Juhannus on juhla paaston keskellä

Evankeliumi kertoo, miten Jumalansynnyttäjä Maria lähti ylienkeli Gabrielin ilmoituksen jälkeen serkkunsa Elisabetin luo, joka oli kuudennella kuulla raskaana. Voimme siis helposti laskea, että Jeesuksen, Jumalan Pojan ja Johannes Kastajan, vanhan liiton suurimman profeetan, ikäero oli puoli vuotta. Johannes syntyi vanhojen vanhempien lapseksi Jumalan lupauksen mukaan. Hänen syntymäänsä edelsi vanhurskaan Sakariaan epäusko, jonka seurauksena Sakarias menetti puhekykynsä. (Luuk. 1:20.) Hän ei uskonut, että heille Elisabetin kanssa voisi enää syntyä lasta. Pojan oli kuitenkin määrä syntyä julistamaan tulevasta Vapahtajasta ja olla siten profeetoista suurin.

Kaikki tämä korostaa sitä, että Jumala valmistaa pelastuksen syntiinlankeemuksesta tässä ajassa ja sen ihmisyyden kautta, joka on langennut. Meille hahmottuu Jeesuksen suku ja verkostot Hänen ympärillään siten, että saamme tarttumapintaa Hänen ihmisyyteensä. Johannes Kastajassa tiivistyy koko Vanhan testamentin profeetallinen suunnitelma. Hän edustaa kaikkia niitä Jumalan tahdosta julistaneita profeettoja, jotka eksytyksen ja kärsimysten keskellä toivat lohtua – monesti kurin muodossa – Jumalasta etääntyneelle kansalle. Johannes Kastajan elämä erämaassa ja langenneen maailman kieltäminen antoivat hänelle sellaista radikaalia arvovaltaa, joka oli omiaan valmistamaan Herralle tietä.

Johannes ei koskaan väittänyt olevansa maailman pelastaja, vaan ohjasi opetuslapsensa ja kansan odottamaan Häntä, joka pelastaa maailman. Johannes toimii esimerkkinä sielunpaimenille ja johtajille nyt, kun maailma etsii profeettoja ja luulee löytävänsä niitä sieltä, missä ei kunnioiteta ihmisen arvoa. Johannes näki kristallinkirkkaasti sen, mitä hänen oli julistettava: ilosanomaa Ihmisen Pojasta, joka pelastaa maailman, ei tuomitse tai raivaa toisin ajattelevia tieltään. Juhlimme suuren profeetan syntymää puoli vuotta ennen Vapahtajan syntymäjuhlaa, jotta muistaisimme mitä odotamme. Ihmiseksi syntynyttä Jumalan Poikaa, jonka valta ei ole tästä maailmasta.

Vaikka suomalainen juhannuksen vietto on kaikkea muuta kuin askeettista pidättyväisyyttä, juhla asettuu apostolien paaston lopulle. Päivän epistolateksti (Room. 13:12–14:4) on niin ikään apostoli Paavalin rohkaisu paastoon, joka luetaan myös suuren paaston alkaessa sovintosunnuntaina. Paasto on aina jotain arkea ylempää, lähempänä juhlaa, koska sen tarkoitus on muistuttaa Jumalasta. Paasto muistuttaa huutavan ääntä erämaassa: ”Valmistakaa Herralle tie!” (Mark. 1:3).

Pastori Teemu Toivonen