Helsingin ortodoksinen seurakunta sai 27.10. Valamon luostarilta harvinaisen ikonin, ukrainalaisen Kiovan luolaluostarin pyhien reliikki-ikoni sijoitettavaksi Helsingin hautausmaan pyhän profeetta Eliaan kirkkoon. Ikoni sijoitettiin seurakunnan ukrainalaisten rukoilijoiden suosimaan pyhäkköön kahden vuoden määräajaksi.
Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Mikael toi ikonin kirkkoon sunnuntain liturgian alkajaisiksi. Seurakuntamme puolesta ikonin otti vastaan kirkkoherra Markku Salminen.
Alkujaan Ukrainasta tuotu ikoni sisältää useiden pyhien reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä. Ikonissa on Kiovan luolaluostarin maata sekä seuraavien pyhien reliikkejä: Pyhittäjä Ilja Muromilainen, pyhittäjä Mooses Unkarilainen, pyhittäjä Markus Haudankaivaja, pyhittäjä Agapit Palkattaparantaja, pyhittäjä Titus Entinen sotilas, pyhittäjä Arseni Työteliäs, pyhittäjä Longin, Kiovan luolaluostarin portinvartija, pyhittäjä Ipati Parantaja ja pyhittäjä Ahila Diakoni.
Kirkko oli ääriään myöten täynnä kirkkokansaa. Paikalle oli tullut odotetusti paljon ukrainalaisia, ja myös ilahduttavasti venäläisiä ja suomalaisia seurakuntalaisia. Paikalla oli arviolta toistasataa ihmistä.
Valamon luostarin igumeni Mikael: ”Kun rukoilemme yhdessä pyhein kanssa, rukouksessamme on enemmän voimaa”
Valamon luostarin igumeni arkkimandriitta Mikael iloitsi siitä, että ihmiset olivat saapuneet sankoin joukoin liturgiaan ja ikoni sekä luostarin veljestö sai todella sydämellisen vastaanoton.
”Halusimme tuoda ikonin juuri tänne, sillä varmasti tässä yhteisössä on monia ukrainalaisia, joille nämä Kiovan luolaluostarin pyhät ovat läheisiä ja joiden rukouksiin on näin helppoa turvautua. Kun rukoilemme yhdessä pyhien kanssa, rukouksessamme on enemmän voimaa. Siksi uskon, että tämä ikoni tulee olemaan siunaukseksi ja auttamaan yhteisessä rukouselämässä”, muistutti isä Mikael.
Hautausmaan kirkossa on helmikuun alusta lähtien toimitettu sunnuntain liturgia ukrainan ja suomen kielillä. Säännöllisten ukrainankielisten jumalanpalveluksien myötä Pyhän profeetta Eliaan kirkkoon on syntynyt koko Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen ortodoksisten ukrainalaisten yhteisö, jolla on oma ukrainankielinen kuoro ja aktiivinen vapaaehtoisten joukko. Jumalanpalveluksia on toimittanut suomenkielisten vaihtuvien pappien lisäksi elokuussa papiksi vihitty ukrainalainen pappi Serhii Danilov, joka osallistui nyt myös palveluksen toimittamiseen sekä yhteisen juhlan järjestämiseen.
Kirkkoherra Markku Salminen: ”Kokoonnuimme hengellisen aarteen ympärille.”
Seurakuntamme kirkkoherra Markku Salminen iloitsi myös päivän merkityksestä.
”Kokoonnuimme hengellisen aarteen ympärille. Ikoni yhdistää eri historian vaiheita ja nyt se on ukrainalaisten tukena täällä Suomessa sodan jatkuessa kotimaassa”.
Isä Heikki Huttunen opetuspuheessa: Ikoni ja sen reliikit tuovat meille Jumalan lohdutuksen näinä vaikeina aikoina
Liturgiassa venäjänkelisestä ja myös ukrainankielisestä seurakuntatyöstä vastaava pappi rovasti Heikki Huttunen piti opetuspuheen ukrainan ja suomen kielellä. Isä Heikki korosti ikonin sisältämää merkittävää viestiä.
”Tämä on tärkeä askel ukrainankielisen seurakuntamme yhteisön kehityksessä. Tänään saimme monimerkityksellisen Jumalan siunauksen kahdelta suurelta luostarilta kirkossamme – Ukrainasta ja Suomesta: Kiovan luostarin pyhät jäännökset, jotka meille tuo Valamon luostari ja luostarin igumeni isä Mikael.”
Opetuspuheessaan isä Heikki muistutti pyhien esirukouksien merkityksestä ja kutsusta tulla Kirkon ja Kristuksen yhteyteen. Samalla isä Heikki näki päivän evankeliumissa myös yhteyden Ukrainassa käytävään sotaan. Pahojen henkien legioona tarkoittaa myös supervallan sotajoukkoa, joka tuhoaa kaiken tieltään.
”Tämän päivän evankeliumi kertoo ihmisen vapautumisesta demonien vallasta. Evankeliumissa kerrotaan miehestä, jota riivaa kokonainen legioona pahoja henkiä. Legioona on suuri roomalaisen armeijan osasto. Se on kuin supervallan armeija, väkivaltainen miehitysjoukko, joka ottaa hallintaansa kotimaamme, mielivaltaisesti ja raivokkaasti ryöstää kyliä, polttaa taloja, ja kiduttaa naisia ja lapsia. Samalla tavalla demonien legioona pyrkii hallitsemaan sielumme kotimaata, rikkomaan ja tuhoamaan mieliämme, sieluamme ja fyysistä elämäämme.
Herra Jeesus Kristus näyttää voimansa. Murhaavan legioonan hallinta päättyy. Demonit tunnustavat Hänet Kaikkivaltiaan Jumalan Poikana. He ymmärtävät, että ihmisen alistaminen on päättymässä. He pyytävät Jeesusta lähettämään heidät viereiselle laitumelle sikoihin. Kun demonit tunkeutuvat sikoihin, koko lauma syöksyy veden syvyyksiin ja tuhoutuu. Juutalaisessa raamatullisessa ymmärryksessä siat ovat saastaisia eläimiä, ja järven syvyys on symboli tuhoutumiselle.
Pyhä Johannes Krysostomos huomauttaa, kuinka suuri Jumalan huolenpito meistä on: suuri sikalauma tuhoutuu heti, mutta samat demonit eivät voi tappaa riivattua.
Ihminen, joka on vapautunut demoneista, palaa itsensä luo. Hänen ihmisyytensä heijastaa jälleen alkuperäistä harmoniaa ja kauneutta, Jumalan kuvaa. Tämä parantuminen on Kristuksen ylösnousemuksen heijastumista, Jumalan valtakuntaa, joka on tuleva.
Sitä on myös reliikki: se on ylösnousemuksen heijastumista, aineellinen esine, joka kantaa Pyhän Hengen siunausta. Vaikka nämä reliikit ovat historiallisia aarteita vuosisatojen takaa, ne todella julistavat tulevaisuutta – Jumalan valtakuntaa. Jokaisessa liturgiassa, jokaisessa pyhässä ehtoollisessa tunnemme saman aavistuksen tästä valtakunnasta. Samoin pyhät jäännökset heijastavat Jumalan siunausta ja osoittavat Jumalan valtakuntaan.
Ihminen, joka on vapautettu demoneista, haluaa palvella Herraa. Herra lähettää hänet: ”Palaa kotiisi ja kerro, mitä suuria asioita Jumala on sinulle tehnyt!” Häntä kutsutaan ”ensimmäiseksi lähetyssaarnaajaksi”. Nämä pyhät reliikit ovat nyt tulleet luoksemme lähetyssaarnaajina – ne tuovat meille evankeliumin sanoman, Jumalan lohdutuksen, Jumalan huolenpidon, ja ne kutsuvat meitä palaamaan kotiin, kirkkoon, tähän yhteisöön. Näin ollen nämä pyhät jäännökset ja pyhä ehtoollinen lähettävät meidät myös lähetyssaarnaajina: viemään hyvää sanomaa Jumalan suurista teoista koteihimme, kaikille ihmisille, joita kohtaamme.”
Teksti: Vlada Wahlstén, Kuvat: Vlada Wahlsten