”Päätös kirkkoviinin jakamisesta on nimenomaan tehty papiston yhteisessä kokouksessa. Jokaisen seurakuntamme alueen esihenkilönä toimiva vastaava pappi on tehnyt päätöksen oman alueensa osalta. Ja asia ei ole suinkaan lähtenyt Uspenskin katedraalista. Vantaalla Kristuksen kirkastumisen kirkossahan päätettiin luopua kirkkoviinin jakamisesta koronaviruspandemian jälkeen. Siellä ei siis ole jaettu jälkiviiniä enää viiteen vuoteen. Ja siellä ratkaisu on katsottu hyväksi. Ja nyt, kun jälkiviinin jakaminen oli osoittanut Uspenskin katedraalissa todella haastavaksi, niin samaa päätettiin kokeilla ensin Uspenskin katedraalissa. Myös muut alueet halusivat kuitenkin liittyä mukaan tähän päätökseen. Ja niin on hyvä. Nyt meillä on koko seurakunnassa yhtenäinen linja asian osalta.”
Päätöksen myötä on haluttu myös vähentää väärinymmärryksiä.
”Tiedän, että osa on ajatellut jälkiviinin olevan laiha lohtu niille, ketkä eivät voi osallistua syystä tai toisesta ehtoolliseen. Jälkiviini on kuitenkin ollut tarkoitettu juuri ehtoolliseen osallistuneille.”
Isä Markku Salminen muistuttaa, että jälkiviini ei ole sakramentti, eikä osa liturgiaa.
”Olemme luopuneet nyt ikään kuin ylimääräisestä voidaksemme keskittyä olennaiseen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että osalle se on kuitenkin ollut tärkeä perinne.
Keskustelussa moni seurakuntalainen piti jälkiviiniä vääränä säästökohteena.
”Kyseessä ei olekaan ensisijaisesti säästökohde. On aivan totta, että jälkiviinin jakamiseen liittyvät kulut ovat nousseet viime aikoina. Nyt on kuitenkin tarkoitus ohjata tähän varatut rahat muuhun seurakuntalaisille suunnattuun toimintaan, kuten kirkkokahvien tukemiseen. Tässä ei siis säästetä seurakuntalaisille tarjotuista palveluista.”
Jälkiviinistä luopuminen on myös osittain ymmärretty jälkiviini-perinteen kieltämisenä.
”Vaikka olemme nyt luopuneet jälkiviinin jakamisesta, se ei ole kuitenkaan kiellettyä. Seurakunnassamme on haluttu siirtyä asian osalta yhtenäiseen linjaan. Olen kuitenkin kuullut, että yksittäisissä pyhäköissämme on edelleen jaettu ehtoollisen jälkeen jälkiviiniä. Ja vaikka tämä poikkeaa yhteisestä päätöksestä, niin tässäkin olemme suopeita eikä tästä ole syytä tehdä eripuraa.”
Lopuksi isä Markku haluaa muistuttaa, mikä on jumalanpalveluksissa olennaisinta.
”Tulemme Kirkkoon Jumalan kasvojen eteen hiljentymään ja rukoilemaan. Kirkossa saamme jokainen olla aidosti oma itsemme, kunhan muistamme kunnioittaa paikan pyhyyttä ja kirkkoon kokoontuneita muita ihmisiä. Kaikkea turhaa puhumista ja liikkumista on syytä välttää, sillä se voi häiritä muiden keskittymistä. Näin ilmennämme myös rakkautta toisiamme, kanssarukoilijoita kohtaan. Tässä myös mielelläni siteeraan pyhän Johannes Kronstadtilaisen sanoja: ”Kristitty, kun tulet kirkkoon, tulet itse elämän Lähteelle, tule uskoen ja nöyränä, vilpittömällä sydämellä ja pelolla.”
Isä Markku rohkaisee osallistumaan mahdollisimman paljon jumalanpalveluksiin sekä tämän jälkeen kirkkokahveille.
”Iloitsemme todella siitä, että jumalanpalveluksissa osallistujamäärät ovat kasvaneet. Kunnia Jumalalle! ”
