Kaunisniemen 60-vuotispäiväänsä viettänyt leirikeskus Lälly yhdistää seurakunnan kokoisen perheen

Suomesta ei löydy monta paikkaa, jossa Haminan piispa Sergein toimittamaa liturgiaa voi seurata kahden riippukeinujen vauhdeista nauttivan lapsen välistä.

Lällyssä voi, sillä paikka on rento kuten 60-vuotias ainakin. Elämän nousut ja laskut on koettu ja turha kireys karissut. Juhlaliturgia pidetään leirikeskuksen kirkon pihalla, jossa lapset saavat olla lapsia. Keinun lisäksi pikkuväki suosii hiekkalaatikkoa.

Nuoresta iästä huolimatta moni on jo kokenut Kaunisniemen-kävijä, sillä tänne tullaan usein ensimmäistä kertaa nyyttinä kuten nyt jo nuoret aikuiset Maria Lyhykäinen ja Siiri Klubb. Heidän äitinsä ottivat muutaman kuukauden ikäiset tyttäret mukaan Lällyyn ja asettivat heidät pakastinarkun päälle. Marian äidillä Kaarina Lyhykäisellä oli vauvoille hellittelynimikin: kaalikääryleet.

Piispa Sergei siunaa juhlakansaa.

Nyt sekä Kaarina että Siirin äiti Kristiina seisovat tyttärien lähellä juhlaliturgiassa. Paikalla on paljon myös eläkeikäistä väkeä, joka on käynyt Lällyssä yhteisillä leireillä leirikeskuksen perustamisesta lähtien. On syntynyt elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Paikan alkuvaiheisiin liittyy kauppiaspariskunta Vilho ja Maija Paavilaisen perheen surullinen tarina, sillä Paavilaisten lapset Anna ja Jaakko kuolivat ennen aikuisikää. Lastensa muistoksi vanhemmat lahjoittivat Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle rahat Kaunisniemen leirikeskuksen ostamiseen.

Myöhemmin pariskunnalta saatiin lahjoitus myös kirkkoa varten. Kirkko pyhitettiin 1977 Herran veljelle apostoli Jaakobille sekä Herran äidinäidin Annan kuolonuneen nukkumiselle. He olivat olleet Paavilaisten lasten suojeluspyhät.

Leirikeskuksen 60-vuotisjuhliin kirkon pyhien ikonit on tuotu ulos ja koristeltu hienosti.

Samasta perheestä viisi sukupolvea Lällyssä

Kirkonmenojen ja pyhäkköä kiertäneen ristisaaton jälkeen piispa Sergei siunaa ruokasalissa Pyhän Kolminaisuuden ikonin, jonka on maalannut Tarja Tariman ohjaama harrastajaryhmä.

Sitten aterioidaan yhdessä. Tarjolla on lohikeittoa ja mansikkakakkua.

Pitkissä pöydissä sekä sisällä että ulkona muistellaan, mikä Lällyssä on muuttunut ja mikä on ennallaan. Elisabet Rasinen-Nordlund kertoo, että alkuaikoina asuttiin teltoissa ja syötiin kenttäkeittiöstä. Ensimmäisenä vuonna ei ollut edes vessoja vaan riu´ut.

Eläkeikäisen Raija Toivosen perheestä Lällyn leireille on osallistunut jo viisi sukupolvea, joista hän edustaa keskimmäistä. Raija toimi 1970-luvulla myös leirinohjaajana. Mieleen ovat jääneet vilkkaanpuoleiset veljekset, joista toinen väsyi piispan odottamiseen ja tokaisi: ”Missä se ylimmäinen pappi viipyy?”

Perhe on laaja käsite

Aterian jälkeen alkaa runsas juhlaohjelma. Vuonna 1975 nuorisopapiksi tullut isä Juhani Härkin paljastaa, että aina ei elämä leirikeskuksessa ollut auvoista. Naapuri käynnisti moottorisahan usein, kun Lällyssä soitettiin kirkonkelloja tai toimitettiin vedenpyhitys. Sopuun silti päästiin – ajallaan.

Pikkuinen Ruusu-tyttö soittaa ruusunvärisellä harmonikalla Jänis istui maassa. Kanttori Maria Verikov ohjaa kuoronsa mainion musiikkiesityksen Viis sulhasta, ja hänen kollegansa Joakim Pietarinen leikittää juhlakansalla Leipuri Hiivaa: vuorotellen pienesti, isosti, saksalaisittain ja karjalan kielellä.

Kunnon juhlien tavoin täälläkin pidetään useita puheita. Kymmenvuotias Tekla Tolonen toivoo juhlapuheessaan jo nyt, että omat lapsenlapset tulisivat aikanaan Lällyyn.

Isä Heikki Huttunen palaa perheteemaan. Leirikeskuksen kirkon nimikkopyhä apostoli Jaakob oli Jeesuksen bonusveli Joosefin ensimmäisestä avioliitosta. Meidänkin täytyy muistaa, että perhe ei ole vain minä ja minun ydinjoukkoni vaan laaja käsite.

– Lällyyn varat lahjottaneiden Paavilaisten toive perheestä toteutui leirikeskuksen kautta, isä Heikki pohtii.

Parikymppinen Julia Lehtelä jatkaa ajatusta. Hän kiittää Lällyä ja Jumalaa suuresta lahjasta – koko seurakunnan kokoisesta perheestä.

Juhlassa jaetaan myös erilaisia huomionosoituksia. Isäntä-vahtimestari Petri Jeskanen saa arkkipiispa Leon allekirjoittaman piispallisen siunauskirjan ja on siitä vilpittömän hämmästynyt. Hän on huolehtinut leirikeskuksesta ja sen kävijöistä yli 18 vuotta:

– Kaikkea muuta olen tehnyt mutta yhtään jumalanpalvelusta en ole vetänyt.

Teksti ja kuvat: Hanna Lehto-Isokoski