Jumalansynnyttäjän asema ihmiskunnan pelastushistoriassa on aivan keskeinen. Pyhän Hengen armosta hän tuli raskaaksi, kantoi kohdussaan Kristus-lasta ja synnytti ihmiskunnan pelastajan. Me kutsummekin Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi. Se on varmasti suurin ”arvonimi”, jonka kukaan ihminen voi saada.
Pyhä Jumalanäiti on ihmisistä ensimmäinen ja taivaan valtakunnan Kuningatar. Hänen ainutlaatuisen asemansa vuoksi uskomme, että voimme kääntyä hänen puoleensa ja anoa hänen rakkauttaan, ohjaustaan ja suojeluaan elämällemme. Kristuksen äitinä hänen esirukoustensa voima on kaikkein suurin, ja sen vuoksi kaikki ortodoksiset kristityt turvautuvat ja luottavat häneen. Maria on paitsi esirukoilija myös esikuva ihmisen ja Jumalan välisestä yhteydestä.
Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa edeltävä ankara, kahden viikon mittainen paasto merkitsee kristitylle hengellisen kasvun mahdollisuutta. Se on suursiivouksen aika, jolloin kokonaisvaltaisesti – niin fyysisesti kuin hengellisestikin – valmistaudumme yhteiseen juhlaan ja hengellisen ilon kokemiseen. Paaston aikana pidättäydymme fyysisesti tietyistä ruoka-aineista, ja samalla hengellisesti luovumme sieluamme tahraavista synneistä, himoista ja paheista.
Paasto ja rukous kulkevat käsi kädessä. Elokuun alkupäivinä kääntykäämme siis entistäkin alttiimmin Jumalansynnyttäjän, esirukoilijoista suurimman puoleen rukouselämässämme.
”Oi Jumalansynnyttäjä, Sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden etkä kuolonuneen nukkuessasi maailmaa hyljännyt. Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.” (Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlan tropari)
Pastori Kimmo Kallinen